Sivut

tiistai 1. tammikuuta 2019

Uusi lintuvuosi

Jälleen on vuosi vaihtunut ja saa aloittaa lintulajien muistiinmerkitsemisen nollasta. Toisin sanoen, vuodenpinnojen, vuodareitten keräämisen. Minulle niitä tulee harvakseltaan, sillä en lähde säntäilemään minkään lajin perässä muualle, tuleepahan vastaan vuoden aikana mitä tulee. Jos ei tule, niin maailma ei siihen kaadu. Harrastus harrastuksena, josta on iloa niin itselleni kuin perheellenikin.

Tämän vuoden lajilistan aloitti mustarastas, joka ilmestyi ruokinnalle heti aamuhämärissä. Ujosti se kurkisteli syreenipensaan takaa, ja ikään kuin hiipien tuli omenapuun runkoa näköesteenä pitäen lähemmäksi. Lopulta se rohkaistui syömään auringonkukan siemeniä ja pähkinän murusia ja unohti olla varuillaan. Välillä se lähti pois, mutta palasi pitkin päivää uudelleen ruokailemaan.

Mustarastas ruokinnalla 1.1.2019

Samaan aikaan varpuset ja pikkuvarpuset saapuivat paikalle. Hetken aikaa ne tarkkailivat tilannetta pensaan oksilla. Havaittuaan mustarastaan olevan jo apajilla, nekin laskeutuivat maahan ruokailemaan. Siinä kävi sirkutus kun ne keskenään juoruilivat ja vaihtoivat kuulumisia. Tiaisetkin alkoivat saapua paikalle. Ensin yksi talitiainen kävi tiedustelemassa ja kohta niitä oli koko parvi paikalla.


Tiedustelija

Talitiaisten lisäksi sinitiaiset viihtyivät koko päivän ruokinnalla ja sen läheisyydessä, välillä syöden, välillä leväten ja tarkkaillen muiden lintujen touhuja. Pähkinät tekivät kauppansa.

Maha täynnä on hyvä levähtää hetki

Aamusta paikalla oli myös yksi hömötiainen, mutta se lähti sitten muualle loppupäiväksi, kuten sillä on ollut tapana tehdä joka päivä. Aamupalan se käy syömässä tässä ja siirtyy sitten kenties paremmille apajille loppupäiväksi, ilmestyen taas seuraavana aamuna paikalle.

Keltasirkut pölähtivät paikalle suurella joukolla. Kaura maistui niille koko päivän ajan, välillä piti lennähtää männyn oksille turvaan kun joku säikähti omematonta ja pakokauhu levisi koko parveen. Noloina ne sitten laskeutuivat yksitellen takaisin ruokailemaan kunnes sama toistui hetken päästä uudelleen.



Turkinkyyhky tuli paikalle vasta kun päivä oli valjennut kunnolla. Arvokkaasti se tepasteli maassa ja silmäili aina houkuttelevinta suupalaa. Muista linnuista se ei ollut tietävinään mitään, eihän nyt rahvaasta tarvitse välittää!

Turkinkyyhky ruokinnalla 1.1.2019

Viherpeipot sekä yksi järripeippo osaalistuivat yhteiselle aterialle myöskin. Niiden herkkua, auringonkukan siementä, oli tarjolla runsaasti ja sitäpä ne maistelivat sulassa sovussa punatulkkupariskunnan kanssa. Muutama urpiainenkin oli tervetullut samaan joukkoon.

Järripeippo ruokinnalla vuodenvaihteessa


Kolme pähkinähakkia lennähti paikalle säikäyttäen kaikki muut linnut hetkeksi pakosalle, ennen kuin ne tajusivat että kyseessä ei ollutkaan petolintu. Hieman ne nahistelivat sinitiaisten kanssa pähkinöistä, mutta jokainen sai syödä kyllikseen. Sen jälkeen ne siirtyivät lehtikuusen oksille lepäämään. Siellä ne rupattelivat vaimeasti keskenään, selvästikin arvostellen pienempien lintujen pöytätapoja ja höyhenpukuja. Välillä joku niistä päästi kovemman rääkäisyn, kun harakka yritti tunkeutua ruokinnalle. Eipä muuten ole harakoilla ollut kuukauteen asiaa ruokinnalle, kun hakit ovat toimineet järjestyksenvalvojina.





Käytikkapariskunta kävi iltapäivällä hakkaamassa talia. Toinen piti omenapuussa vahtia sillä välin kun toinen söi. Sinitiainen sai olla yhtä aikaa syömässä, kunhan se pysytteli toisella puolella talipötköä.




Iltapäivän mittaan lumisade sakeni ja linnuille tuli kiire saada vielä viimeiset energiat tankattua yötä varten. Varpusparvi sinnitteli ihan pimeän tuloon saakka, muut lähtivät vähin äänin aikaisemmin pois. Näin saatiin lintuvuosi 2019 käyntiin sään ollessa aluksi selkeä mutta muuttuessa sakeaksi lumisateeksi iltaa kohden. Lämpötila on pysytellyt nollan ja yhden plusasteen tietämillä koko päivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti