Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut enää. Tuuli oli kova ja aallot kohisivat järven rannassa. Yksinäinen varis lensi sivutuuleen raakkuen alakuloisesti mennessään. Jatkoin kävelyä kunnes rantakoivussa tapahtunut liikehdintä kiinnitti huomiotani. Kiikareilla sain linnun silmiini ja seurasin jonkin aikaa sen liikehdintää. Kun se sitten lennähti pellon reunaan, sain paremman näkökulman ja tunnistin sen viherpeipoksi.
Järveltä jatkoin matkaani autolla tietä myöten järven taakse, Järvikylälle, josta lähdin kävelemään kilometrin matkan Kivilammelle. Yksi tiaisparvi äänteli metsässä, mutta muuten oli sekä metsä, että lammen ympäristö hiljainen lintujen puolesta. Paluumatkalla kiersin pururadan kuulostellen lintuja, mutta ihan hiljaista oli.
Siirryin vielä autolla toiseen paikkaan, mistä kävelin Lehmilammen laavulle. Lintujen puolesta sielläkin oli hiljaista. Lampi oli vielä ennallistamistoimenpiteiden jäljiltä keskeneräisen näköinen, mutta eiköhän se jo ensi kesänä ala maisemoitua kivemman näköiseksi.
Kotimatkalla näin useita harakoita ihan keskustassa, ja kotipihalla oli paljon varpusia, pikkuvarpusia sekä tiaisia ruokinnalla. Määrällisesti eniten oli siis omalla pihalla lintuja, mutta retki oli kokonaisuutena hieno ja kannatti tehdä. Päivänvaloa ei riitä kunnolla kuin ihan keskipäivän aikaan muutaman tunnin ajan näin pilvisenä päivänä. Loppuvuotta kohden päivät vain lyhenevät eikä lintuja ole mahdollista nähdä kuin viikonloppuisin tai sitten ohimennen työmatkoilla auton ikkunasta käsin. Kiikarit ovat kyllä mukana kaikilla työreissuillakin, samoin kamera. Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee :).