Elis

Lauantai ei vielä ollut valjennut aamuksi, kun kokoonnuimme Pauli-Pekan, Samulin ja Reijon kanssa Nivalan Nesteelle. Siitä lähdimme neljästään ajelemaan kohti Kajaania, tarkoituksena nähdä ja valokuvata jokaiselle elis, idänturturikyyhky. Tie oli liukas ja kanssakulkijat, tai oikeastaan ajelijat, aiheuttivat pieniä jännityksen hetkiä milloin tulemalla sivutieltä eteen, milloin ohittamalla auton kylkeä hipoen. Onnellisesti päästiin kuitenkin perille Kajaaniin päivän valjetessa harmaaksi aamuksi. Navigaattori opasti perille saakka, ohjeistaen jokaisessa risteyksessä kääntymään vasemmalle. Oikea talo ja ruokinta sen pihalla sieltä vasemmalta todellakin löytyi, ja oli aika käydä asemiin.

Talon isäntä tuli hakemaan meidän pihalle, missä olikin upea ruokintapaikka linnuille ja jopa piilokoju rakennettuna valokuvaajia varten. Sitten vain hiljaa paikallaan, kamerat valmiina sekä silmät tarkkoina havaitsemaan saapuvan linnun.

Ja mikäs se sieltä ensimmäisenä kurkistikaan, ei suinkaan se jännityksellä odotettu elis, vaan pienoinen myyrä.

Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen kuitenkin tärppäsi. Idänturturikyyhky saapui tiedustelulennolle ruokintapaikan läheisyyteen. Jokainen meistä pääsi näkemään sen, mutta valokuvaa siitä ei vielä saatu. Lintu arasteli paikalla olevia ihmisiä, eikä uskaltautunut ruokinnalle saakka. Jatkoimme odottelua. Paikalle alkoi tulla tiaisia sekä hieman yllättäen oravia.

Oravia olikin runsaasti. Parhaimmillaan laskin pelkästään ruokinnalla neljä oravaa yhtä aikaa ja ympäristössä hyppeli vähintään saman verran lisää.

Kahden tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui lisää lintuharrastajia, samassa tarkoituksessa kuin mekin. Paljon lintuja ruokinnalla kävi, mutta ei sitä kiihkeästi odotettua idänturturia. Varpaita alkoi palella, ja välillä piti lähteä pihalta tielle kävelemään ja saamaan verenkiertoa varpaissa vilkkaammaksi. Lisää oravia juoksenteli siellä täällä.

Yhdentoista aikoihin suuri puluparvi päätti uskaltautua ruokinnalle, ihmisistä huolimatta. Parhaimmillaan niitä talon isännän mukaan saattoi olla satapäinen parvi, ja senhän tietää kuinka siinä ruoka riittää.

Lopulta kuitenkin oli myönnettävä, että idänturturikyyhky ei enää saavu paikalle, ja oli aika lähteä ajamaan takaisin kotiin. Mieli oli hyvä, jokaiselle päivä toi eliksen vaikka valokuvat jäivät tällä kertaa pääkohteesta saamatta. Kuului siinä yhden jos toisenkin kamera raksuttavan pitkin päivää, olihan tarjolla mielenkiintoisia kuvauskohteita. Paremman puutteessa kohteeksi kelpasivat vaikkapa talviset ruusunmarjat.

Kotimatkalle lähtiessä piti muistaa kääntyä tällä kertaa jokaisessa risteyksessä oikealle, kunnes pääsimme taas tutulle tielle. Matka sujui nopeasti jutellen ja tarinaa iskien. Kiitos todella mukavasta reissusta itse kullekin!

Marrasralli

Kalajoen 13. marrasralli käytiin tällä kertaa yhdeksän joukkueen voimin. Oma joukkueemme kokoontui Kalajoen Shellin pihalle, missä näytti moni muukin joukkue valmistelevan lähtöä ennen aamuseitsemää. Kellon tullessa pykälään suuntasimme Pitkäsenkylän pelloille, mistä löytyi heti ensimmäisillä minuuteilla peltopyy. Hyvä aloitus nosti tunnelmaa ja latasi odotuksia päivälle. Jatkoimme matkaa peltojen halki kohti metsää, jossa jalkauduimme seuraavan kerran kuuntelemaan olisiko varpuspöllö kenties äänessä. Hiljaista ja pimeää oli.

Matka jatkui Leton suuntaan, jossa taas jalkauduimme maastoon. Lähes heti kuulimme pyyn viheltelevän useaan otteeseen. Kävelimme tieuraa syvemmälle metsään toiveena kuulla riekko, mutta se jäi haaveksi. Sen sijaan joutsenparvi lensi metsän takana huudellen meille hyvät huomenet. Päivä valkeni hiljalleen ja tiaisparvi siinä aloitteli aamua. Suunnilleen samoilta jalansijoilta tavattiin myös puukiipijä. Korppikin tervehti aamua ja saimme näin yhden lajin lisää listalle.

Seuraava pysähdyspaikka ja ensimmäinen kaukoputkien avulla tapahtunut havainnointi oli Letonnokalla, missä nähtiin lokkeja, pulmusia, variksia sekä viherpeippoja. Lajimäärä kasvoi mukavasti. Seuraava kohde oli Vihaspauha, missä vierähtikin sitten aikaa vähän enemmän. Lajeja kertyi mukavasti (mm. urpiainen, keltasirkku, räkättirastas, harakka, alli, merimetso, kyhmyjoutsen, telkkä) ja kellon tullessa kymmenen oli aika pitää pikainen evästystauko. Matkan jatkuessa havaittiin taviokuurnia, joita pysähdyttiin kuvaamaan. Samalla saatiin kaksi tiaislajia lisää.

Seuraavaan kohteeseen ajaminen tarjosi jo siirtymätaipaleella naakkoja, punatulkkuja, varpusia, pikkuvarpusia, tilhejä sekä kesykyyhkyjä. Turkinkyyhky sen sijaan onnistui pysyttelemään meidän joukkueeltamme piilossa niin hyvin, että sitä ei saatu listalle koko päivänä. Fasaaneja löytyi sieltä missä niitä arveltiinkin olevan ja matka jatkui metsälenkille. Sen alkupäässä havaitsimme sepelkyyhkyn, jonka menoa seurasimme kolmilla kiikareilla pitkän aikaa. Tämä lintu toikin lopulta joukkueellemme ässän! Samalta paikalta nähtiin ja kuultiin päivän ensimmäinen närhi. Sen jälkeen niitä sitten olikin rallin loppuun saakka joka puolella. Metsälenkki jatkui ja löysimme yhdeksän teertä syksyisellä soitimella. Siitä vielä jonkin matkaa eteenpäin oli 20 laulujoutsenta pellolla lepäämässä. Samassa kohteessa oli myös varpuspöllö liikkeellä sekä ison tiaisparven mukana myös kaivattu kuusitiainen.

20 joutsenta pellolla lepäämässä (18 aikuista, 2 nuorta).
Rallijoukkueen pysähtyminen ja kiikarointi sai joutsenteen päät pystyyn.

Matka jatkui takaisin merenrantaan, mistä löydettiin mm. mustalintuja. Välillä kävimme kävelemässä lankkupolulla. Lintuja nähtiin, mutta vain niitä mitä meillä oli jo havaittuna. Seuraavassa paikassa edelleen meren rannalla oli yksinäinen pilkkasiipi, minkä löytyminen olikin jo vähän huolettanut. Lisää lajeja tuli sieltä täältä. Kahden aikaan nousi sumu, joka vei hetkessä näkyvyyden nollaan. Oli aika pistää auto parkkiin ja keittää sumun seassa kahvit sekä syödä vähän enemmän evästä.

Kahvinkeitossa vanhassa satamassa. Sumu oli sakea.

Tauon jälkeen meillä oli ralliaikaa vielä lähes puolitoista tuntia. Lähdimme sisämaan lenkille, mistä löytyikin hippiäinen. Ajelimme paikasta toiseen välillä jalkautuen maastoon. Vähitellen alkoi sataa vettä, mikä vähensi lintumäärää maastossa ja loppuralli menikin sitten ilman uusia lajihavaintoja.

Ajan tullessa täyteen suuntasimme kohti purkupaikkaa, missä osa joukkueista jo olikin ja loputkin saapuivat vähitellen. Kahvittelun jälkeen alkoi rallin purku. Voittajajoukkue keräsi 48 lajia ja meilläkin oli 42 lajia ja niissä se yksi ässä. Sijoitus oli seitsemäs. Kaikilla joukkueilla meni ralli hienosti ja hyvin tasainen lopputulos oli tällä kertaa. Peruslajeista tukkasotkaa ei tavannyt yksikään joukkue ja suurimmalla osalla jäi myös sinisorsa havaitsematta. Lisälajit toivat hieman hajontaa kokonaislajimäärään ja ässiä joukkueille :).

Voittajajoukkue palkittiin kirjalla sekä sai kiertopalkinnon.

Huippukiva päivä kokonaisuutena, ja sääkin suosi lähes rallin loppuun saakka. Seuraavaa rallia odotellessa...