Keväästä lähtien on alueen harakkapopulaatio tehnyt tuhoja sekä kiusantekoa tässä meillä ja naapureilla. Ilmeisesti syynä on liian suureksi kasvanut populaatio, jolle ei riitä elintilaa eikä ruokaa, ja se purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Tätä ilmiötä ei ole koskaan aikaisemmin ollut, tänä kesänä ensimmäisen kerran eikä loppua näy.
Aikaisin keväällä, lumen sulamisen ja maan kuivahtamisen jälkeen pystytin taas lapsille trampoliinin. Muutaman tunnin kuluttua huomasin, kun kolme harakkaa oli nokkimassa turvaverkon pystytolppien suojana olevia superlonipehmusteita sekä jousien suojana olevaa pehmustetta hajalle. Kävin hätistämässä ne pois. Hetken kuluttua ne olivat taas samassa hommassa. Tätä jatkui koko kesän, parhaimmillaan, tai siis pahimmillaan, siinä oli 12 harakkaa yhtä aikaa tuhoa tekemässä. Ne repivät kaikki pehmusteet pieneksi silpuksi, jonka ne vain levittivät pitkin nurmikkoa. Ne eivät syöneet sitä, eivätkä ne kantaneet sitä pesiinsäkään pehmusteeksi. Kunhan vain tekivät ilkeyttä. Trampoliini oli nyt viidettä kesää, eikä aikaisempina kesinä ole harakoista ollut mitään vaivaa sen kanssa eikä muutenkaan.
Keväällä kun kylvimme kasvimaan ja istutimme sipulit, harakat kävivät nyhtämässä kaikki sipulit maasta pois ja kävivät kaivamassa kaikkien kylvettyjen kasvien ja juuresten siemenet pois. Sipuleita istutettiin päivittäin ja monta kertaa päivässä takaisin, mutta saman tien kun sisälle päästiin, harakat olivat kiskomassa niitä maasta pois. Tänä kesänä meillä ei kasvimaalla kasvanut yhtään mitään. Mikään pelote ei ole auttanut tätä jatkuvaa ilkivaltaa vastaan.
Nyt sitten kun aloitin lintujen talviruokinnan, harakat olivat heti ajamassa pikkulinnut pois ja syömässä herkut "parempiin suihin". Talipallot saavat olla jonkinlaisessa rauhassa kun ripustan metallikehikot sellaiseen paikkaan, että harakoille ei ole istumapaikkaa siinä lähellä, mutta silti ne hyppivät maasta käsin kohti talipalloja ja yrittävät nokkia palasia niistä. Uskomattomin näky oli tällä viikolla eräänä päivänä, kun ne olivat houkutelleet joukkoonsa yhden variksen. Itse asiassa vaikutti siltä, että varis näytti harakoille mallia millä tavoin kannattaa hypätä talipallotelinettä kohti ja samalla nokkaista iso palanen suuhunsa. Harakat katsoivat vierestä, ja tekivät sen jälkeen perässä. Lähdin kiireesti hakemaan kameraa, mutta ne näkivät säleverhojen liikettä ja pakenivat. Kun vein tiaisia varten pähkinöitä ja pääsin sisälle, olivat harakat jo syömässä niitä. Olen ajanut ne pois nyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta hetken päästä ne ovat takaisin. Tiaiset jäivät ilman pähkinöitä, harakat söivät kaikki.
En mielelläni alkaisi lintuja ampumaan, mutta jotakin tässä täytyy tehdä!
