Nakkaperän linnustoa

Kävimme tänään Nakkaperällä mummulassa, missä lintumäärä on ihan eri luokkaa kuin täällä keskustassa. Ruokintapaikalla kävi jatkuva kuhina. Paljon oli punatulkkuja, iso parvi viherpeippoja, talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia ja pikkuvarpusia. Pikkuvarpuset ovat vasta nyt löytäneet tiensä sinne, eikä niitä ollutkaan sellaista määrää kuin esimerkiksi tässä meillä. Nyt oli kolmantena syksynä peräkkäin käynyt isolepinkäinen. Harmi kyllä, tänään sitä ei näkynyt. Niillä on ilmeisesti tähän aikaan muutto menossa, ja siksi niitä näin syksyllä on näkynyt. Muut linnut siitä olivat hävinneet saman tien, piiloon jonnekin.

Närhiä oli runsaasti, jopa kolmenkymmenen linnun parvi oli ollut viikolla yhtä aikaa. Muita lintuja tällä viikolla oli käynyt esim. töyhtötiainen. Urpiaset ovat mummulan ruokintapaikalla myös läpi talven. Käpylintuja ei ollut vielä ainakaan näkynyt, vaikka kuusissa on paljon käpyjä ja jonkun verran syötyjä käpyjen runkoja oli maassa jo ollut. Tosin niitä saattaa oravatkin tiputella.

Pitääpä talven mittaan käydä laskemassa lintulajeja ja määriä Nakkaperälläkin. Kyllähän siellä vieraillaan usein muutenkin, mutta nyt tämän lintuharrastuksen myötä tulee uusia merkityksiä kyläilylle ;-)

Suosituin lintuharrastuksen laji on lintujen talviruokinta lintulaudalla. Tämä on erityisen suosittua vanhojen ihmisten keskuudessa, jotka eivät välttämättä edes pääse kodistaan kauas liikkumisvaikeuksien vuoksi. Ihminen haluaa myös tehdä hyvää, ja siihen on lähes kaikilla mahdollisuus ruokkimalla lintuja talvella. Juuri vasta puhuimmekin aiheesta ja pohdimme, onkohan runsas rasvan syönti tiaisille terveellistä? Ainakin ihmisen aineenvaidunta on ihmeissään nykyisen ruuanpaljouden kanssa, varsinkin jos se on rasvaista. Talitiaiset syövät luonnostaan puiden kaarnan orkosista talvehtivia hyönteisiä, mikä ravinto on paljon kovemman työn takana kuin talipallot ja lisäksi paljon monipuolisempaa ruokaa.

Viime talvena keskustelimme tiaisparven pyrähtelyä katsellessamme, jossakin kaukana sydänmaalla, että lujassa on eine lyhyen pakkaspäivän aikana luonnossa. Keskustelukumppanini sanoi silloin että talitiaisen valkoinen poski on evoluution kehittämä valonvahvistin jolla tiainen heijastaa valoa puun rakoseen etsiessään ruokaa. Tämä kuulostaa mahdolliselta, luonto on ihmeellinen, pitäneekö paikkansa?

Auringonkukan siemenet ovat tiaisille mieluista ruokaa, ja vähän monipuolisempaa kuin talipallot. Rasvaisia nekin ovat, mutta kasvin siemeniä kuitenkin. Toivottavsti niissä ei ole kovin paljon jäämiä kasvinsuojeluaineista, suomeksi sanottuna myrkyistä. Käsitykseni mukaan niitä tuodaan itäeuroopasta, pitäisi tarkistaa vakuustodistuksesta. Onkohan niitä saatavana luomuna? Tänään ostinkin paikallisesta "siirtomaatavarakaupasta" 25 kg:n säkin, pitänee tutkailla mitä ne ovat. Riistapeltoon kylvin keväällä myös auringonkukkaa, mutta kylvöaika oli niin myöhäinen, ettei niihin siemeniä ehtinyt valmistua.

Erkkilän lintutornin avajaisista näet videon osoitteessa http://www.isomaa.net/lintutorni.htm

Syysretkellä

Kävimme koko perheen voimin retkeilemässä Kivilammella. Sinne on helppo mennä, ensin Järvikylän koululta puoli kilometriä pururataa pitkin ja sitten toiset puoli kilometriä metsäpolkua pitkin. Alkumatka on harvahkoa mäntykangasta, sitten alkaa olla kuusta ja mäntyä sekaisin ja loppumatka on kaunista kuusimetsää. Lampi on kauniilla paikalla ja nyt kunnostuksen jälkeen täynnä vettä myös tähän vuodenaikaan. Laavulla oli väkeä, joten emme siihen sitten kovin pitkäksi aikaa pysähtyneet.

Metsäpolulla pysähdyimme muutamaan otteeseen kuulostelemaan lintuja. Hippiäisten ääniä kuului usealtakin suunnalta, mutta kiikaroinnista huolimatta ei silmiin saatu yhtään lintua. Pururadan varteen hakatun aukion reunakuusissa oli käpylintuparvi syömässä. Närhien varoitushuutoja kuului jonkin matkan päästä, kun metsässä juoksenteli jonkun koira irrallaan. Närhet ilmeisesti seurasivat sen kulkua ja rääkyivät ja taisivat vähän härnätäkin sitä. Paluumatkalla osuimme tiaisparven lähettyville. Siinä oli hömötiaisia ja talitiaisia, ja äänestä päätellen myös töyhtötiainen. Sitäkään en kyllä omin silmin nähnyt, joten vähän epävarmaan kuulohavaintoon täytyi tyytyä. Juuri kun pääsimme takaisin autolle, lensi käpylintuparvi koulun pihakuusten latvaan. Ilmeisesti sama parvi, joka nähtiin jo aikaisemmin.

Jatkoimme vielä matkaa Hituran altaille, jossa jonkin aikaa kylmässä tuulessa väristiin ja kiikaroitiin. Keltasirkkuja lenteli iso parvi, istuen välillä tielle, välillä heinikkoon, ja lehahtaen taas kohta lentoon. Muita lintuja ei siellä näkynyt enää. Kotiin päiin ajaessamme näkyi muutamia rätkiä ja harakoita. Kotona lintulaudalla oli kaksi sinitiaista nyt yhtä aikaa, ja muuten on samat lajit edelleen. Mielenkiintoista nähdä miten lajimäärä muuttuu syksyn edetessä ja ilmojen kylmetessä.

Valkoinen maa

Laitoin illalla herätyskellon soimaan aikaisin, tarkoituksena lähteä aamuhämärissä Hituran altaalle katsomaan oisko vielä lintuja liikkeellä. Yllätys olikin aamulla melkoinen, kun oli parin sentin lumikerros maassa. Jäi sitten lähtemättä lintukierrokselle kauemmas, kun piti kiireesti tehdä pihahommia heti aamusta alkaen. Toki sitten omalla pihalla näki lintuja ihan mukavasti. Havainnot alkoivat käpytikasta, joka tuli naputtamaan sähköpaaluun talon viereen jo aamulla. Siinä sillä on vakiopaikka lähes ympäri vuoden. Syvä kolo on jo tullut, ja käpyjen palasia kerros paalun juurella. Seurailin sen touhuja pidemmän aikaa samalla kun omia hommiani tein pihapiirissä.

Iso rätkäparvi lenteli pitkin päivää pihalla ja lähiympäristössä. Yksi rätkistä tuli omenapuuhun, johon oli muutama koristeomena jäänyt poimimatta. Siinä se hätäilemättä istui ja nokkaisi omenasta palasia suuhunsa. Välillä se häipyi pois, mutta tuli myöhemmin uudellen. Kylläpä se koko omenan päivän mittaan pisteli masuunsa.

Tintit ja varpuset olivat jo aamuhämärässä ruokintapaikalla, eivätkä ne siitä juuri koko päivänä ole poistuneet. Kävin täyttämässä kaikki lintulaudat taas muutaman päivän ajaksi. Melkoisella vauhdilla niistä ruoka hupenee näköjään. Vihervarpuset nokkivat maasta siemeniä, muut linnut lähinnä laudoilta. Päivän mittaan lumikin suli pois ja ruokintapaikan maaperä tarjosi varpusille paljon syömistä. Kolmea eri varpuslajia siinä on nyt ollut jatkuvasti. Viherpeippo on myös nyt käynyt muutamana päivänä syömässä. Sekoitin sen ensin vihervarpusiin, mutta tänään huomasin että tuohan ei olekaan varpunen. Kamera kiireesti käteen ja kuvaamaan, ja sitten lintukirjan sekä otettujen kuvien avulla varmistui, että viherpeippohan se on.

Yksi harakka yritti myös talipalloon käsiksi, mutta säikähti vissiin minua ja pakeni paikalta. Iltapävällä käväisin Ylivieskassa, ja näin tien varressa harakan sekä närhen riitelevän jostakin herkkupalasta. Närhi lähti pakoon ja harakka perään. Mikä lie ollut niin molempien mieleen, se jäi auton ikkunasta näkemättä.

Lintutornin avajaisiin oli tarkoitus mennä, mutta muut puuhat työllistivät sen verran paljon että en ehtinyt. Harmittaa vähän, mutta ehtiipä tuolla käydä omia aikojaankin ;-).

Lintutornin avajaiset

Kävin tänään Erkkisjärven lintutornin avajaisissa. Torni näyttää saaneen hyvän vastaanoton.
Siellä oli runsaasti kyläläisiä, talkoomiehiä, lintuharrastajia ym. asiasta kiinnostuneita.
Paikalla oli myös lehdistön edustajia. KPLY:n edustajina olivat Johan Hassel ja Toni Uusimäki. Hankkeen taustoja esitteli Aimo Kaikkonen, joka on ollut puuhaamassa ja rakentamassa tornia. Juhlapuheen piti Eero Isomaa. Torni nimitettiinkin Aimon torniksi. Torni tulee varmaan olemaan ahkerassa käytössä. Joutsenet juhlistivat tapahtumaa näyttävällä ylilennolla klo 12. Tarkoin ajoitettu. (Timo)

Kuulumisia Näljännevan laidalta

Laitoin lintulaudat paikoilleen lokakuun alkupäivinä ja täytin ne auringonkukansiemenillä. Kutsuin tinttejä viheltämällä ja kohta ensimmäinen hömppä saapuikin. Sen jälkeen onkin ruoka käynyt kaupaksi. Närhiä on käynyt tavallista runsaammin, parhaillaan 5 yhtaikaa. Ne tahtovat häiritä muiden lintujen syömäpuuhia. Tänään menin ruokintapaikalle jolloin tietysti närhet kaikkosivat.
Aloin vihellellä. Heti kuului vastausääniä ja tinttejä alkoi ilmestyä. Pian paikalla oli useita hömötiaisia, talitiaisia, sinitiaisia, kaksi kuusitiaista ja kaksi töyhtötiaista. Hömpät on rohkeudessaan omaa luokkaa, mutta töyhtötiaisetkin tulivat muutaman metrin päähän. Olin tietenkin liikkumatta. On mukava seurata lintujen puuhastelua. Viherpeippoja on toisinaan iso parvi. Parvessa on ollut mukana kaksi järripeippoa. Myös yksi varpunen on eksynyt tänne kylän laitamille. Keltasirkkujakin on käynyt tutustumassa. Siementä kuluu, mutta onhan niitä lintuja mukava seurata. Näyttäisi siltä, että monet tintit pesivät kotimetsässäni. (Timo)

Sadepäivän satoa

Tänään sitten lintulaudalle ilmestyi yksi sinitiainen, jota eilen jo kaipasinkin ;-). Siinä se talitiaisten joukossa viihtyi, ja sama ruoka kelpasi kuin niillekin. Päivällä vein koiralle ruokaa ja kuuntelin että mikähän lintu noin voimakkaasti ääntelee, ja niitä tuntui olevan useampikin. Hain kiikarit ja tiirailin pihakuusien latvoihin, joista ääni kuulosti tulevan. Ja sieltähän löytyi käpylintuja ainakin neljä. Sitä en osaa sanoa olivatko pikkukäpylintuja vaiko isokäpylintuja. Ruokatunnin ajan niitä seurailin. Työpäivän jälkeen heti innolla menin kiikareiden kanssa uudelleen ulos, mutta eipä näkynyt enää niitä. Vihervarpusia sen sijaan oli yhdeksän linnun parvi koivussa, jotain näyttivät napsivan koivujen hennoista oksista suuhunsa.

Pihakuusissa on paljon käpyjä tänä vuonna. En tiedä onko miten yleistä, että näin keskellä taajamaa on käpylintuja käymässä, ainakaan itse en ole tässä aikaisemmin niitä nähnyt. Toivottavasti ovat useamman päivän ajan tässä lähistöllä. Haluaisin saada kuvattua niitä, mutta ruokatunti on liian lyhyt lintujen perässä hyppäämiseen :). Pitäisi päästä viikonloppuna kameran kanssa hyviin asemiin...

Lintuvieraita

Lintulaudalla on käynyt syömässä kaksi vihervarpusta sekä isompi parvi pikkuvarpusia muiden "tavallisten" lintulajien lisäksi. Varpuset ja talitiaiset kuuluvat vakiokalustoon lähes koko valoisan ajan päivästä. Tein sekoituksen, jossa on erilaisia pieniä siemeniä, kauranjyviä, auringonkukan siemeniä sekä pähkinöitä, ja laitoin tarjolle kolmelle eri lintulaudalle. Sana kiiri lintumaailmassa, eikä mennyt kauan kun kuhina alkoi. Varpuset ja pikkuvarpuset syövät pääasiassa maassa, jonne varisee ruokaa ihan riittämiin muiden lintujen jäljiltä. Näkyvät ne kyllä käyvän laudallakin syömässä. Punatulkut ovat muutaman kerran käyneet katsastamassa auringonkukan siementen tilanteen, mutta ihan päivittäisiä vieraita niistä ei ole vielä tullut.

Ripustin yhden talipötkön lauantaina omenapuuhun, ja se näkyy olevan talitiaisten herkkua. Lisäksi täytin jo kolmannen kerran talipallokehikot, ne kun tyhjenevät viikossa ihan kokonaan. Talitiaiset niissäkin pääsääntöisesti näyttävät viihtyvän. Mielenkiinnolla odotan mitä lajeja tulee syksyn ja talven mittaan ruokailemaan. Viime talvena vakiovieraita olivat sinitiainen ja hömötiainen, joita molempia oli useampi lintu koko talven. Lisäksi töyhtötiainen näkyi muutaman kerran.

Lintupiiri kokoontui nyt neljännen kerran tänä iltana. Mielenkiinto lisääntyy kerta kerralta!