Aurinkoinen syyspäivä

Upea aurinkoinen syyssää houkutteli tekemään pienimuotoisen linturetken. Lähdimme käymään Kivilammella, jossa tulee käytyä tuon tuostakin retkeilemässä. Menomatka oli lintujen osalta hiljainen. Vasta lampea ympäröivässä kuusimetsässä kuului ensimmäiset lintujen äänet. Hippiäisiä äänestä päätellen. Kiersimme koko lammen hiljalleen polkua pitkin katsellen ja kuunnellen. Aurinko paistoi lammen takaa laavulle todella lämpimästi ja siinä olisi voinut viivähtää kauemminkin.

 

Paluumatkalla lintuja alkoikin yllättäen näkyä. Ensin kuului hippiäisten ääniä ja sitten niitä ilmaantui ihan näkösällekin. Yksi hippiäisistä räpytteli oksankärkien edessä ilmeisesti etsien sieltä syötävää. Jonkin aikaa niitä tarkkailimme ja jatkoimme matkaa. Vähän matkan päässä oli käpytikka hakkaamassa koloa. Se päästi ihan viereen, en tiedä huomasiko vai ei, mutta ei se ainakaan häiriintynyt meistä ollenkaan. Juttelimme siinä ihan normaaliäänellä, eikä se puheestakaan välittänyt mitään. Jätimme sen puuhiinsa ja jatkoimme taas matkaa. Kovin kauas emme ehtineet kun tiaisparvi pyrähti polun viereen. Hömötiaiset olivat kaikken rohkeimpia, tulivat ihan viereen, alle metrin päähän koivujen oksille ruokailemaan. Siinä niitä sai rauhassa kuvata ja ihastella. Matkaa jatkaessamme tiaiset seurasivat jonkin aikaa mukana polun molemmin puolin, saatellen meitä kohti parkkipaikalla odottavaa autoa.

Hieno retki oli, toivottavasti tällaisia päiviä vielä tämän syksyn aikana tulisi lisää!

Ihmeellinen päivä

Tänä päivänä oli kaikenlaisia ihmeellisyyksiä. Aamupäivällä istun toimistossa ja kuulin kuovin äänen. Aluksi luulin, että se kuului tietokoneelta. Tulin siihen tulokseen, että se täytyi kuulua ulkoa. Menin äkkiä ulos katselemaan, mutta ei näköhavaintoa. Mutta kuultu mikä kuultu. Kuovi se täytyi olla. Tympäisi vähän kun näköhavainto jäi puuttumaan. Lähdin ajelemaan ja katselemaan peltoja. Kuovia ei löytynyt, mutta ihmeellinen melkein valkoinen lintu, joka muistuttu lepinkäistä. Välillä se katosi, mutta löysin sen uudelleen. Tällä kertaa se oli harakoitten kanssa. Se kuitenkin halusi olla yksikseen. Tarkempi tarkastelu osoitti, että se täytyi olla värivikainen (leukistinen) harakka. Sain muutaman kehnon kuvan siitä.

Talviruokinnan aloitus

Talviruokinta on hyvä aloittaa viimeistään siinä vaiheessa kun maa jäätyy, ja linnut eivät löydä riittävästi ruokaa enää luonnosta. Mitään ehdotonta sääntöä ruokinnan aloittamiselle ei kuitenkaan ole. Itse laitoin eilen muutaman talipallon, sekä yhteen automaattiin siemenseosta tarjolle. Siemeniä ripottelin myös maahan jonkin verran. Tänä aamupäivänä talipallojen kimpussa ahersi tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Automaatilla ja maassa oli peippoja, kaksi viherpeippoa, kolme järripeippoa, hetken aikaa yksi rautiainenkin siinä kävi ihmettelemässä ja lisäksi paljon varpusia sekä pikkuvarpusia. Harakkakin yritti muutamaan otteeseen päästä talipallojen kimppuun.

Tähän aikaan vuodesta vielä on lajeja enemmän kuin myöhemmällä syksyllä ja talvella. Aamulla postia hakiessani oli pihalla paljon räkättirastaita ja niiden joukossa muutama mustarastas. Eivät ne edes paljoa pelänneet, siirtyivät pihakoivuun räkättämään ja pitivät silmällä mitä aion tehdä. Mustarastaiden ääntely erottui kauniina joukosta.

Kun linnut tottuvat käymään ruokinnalla heti syksystä saakka, ne pysyttelevät koko talven sen ruokintapaikan läheisyydessä. Jos ruokinnan aloittaa hyvin myöhään syksyllä tai vasta talvella, linnut ovat jo tottuneet käymään jonkun muun lintulaudalla. Nyt on hyvä hetki tarkkailla lintuja ja opetella tuntemaan yleisimpiä talvilajeja oman lintulaudan äärellä. Tämä harrastus ei vaadi suuria investointeja mutta antaa heti alusta alkaen elämyksiä ja ilon hetkiä.

Iltapäivällä kävimme perheen kanssa Lehmilammella, jonne on rakennettu syksyn aikana uudet pitkospuut. Oikeastaan ei voi edes puhua pitkospuista, vaan kävelytiestä. Lampi on ennallistettu ja kunhan kasvillisuus pääsee ensi kesänä kasvamaan, paikka tulee olemaan todella hieno. Lintuja ei lammella ja ympäristössä juurikaan näkynyt. Jonkin verran talitiaisia, hömötiaisia sekä sinitiaisia oli parvessa ruokaa etsimässä.

Lopuksi ajoimme vielä Erkkisjärven lintutornille. Järvellä oli joutsenpariskunta, mutta muuten oli hiljaista. Talvi tekee tuloaan ja linnut ovat pääosin jo muuttaneet etelämmäksi. Nyt on hyvä keskittyä oman pihapiirin lintujen selviämiseen talven yli. Lokakuussa voi vielä ripustaa uusia pönttöjä ja laittaa niihin vaikka riivettä täytteeksi. Pikkulinnut yöpyvät niissä ja pärjäävät hyvin talven pakkasilla.