Aloitin talviruokinnan pari viikkoa sitten. Siemeniä, talipötköjä sekä talipalloja muutama metallikehikkoon. Tuskin kerkisin sisälle, kun varpuset olivat tonkimassa automaattia ja tiaiset talipötkylöissä. Tuntuipa hyvältä - hetken aikaa. Nimittäin kohta siinä oli oli kuusi harakkaa, jotka lohkoivat isoja palasia talista, meinvät lintulaudalle, söivät siemenet ja hätistivät kaikki pikkulinnut pois. Tämä oli jotakin ennen näkemätöntä.
Siirsin talipötkylän jäänteet eri paikkaan. Seuraavana päivänä siitä oli pelkkä naru jäljellä. Harakat kävivät syömässä loputkin. Ostin uuden, laitoin sen taas eri paikkaan, sellaiseen mihin harakoiden olisi vaikeampi päästä. Ei se estänyt niitä, muutamassa päivässä harakat saivat syötyä siitäkin kaksi kolmasosaa.
Nyt tällä viikolla rakensin telineen, johon ripustin uudet talipötkyt. Yhtään oksaa ei ole metriä lähempänä. Taliin työnsi ohuita tikkuja, joissa pikkulinnut voivat istua ja syödä, mutta harakoita ne eivät kestä. Lisäksi viritin katiskaverkosta esteen alapuolelle, niin että hyppimällä ne eivät pääse talin kimppuun. Kyllä siinä on harakoiden pää pyörinyt ja mahoton meteli välillä käynyt, kun ne eivät olekaan päässeet syömään pikkulintujen ruokaa. Siemenet laitoin ruokinta-automaatteihin, joten niitäkään harakat eivät nyt pääse syömään. Mahtaa niitä kismittää :).
Ruokinta keräsi heti harakoiden lisäksi talitiaisia, sinitiaisia, varpusia, pikkuvarpusia sekä keltasirkkuja. Kaikki nämä ovat olleet nyt jokapäiväisiä vieraita ruokinnalla. Tänään oli ihmeellinen päivä, sillä lähes samalla kellonlyömällä noiden vakiolajien lisäksi tuli viherpeippoja, punatulkkuja, yksi mustarastas, yksi hömötiainen sekä kaiken huippuna turkinkyyhky. Ehkä tämä johtuu siitä(kin), että kävin aamulla ostamassa aringonkukan siemeniä ja ripottelin niitä maahan ja laitoin lintulaudallekin. Harakoita ei ole tänään näkynyt kuin yksi, ja senkin säikytin tiehensä heti saman tien kun se paikalle tuli. Toivottavasti punatulkut ainakin jäisivät koko talveksi, sillä ne tuovat vähän väriä lisää lintuparveen. Tilhejäkin oli pihapuissa jonkin verran päivällä, mutta ne eivät ole ruokinnalla käyneet sentään. Hömötiainen on harvinainen näky meillä, viime talvelta minulla on yksi näköhavainto omalla ruokinnalla ja tämä oli ensimmäinen tälle syksylle. Ympäristö ei ole niiden elinympäristöä, joten ohikulkumatkalla taisi tämäkin yksilö olla.
Viidentoista joutsenen parvi lensi iltapäivällä matalalla ohi, suuntana etelä. Pihalla niitä pojan kanssa seurattiin ja laskettiin lukumäärä. Molemmat päätyivät samaan lukemaan, joten määrä oli tarkka. Tosin ne oli helppo laskea, kun niin läheltä ja matalalla lensivät, ei tarvinnut arvioida montako niitä oli. Eilen oli Raudaskylällä tien vieressä pellolla 18 joutsenta, sekä aikuisia että tämän kesän poikasia. Vielä niitä siis on, ja tämänpäiväisen havainnon voin kirjata Joutsenbongauksen sivuillekin.
Ruokinnasta vielä sellainen havainto, että talitiaisia on paljon enemmän kuin viime talvena. Sinitiaisia on suunnilleen sama määrä. Pikkuvarpusten määrä on pienempi suhteessa varpusten määrään, ainakin silmämääräisesti. En ole vielä laskenut niiden lukumääriä, täytyy sitten talvella tehdää tarkempaa laskentaa.
Aloittakaapa hyvät lukijat lintujen talviruokinta nyt, ellette ole sitä vielä tehneet. Linnuista riittää iloa koko talveksi kun ne oppivat ruokinnalla käymään!
lauantai 26. lokakuuta 2013
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
"Kolmen tornin loukussa"
Syyskuun aluksi lähdin käymään kolmella lintutornilla. Tosin se kolmas on vasta rakenteilla, mutta hyvällä alulla jo kuitenkin. Aurinko paistoi, oli niin lämmintä että t-paidalla ja shortseilla tarkeni loistavasti, ja silti meinasi hiki tulla kävellessä.
Ensimmäinen torni on Erkkisjärven rannalla. Torni on nyt ollut muutaman vuoden käytössä, ja on paikkansa löytänyt niin lintuharrastajien kuin muidenkin kävijöiden keskuudessa. Tornin ympäristö muuttuu koko ajan, viereen on rakennettu luontopolku ja läheisen koulun yhteyteen ulkoilualue.
Erkkisjärvellä oli joutsenpariskunta poikasineen sekä muutama sorsalintu, jotka katosivat niin nopeasti ruovikon sekaan että tunnistaminen jäi vähän puolitiehen. Sinisorsia ne luultavasti olivat.
Ensimmäinen torni on Erkkisjärven rannalla. Torni on nyt ollut muutaman vuoden käytössä, ja on paikkansa löytänyt niin lintuharrastajien kuin muidenkin kävijöiden keskuudessa. Tornin ympäristö muuttuu koko ajan, viereen on rakennettu luontopolku ja läheisen koulun yhteyteen ulkoilualue.
Erkkisjärvellä oli joutsenpariskunta poikasineen sekä muutama sorsalintu, jotka katosivat niin nopeasti ruovikon sekaan että tunnistaminen jäi vähän puolitiehen. Sinisorsia ne luultavasti olivat.
 |
| Erkkisjärven lintutorni |
 |
| Erkkisjärvi |
Erkkisjärveltä matka jatkui läheiselle Vähäjärven kosteikkoalueelle. Sinne on rakenteilla luontopolku, minkä varteen on jo rakennettu muutamia katselutasanteita ja lintutornin rakentaminen on alkanut. Täällä oli lintujen osalta jo hiljaista, mutta avara peltomaisema ja veden välkkyminen tekivät levollisen olon. Täällä tunsi olevansa lintuharrastuksen ytimessä. Ei kiire minnekään, sininen taivas, viljapellot, tuulen suhina koivuissa, taivas korkeimmillaan juuri tässä kohtaa maapalloa ;-).
 |
| Ensimmäinen katselutasanne |
 |
| Toinen katselutasanne |
 |
| Vähäjärven kosteikkoa toiselta tasanteelta |
 |
| Kolmas katselutasanne |
 |
| Vähäjärven kosteikkoa kolmannelta tasanteelta |
 |
| Vähäjärven kosteikkoa kolmannelta tasanteelta |
 |
| Vähäjärven kosteikkoa kolmannelta tasanteelta |
 |
| Rakenteilla oleva lintutorni Vähäjärven kosteikon alueella |
Seuraava kohde oli kilometrin päässä sijaitseva Koistislammen lintutorni. Polun varrella sijainnut pelto oli yllättäen rakennettu lintukosteikoksi kaksi viikkoa sitten tekemäni edellisen käynnin jälkeen. Koistislammella oli myös hiljaista. Yksi tiainen äänteli harvakseltaan lintutornin takana olevassa metsässä. Syksy on tullut.
 |
| Matkan varrella sijainnut pelto oli muuttunut kosteikoksi |
 |
| Polku tornille kulkee metsän läpi |
 |
| Torni on lammelta päin naamioitu |
 |
| Koistislampi |
 |
| Koistislampi |
 |
| Torni metsästä päin katsottuna |
Lintuharrastus on kyllä saanut uutta avaruutta, kun kolmaskin lintutorni paikkakunnalle valmistuu. Vaikka kaikki kolme tornia ovat lähellä toisiaan, ovat biotoopit ihan erilaisia ja lintukanta erilainen. Yhden päiväsydämen saa helposti kulumaan käymällä kaikissa kolmessa kohteessa. Välimatka tornilta toiselle ei ole pitkä.
Tämän päivän anti lintujen osalta oli vähäinen, mutta rentoutumisen ja luonnosta nauttimisen anti oli suuri. Seuraava isompi tapahtuma lintumaailmassa on kurkien muutto, josta olemme saaneet nauttia joka vuosi. Kulkeehan yksi päämuuttoreitti juuri paikkakunnan yli.
maanantai 19. elokuuta 2013
Eloralli
Elorallia vietettiin kesäisessä säässä suurimman osan päivää. Aurinko nousi heti rallin alussa ja paistoi aamupäivän ajan välillä ihan lämpimästikin. Puolen päivän aikaan virisi kova tuuli, joka vei lintujen äänet mennessään. Juuri ennen rallin loppua alkoi vesisade, joka ei kyllä ehtinyt häiritä rallaajia yhtään.
Rallissa kisaili tällä kertaa neljä joukkuetta. Ilmoittautuneita oli enemmän, kuusi joukkueellista kaikkiaan, mutta työ- ja muut esteet karsivat osallistujia viime hetkellä. Rallin aikana joukkueet havaitsivat yhteensä 97 lintulajia, joukossa vuodenaikaan nähden joitakin yllätyksiäkin. Jälleen kerran havaittiin, että lintumaailmassa kaikki on mahdollista. Joitakin varmoina pidettyjä peruslajeja jäi näkemättä kokonaan ja mukaan mahtui eliksiäkin. Meidän kolmihenkiselle joukkueelle tuli kaikille elis mehiläishaukasta ja itselleni tuli lisäksi elis harmaahaikarasta. Tunnelma oli kyllä korkealla siinä vaiheessa, jos oli kyllä koko rallin ajan muutenkin!
Elorallin kierrättämisestä alueen eri kunnissa on ollut puhetta useaan otteeseen ja se tuntuu kyllä hyvältä ajatukselta. Viime vuonna ralli pidettiinkin Pyhäjärvellä, minne en itse päässyt mukaan kun olimme perheen kanssa reissusa, mutta antoisa ralli oli ollut silloinkin. Kun ralli on vuorotellen eri paikkakunnilla, se tuo lintupaikkoja tutuiksi niillekin joiden ei muuten tule lähdettyä linturetkille ko. paikkakunnalle. Mielenkiinto rallia kohtaan pysyy yllä ja toivottavasti tuo aina uusiakin harrastajia mukaan rallaamaan.
Hieman kiire tuli aamulla lähteä ja unohdin kumisaappaat kotiin, mikä kostautui aamuvarhaisella. Vähäjärven kosteikolla kastuivat lenkkarit ja sukat, mikä ei kylläkään estänyt havainnointia milllään lailla. Kävin kyllä vaihtamassa sitten kumisaappaat jalkaan kun siirryimme keskustan läpi uimarannalle päin. Mutta opin ainakin sen, että toiset sukat ja kengät kannattaa pitää mukana :).
Kävimme kahdella valmiilla lintutornilla sekä lisäksi kolmannella, vielä keskeneräisellä tornilla aamun aikana. Täytyy kyllä ihailla kotipaikkakunnan aktiivisuutta lintuharrastuksen eteen. Yksityiset ihmiset ovat saaneet aikaan kaksi lintutornia (Erkkisjärvelle ja Koistislammelle) ja kaupunki rakentaa hankerahalla kolmatta Vähäjärven kosteikon alueelle. Sinne on rakennetu myös katselutasanteita eri puolille kosteikkoa ja rakenteilla on polku lintutornin ja katselutasanteiden välille. Polku tulee osin kuorikepeitteinen, osin pitkospuut.
Kaiken kaikkiaan ralli oli huippuhieno kokemus ja rohkaisen kaikkia lintuharrastajia ilmoittautumaan mukaan seuraavana vuonna!
 |
| Auringonnousu Erkkisjärven lintutornista katseltuna elorallin alussa. |
Rallissa kisaili tällä kertaa neljä joukkuetta. Ilmoittautuneita oli enemmän, kuusi joukkueellista kaikkiaan, mutta työ- ja muut esteet karsivat osallistujia viime hetkellä. Rallin aikana joukkueet havaitsivat yhteensä 97 lintulajia, joukossa vuodenaikaan nähden joitakin yllätyksiäkin. Jälleen kerran havaittiin, että lintumaailmassa kaikki on mahdollista. Joitakin varmoina pidettyjä peruslajeja jäi näkemättä kokonaan ja mukaan mahtui eliksiäkin. Meidän kolmihenkiselle joukkueelle tuli kaikille elis mehiläishaukasta ja itselleni tuli lisäksi elis harmaahaikarasta. Tunnelma oli kyllä korkealla siinä vaiheessa, jos oli kyllä koko rallin ajan muutenkin!
Elorallin kierrättämisestä alueen eri kunnissa on ollut puhetta useaan otteeseen ja se tuntuu kyllä hyvältä ajatukselta. Viime vuonna ralli pidettiinkin Pyhäjärvellä, minne en itse päässyt mukaan kun olimme perheen kanssa reissusa, mutta antoisa ralli oli ollut silloinkin. Kun ralli on vuorotellen eri paikkakunnilla, se tuo lintupaikkoja tutuiksi niillekin joiden ei muuten tule lähdettyä linturetkille ko. paikkakunnalle. Mielenkiinto rallia kohtaan pysyy yllä ja toivottavasti tuo aina uusiakin harrastajia mukaan rallaamaan.
Hieman kiire tuli aamulla lähteä ja unohdin kumisaappaat kotiin, mikä kostautui aamuvarhaisella. Vähäjärven kosteikolla kastuivat lenkkarit ja sukat, mikä ei kylläkään estänyt havainnointia milllään lailla. Kävin kyllä vaihtamassa sitten kumisaappaat jalkaan kun siirryimme keskustan läpi uimarannalle päin. Mutta opin ainakin sen, että toiset sukat ja kengät kannattaa pitää mukana :).
Kävimme kahdella valmiilla lintutornilla sekä lisäksi kolmannella, vielä keskeneräisellä tornilla aamun aikana. Täytyy kyllä ihailla kotipaikkakunnan aktiivisuutta lintuharrastuksen eteen. Yksityiset ihmiset ovat saaneet aikaan kaksi lintutornia (Erkkisjärvelle ja Koistislammelle) ja kaupunki rakentaa hankerahalla kolmatta Vähäjärven kosteikon alueelle. Sinne on rakennetu myös katselutasanteita eri puolille kosteikkoa ja rakenteilla on polku lintutornin ja katselutasanteiden välille. Polku tulee osin kuorikepeitteinen, osin pitkospuut.
Kaiken kaikkiaan ralli oli huippuhieno kokemus ja rohkaisen kaikkia lintuharrastajia ilmoittautumaan mukaan seuraavana vuonna!
maanantai 6. toukokuuta 2013
Tornien taisto 2013
Lauantaiaamuna nousin ennen kukonlaulua keittämään kahvit ja tekemään eväitä päiväksi. Vilkaisin lämpömittariin ja totesin siinä helpottuneena että plussan puolella on. En tullut katsoneeksi ulos ennen kuin siinä vaiheessa, kun aloin kantaa tavaroita autoon. Yllätys oli melkoinen kun tajusin että siellähän sataa vettä, ja kovasti. Sadekamppeita ei siinä kiireessä löytynyt mistään, eipä tietenkään. Nappasin nopeasti eräpuvun lisäksi toppapuvun mukaan, vaikka vaatetta oli päällä jo melkoisesti.
Tornille päästyäni totesin, että ei sitä vaatetta ainakaan liikaa ollut päällä. Raaka kylmä tuuli puhalsi läpi asti. Kannoin tavarat torniin, joka onneksi on katettu ja osittain rakennettu seiniä ympärille. Kello alkoi olla jo viisi, ja hetken kuluttua kisa käynnistyi. Ensimmäiset lajit napsahtelivat nopeaan tahtiin. Puuskittainen tuuli ujelsi välillä niin kovaa, että lintujen äänet häipyivät ihan täysin. Järvikin oli vielä osaksi jäässä, mikä vaikutti selvästi lintujen määrään.
Vesisade muuttui räntäsateeksi ja tuuli koveni. Kävin autosta hakemassa toisen toppatakin päälle. Se vaikutti sen verran paljon, että pahin tuuli ei enää tuntunut. Olo oli lähes siedettävä jo. Kolmen kisatunnin jälkeen oli aika juoda kuppi kuumaa kahvia. Mukavasti siinä sormetkin lämpenivät kuuman mukin ympärillä. Tässä vaiheessa meillä oli jo nuotio tehtynä ja ensimmäiset makkarat paistumassa. Tulet pidettiinkin sitten koko päivän ajan palamassa. Välillä itse kukin kävi lämmittelemässä ja eväitä syömässä. Aika hauska tilanne oli, kun viidenkymmenen metrin päässä jään reunalla huomattiin meriharakka kahden lokin seurassa. Kukaan ei ollut nähnyt sen tuloa, mutta siinä se hetken aikaa levähti, ennen kuin naurulokit päättivät ajaa sen pois.
Lajilista karttui tasaiseen tahtiin. Välillä oli aikaa jutella, välillä joku havainto aiheutti ryntäyksen putkien ääreen. Koko ajan kuitenkin vähintään kahdet kiikarit tai putket haravoivat maastoa.
Kellon lähestyessä kisan päättymistä sääkin alkoi seljetä. Petolinnut lähtivät liikkeelle, ja yksi havainto keskustelutti pitkään. Porukalla piti lintukirjoista tarkistaa mikä haukka olikaan kyseessä. Selvisihän se, ja niin saatiin yksi laji ruksattua listalta lisää.
Varttituntia ennen kisan päättymistä taivas oli lähes pilvetön ja sää lämpeni. Järvikin näyttäytyi ihan eri nnäköisenä kuin aamupäivän aikana. Kova tuuli ja sade olivat kuluttaneet päivän aikana jääpeitteen puoleen siitä mitä se oli vielä aamulla.
Kaiken kaikkiaan lajimääräksi tuli 53, mikä oli enemmän kuin edellisenä vuotena. Säästä johtuen moni peruslaji jäi kuulematta ja näkemättä, mutta toisaalta mukavia yllätyksiäkin tuli. Meriharakan lisäksi käenpiika lensi järven yli ja huusi kovasti mennessään. Uivelot ja mustaviklo täydensivät tavallisempien lajien listaa. Kaiken kaikkiaan päivä oli säästä huolimatta mukava eikä missään vaiheessa tullut kyllästymisen tunnetta. Joukkue oli jälleen kerran mukava, huumoriakin riitti koko päivälle ja lintuharrastajien yhteenkuuluvuus tuli todistettua. Vieraita kävi tornilla pitkin päivää tutustumassa tilanteeseen ja kyselemässä järven linnustosta sekä kertoilemassa omista havainnoistaan.
Taas pitää vuosi odottaa, ennen kuin päästään seuraavan kerran kisaamaan lajimääristä tällä tavalla. Onneksi on tulossa muutama linturalli kesän mittaan sekä tietysti paljon retkiä niin yksin kuin porukallakin.
Tornille päästyäni totesin, että ei sitä vaatetta ainakaan liikaa ollut päällä. Raaka kylmä tuuli puhalsi läpi asti. Kannoin tavarat torniin, joka onneksi on katettu ja osittain rakennettu seiniä ympärille. Kello alkoi olla jo viisi, ja hetken kuluttua kisa käynnistyi. Ensimmäiset lajit napsahtelivat nopeaan tahtiin. Puuskittainen tuuli ujelsi välillä niin kovaa, että lintujen äänet häipyivät ihan täysin. Järvikin oli vielä osaksi jäässä, mikä vaikutti selvästi lintujen määrään.
Vesisade muuttui räntäsateeksi ja tuuli koveni. Kävin autosta hakemassa toisen toppatakin päälle. Se vaikutti sen verran paljon, että pahin tuuli ei enää tuntunut. Olo oli lähes siedettävä jo. Kolmen kisatunnin jälkeen oli aika juoda kuppi kuumaa kahvia. Mukavasti siinä sormetkin lämpenivät kuuman mukin ympärillä. Tässä vaiheessa meillä oli jo nuotio tehtynä ja ensimmäiset makkarat paistumassa. Tulet pidettiinkin sitten koko päivän ajan palamassa. Välillä itse kukin kävi lämmittelemässä ja eväitä syömässä. Aika hauska tilanne oli, kun viidenkymmenen metrin päässä jään reunalla huomattiin meriharakka kahden lokin seurassa. Kukaan ei ollut nähnyt sen tuloa, mutta siinä se hetken aikaa levähti, ennen kuin naurulokit päättivät ajaa sen pois.
Taas pitää vuosi odottaa, ennen kuin päästään seuraavan kerran kisaamaan lajimääristä tällä tavalla. Onneksi on tulossa muutama linturalli kesän mittaan sekä tietysti paljon retkiä niin yksin kuin porukallakin.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Tulva-aikaan
Kevät saapuikin sitten vauhdilla, kun alkuun pääsi. Lumihanget hupenivat muutamassa päivässä ja vesi nousi pelloille, virtaa ojissa ja joet luovat jäitä minkä pystyvät. Joissakin paikoissa eivät pysty, ja seurauksena jää kertyy röykkiöiksi nostaen veden pois uomasta.
Varpushaukan vierailun jälkeen pikkulinnut ovat olleet kateissa. Eilen ne sitten ilmestyivät taas takaisin. Varpuset ja pikkuvarpuset, tiaiset sekä sinitiaiset kilpailevat kuka pääsee millekin talipallolle nokkimaan. Kiire on kuin sotaan lähdössä, liekkö yrittävät ottaa takaisin muutaman viikon hiljaiseloaan. Ruokaahan ne ovat saaneet toki muualtakin tämän ajan, mutta nyt tulivat tyhjentämään lintulaudat meiltäkin taas. Kiva.
Muuttolintujenkin tulva alkaa olla melkoinen. Nyt pitäisi päästä retkeilemään tulevana viikonloppuna paljon. Harmi vain kun olen kiinni AKOLin kokouksessa koko viikonlopun. Ainoa lohtu on se, että kokous pidetään Kalajoella, ja hotelli on siinä meren rannalla. Täytyy yrittää jokaisena joutilaana hetkenä lähteä kiikaroimaan rannalle :).
 |
| Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013 |
 |
| Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013 |
 |
| Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013 |
 |
| Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013 |
 |
| Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013 |
Muuttolintujenkin tulva alkaa olla melkoinen. Nyt pitäisi päästä retkeilemään tulevana viikonloppuna paljon. Harmi vain kun olen kiinni AKOLin kokouksessa koko viikonlopun. Ainoa lohtu on se, että kokous pidetään Kalajoella, ja hotelli on siinä meren rannalla. Täytyy yrittää jokaisena joutilaana hetkenä lähteä kiikaroimaan rannalle :).
 |
| Turkinkyyhky tuli lähes pihalle 19.4.2013 |
 |
| Turkinkyyhky tuli lähes pihalle 19.4.2013 |
 |
| Turkinkyyhky tuli lähes pihalle 19.4.2013 |
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Kevät saapuu hiljalleen
Yhä jatkuva talvinen sää on viivästyttänyt muuttolintuja. Vuosi sitten tähän aikaan tilanne oli ihan erilainen. Mutta eipä se haittaa, vuodet eivät ole veljeksiä ja kevät etenee tänäkin vuonna omaa tahtiaan. Muuttolinnut saapuvat ajallaan, ehkä enemmän yhdessä rysäyksessä eikä vähitellen, mutta saapuvat kuitenkin. Tässäkin tulee esille tämän harrastuksen jännitys ja ilo, ei ole kahta samanlaista kevättä tai edes koko vuotta.
Itse en ole ehtinyt juurikaan retkeilemään alkuvuoden aikana. Työkiireet ovat jatkuneet iltaisin ja jopa viikonloppuisin, mutta jospa nekin vähitellen hellittäisivät ja olisi aikaa myös harrastukselle. Laruksen toimintaan olen aina järjestänyt aikaa kuitenkin. Tarkoitus olisi pitää vielä yksi kerhoilta tälle keväälle, ja sen jälkeen siirtyä maastoon, muuton seurantaan sekä retkeilemään kesäkauden ajaksi. Kerhoillat jatkuvat sitten syyskuussa.
Omista havainnoista ehkä paras tälle vuodelle on varpushaukka omalla pihalla. Kävelin töistä kotiin kuten joka päivä, ja pihalle saapuessani huomasin orapihlaja-aidan sisällä jotakin liikettä sekä kiivasta siipien räpistelyä ja varpusten hätäilyääniä. Kävelin lähemäksi ja näin kun varpushaukka jahtasi pikkuvarpusia aidan sisällä oksien lomassa. Välillä se räpisteli itsensä aidan päälle, syöksähti lentoon ja sukelsti taas aidan sisään. Varpuset puikkelehtivat pakoon ja haukka nousi taas lentoon. Se huomasi minut, ei pelännyt yhtään ja syöksyi taas aidan sisään. Lopulta se lähti ilman saalista naapurin pihamaalle päin. Ilmeisesti ruoan vähyys sai sen tulemaan ihan keskustaan ruokinnalle, ja nälkä voitti ihmisarkuuden. Toisaalta kävi sääliksi kun se jäi ainakin sillä kertaa ilman ruokaa, mutta toisaalta olin varpusten vuoksi iloinen.
Sellainen haittapuoli haukan vierailusta jäi, että varpuset kyllä katosivat kokonaan. Pariin viikkoon ei automaatilla ole käynyt ketään, talit eivät hupene lainkaan ja vain tiaiset käyvät harvakseltaan hakemassa pähkinöitä. Tosin nekin ovat arempia kuin aikaisemmin. Runsas keltasirkkuparvikin hupeni puoleen, joskin ne käyvät vielä pari kertaa päivässä ruokinnalla, mutta ovat hyvin säikkyjä.
KPLY:n nimitys vuoden lintuyhdistykseksi oli mieluinen uutinen. Tähän nimitykseen ovat vaikuttaneet upean lintupaikkaoppaan julkaiseminen, retkitoiminta, aktiivinen kerhotoiminta rannikolla ja sisämaassa, sekä osallistuminen suojelu- ja tutkimushankkeisiin. Kiitos kuuluu eri toimintamuotojen vastuuhenkilöille, ansiokkaasti toimivalle puheenjohtajalle sekä kaikille KPLY:n aktiivisille harrastajille!
KPLY:n kevätkokous pidettiin Nivalassa tällä kertaa. Paikalla oli mukavasti jäseniä. Itse olen osallistunut KPLY:n kokouksiin parin vuoden ajan, ja aina on yhtä mukava tavata jäseniä muualtakin kuin omalta alueelta. Kokouksen jälkeen saimme kuulla metsähanhien suojeluprojektin etenemisestä Suomessa ja muualla Euroopassa.
Alueella käynnistyi viime kuussa kamerakerho, joka ensisijaisesti keskittyy valokuvauksen opettamiseen monipuolisesti, mutta yhtenä osa-alueena on lintukuvaus. Mukana on useita lintuharrastajiakin opettelemassa digikuvauksen monipuolista maailmaa. Kerho kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai-ilta Raudaskylällä. Illan lopuksi sovitaan yhteisesti teema seuraavan kuukauden ajaksi, ja jokainen saa halutessaan esitellä seuraavassa kokoontumisessa omia otoksiaan. Kuluvan kuukauden aiheeksi tuli "ilo", edellinen aihe oli "valo".
Aurinkoisia kevätpäiviä ja hienoja lintuhavaintoja itse kullekin!
Itse en ole ehtinyt juurikaan retkeilemään alkuvuoden aikana. Työkiireet ovat jatkuneet iltaisin ja jopa viikonloppuisin, mutta jospa nekin vähitellen hellittäisivät ja olisi aikaa myös harrastukselle. Laruksen toimintaan olen aina järjestänyt aikaa kuitenkin. Tarkoitus olisi pitää vielä yksi kerhoilta tälle keväälle, ja sen jälkeen siirtyä maastoon, muuton seurantaan sekä retkeilemään kesäkauden ajaksi. Kerhoillat jatkuvat sitten syyskuussa.
Omista havainnoista ehkä paras tälle vuodelle on varpushaukka omalla pihalla. Kävelin töistä kotiin kuten joka päivä, ja pihalle saapuessani huomasin orapihlaja-aidan sisällä jotakin liikettä sekä kiivasta siipien räpistelyä ja varpusten hätäilyääniä. Kävelin lähemäksi ja näin kun varpushaukka jahtasi pikkuvarpusia aidan sisällä oksien lomassa. Välillä se räpisteli itsensä aidan päälle, syöksähti lentoon ja sukelsti taas aidan sisään. Varpuset puikkelehtivat pakoon ja haukka nousi taas lentoon. Se huomasi minut, ei pelännyt yhtään ja syöksyi taas aidan sisään. Lopulta se lähti ilman saalista naapurin pihamaalle päin. Ilmeisesti ruoan vähyys sai sen tulemaan ihan keskustaan ruokinnalle, ja nälkä voitti ihmisarkuuden. Toisaalta kävi sääliksi kun se jäi ainakin sillä kertaa ilman ruokaa, mutta toisaalta olin varpusten vuoksi iloinen.
Sellainen haittapuoli haukan vierailusta jäi, että varpuset kyllä katosivat kokonaan. Pariin viikkoon ei automaatilla ole käynyt ketään, talit eivät hupene lainkaan ja vain tiaiset käyvät harvakseltaan hakemassa pähkinöitä. Tosin nekin ovat arempia kuin aikaisemmin. Runsas keltasirkkuparvikin hupeni puoleen, joskin ne käyvät vielä pari kertaa päivässä ruokinnalla, mutta ovat hyvin säikkyjä.
KPLY:n nimitys vuoden lintuyhdistykseksi oli mieluinen uutinen. Tähän nimitykseen ovat vaikuttaneet upean lintupaikkaoppaan julkaiseminen, retkitoiminta, aktiivinen kerhotoiminta rannikolla ja sisämaassa, sekä osallistuminen suojelu- ja tutkimushankkeisiin. Kiitos kuuluu eri toimintamuotojen vastuuhenkilöille, ansiokkaasti toimivalle puheenjohtajalle sekä kaikille KPLY:n aktiivisille harrastajille!
KPLY:n kevätkokous pidettiin Nivalassa tällä kertaa. Paikalla oli mukavasti jäseniä. Itse olen osallistunut KPLY:n kokouksiin parin vuoden ajan, ja aina on yhtä mukava tavata jäseniä muualtakin kuin omalta alueelta. Kokouksen jälkeen saimme kuulla metsähanhien suojeluprojektin etenemisestä Suomessa ja muualla Euroopassa.
Alueella käynnistyi viime kuussa kamerakerho, joka ensisijaisesti keskittyy valokuvauksen opettamiseen monipuolisesti, mutta yhtenä osa-alueena on lintukuvaus. Mukana on useita lintuharrastajiakin opettelemassa digikuvauksen monipuolista maailmaa. Kerho kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai-ilta Raudaskylällä. Illan lopuksi sovitaan yhteisesti teema seuraavan kuukauden ajaksi, ja jokainen saa halutessaan esitellä seuraavassa kokoontumisessa omia otoksiaan. Kuluvan kuukauden aiheeksi tuli "ilo", edellinen aihe oli "valo".
Aurinkoisia kevätpäiviä ja hienoja lintuhavaintoja itse kullekin!
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Pihabongaus
Tämän päivän pihabongaus oli omalta osaltani yllättävä. Aikaisempina vuosina runsas varpuskanta oli lähes olematon, kun taas keltasirkkujen määrä oli kasvanut huomattavasti. Tämä on kyllä näkynyt koko talven ajan, mutta varpusten katoaminen oli yllätys. Niitä on sentään ollut kymmeniä koko talven ajan, mutta juuri tänään niitä ei ole ollut koko päivänä eikä varsinkaan havainnointiin käyttämäni tunnin aikana kuin ihan muutama.
Ilahduttavia vieraita olivat punatulkku, urpiainen sekä viherpeipot. Näitä kaikkia on kyllä ollut säännöllisesti ruokinnalla koko talven. Parina aikaisempana vuotena niitä ei ole sattunut pihabongauksessa näkymään, mutta tällä kertaa onnisti. Tiaisten määrä on pysynyt suunnilleen samana koko talven ajan ja tänäänkin niitä oli ihan mukavasti näkyvillä. Kesällä vaivaksi asti ollut harakkapopulaatio on talven aikana huvennut, ja havainnointitunnin aikana vain yksi harakka oli näkyvillä tässä pihalla. Jotakin se tonki lumihangesta niin että lumi vain pöllysi. En saanut selvää mitä siellä oli, mutta kaiketi jotakin syötävää se sieltä oli löytävinään.
Päivä oli pilvinen ja vähäistä lumisadettakin oli välillä. Lintuja oli kuitenkin kivasti liikkeellä verrattuna ihan vuodenvaihteen lukemiin. Tämä se on lintuharrastuksen kiehtovuus, koskaan ei tiedä mitä näkee tai näkeekö mitään. Kahta samanlaista linturetkeä ei tule :).
Vielä sellainen havainto, että talipallot eivät tänä talvena ole kelvanneet linnuille. Aikaisemmin niitä on mennyt ämpäritolkulla, tänä talvena ovat samat pallot saaneet roikkua automaateissa koko ajan. Lieneekö valmistajan käyttämissä raaka-aineissa syy tähän, sitä ainakin epäilen kovasti. Täytyypä ensi viikolla käydä ostamassa eri valmistajan talipalloja kokeeksi pieni määrä, ja katsoa kelpaisivatko ne. Talipötköt, oikeat tintin talit sen sijaan ovat tehneet kauppansa. Ne sellaiset, joissa ei ole verkkoa. Jonakin vuonna ostin niitä verkossa olevia. Oranssissa verkossa olevat eivät kelvanneet lainkaan, vihreässä verkossa olevat kelpasivat kun muuta ei ollut. Kokeilin sitten sellaisenkin tempun, että vaihdoin oranssista verkosta talipotkyn vihreään verkkoon, mutta eivätpä menneet linnut lankaan. Kesään saakka se sai olla rauhassa, kunnes vein sen sitten jo roskikseen.
Päivän pidentyessä pitenee myös lintuharrastajan päivä. Nähtävää riittää enemmän ja retken voi tehdä vähän kauemmaksikin kuin omaan pihapiiriin. Tästä se taas toiminta virkistyy!
Ilahduttavia vieraita olivat punatulkku, urpiainen sekä viherpeipot. Näitä kaikkia on kyllä ollut säännöllisesti ruokinnalla koko talven. Parina aikaisempana vuotena niitä ei ole sattunut pihabongauksessa näkymään, mutta tällä kertaa onnisti. Tiaisten määrä on pysynyt suunnilleen samana koko talven ajan ja tänäänkin niitä oli ihan mukavasti näkyvillä. Kesällä vaivaksi asti ollut harakkapopulaatio on talven aikana huvennut, ja havainnointitunnin aikana vain yksi harakka oli näkyvillä tässä pihalla. Jotakin se tonki lumihangesta niin että lumi vain pöllysi. En saanut selvää mitä siellä oli, mutta kaiketi jotakin syötävää se sieltä oli löytävinään.
Päivä oli pilvinen ja vähäistä lumisadettakin oli välillä. Lintuja oli kuitenkin kivasti liikkeellä verrattuna ihan vuodenvaihteen lukemiin. Tämä se on lintuharrastuksen kiehtovuus, koskaan ei tiedä mitä näkee tai näkeekö mitään. Kahta samanlaista linturetkeä ei tule :).
Vielä sellainen havainto, että talipallot eivät tänä talvena ole kelvanneet linnuille. Aikaisemmin niitä on mennyt ämpäritolkulla, tänä talvena ovat samat pallot saaneet roikkua automaateissa koko ajan. Lieneekö valmistajan käyttämissä raaka-aineissa syy tähän, sitä ainakin epäilen kovasti. Täytyypä ensi viikolla käydä ostamassa eri valmistajan talipalloja kokeeksi pieni määrä, ja katsoa kelpaisivatko ne. Talipötköt, oikeat tintin talit sen sijaan ovat tehneet kauppansa. Ne sellaiset, joissa ei ole verkkoa. Jonakin vuonna ostin niitä verkossa olevia. Oranssissa verkossa olevat eivät kelvanneet lainkaan, vihreässä verkossa olevat kelpasivat kun muuta ei ollut. Kokeilin sitten sellaisenkin tempun, että vaihdoin oranssista verkosta talipotkyn vihreään verkkoon, mutta eivätpä menneet linnut lankaan. Kesään saakka se sai olla rauhassa, kunnes vein sen sitten jo roskikseen.
Päivän pidentyessä pitenee myös lintuharrastajan päivä. Nähtävää riittää enemmän ja retken voi tehdä vähän kauemmaksikin kuin omaan pihapiiriin. Tästä se taas toiminta virkistyy!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)