Yölaulajia kuuntelemassa

Lauantai-iltana lähdimme Reijon kanssa kohti Iisakinmutkaa ja penkkatietä, tavoitteena kuulla satakielen laulua ja ehkä joitakin muitakin yölaulajia. Edellisen viikonlopun palelusta viisastuneena kumpikin oli varannut lämpimästi vaatetta päälle. Ajattelimme ensin kokeilla josko pensassirkkalintu olisi jo saapunut muuttomatkalta. Heti kun pysähdyimme ensimmäisen kerran ja avasimme auton ovet, kuuluikin jo pensassirkkalinnun voimakas siritys ihan läheltä. Yritin sitä kiikareilla saada silmiin, mutta ei se suvainnut näyttäytyä, vaikka ihan muutaman metrin päässä olikin. Onhan se luonnostaan piilotteleva ja maastoon hyvin sulautuva lintu, joten ei ihme että kulottuneen horsmikon ja ruskean ruohikon seasta iltahämärissä sitä ei näkynyt. Punakylkirastaskin tuli siihen lähelle laulamaan samaan aikaan, jopa ihan häiritsevästi.

Siirryimme muutaman sadan metrin matkan eteenpäin. Siellä oli hiljaista aluksi. Kaukana pellolla lokkiparvi piti vähän ääntä. Yhtäkkiä kaksi lehtokurppaa lähti liikkeelle ihan läheltä, kierrellen myöhemminkin iltayön aikana lähistöllä ikään kuin käyden tarkistamassa että mitä nuo ukot täällä keskellä yötä hommaavat. Vuodari molemmille lehtokurpista. Satakieltä ei siinä paikassa kuulunut, vaikka pieni toive oli että juuri tämä paikka olisi yksi mahdollinen sen havainnointiin. Palasimme takaisin ensimmäiselle pysähdyspaikalle, missä pensassirkkalintu vain paransi lauluaan. Pitkän aikaa sitä kuuntelimme ja ihastelimme. Minulle siitä tuli elis, ja vuodari molemmille.

Jatkoimme matkaa seuraavalle mahdolliselle satakielipaikalle, mutta siinä oli vielä yömyöhällä maamies pellollansa, kylväen siementä peltoon traktorilla. Sen ääni oli niin voimakas, että lintujen ääniä ei saatu korvien kuuluville. Siirryimme puoli kilometriä eteenpäin, ja heti tärppäsi. Satakieli lauloi sydämensä kyllyydestä! Vuodari kummallekin. Kauan aikaa sitä pitikin ihastella. Muutama kuovikin kauempana huusi, ja yksinäinen taivaanvuohi piukutti sähköpylvään nokassa. Yön tavoitteet olivat meillä jo täyttyneet, mutta ajattelimme ajaa penkkatietä vielä edemmäksi ja kuunnella josko olisi toista satakieltä mahdollisuus kuulla. Ei ollut, mutta ruisrääkkä piti "konserttia" ihan lähellä. Jälleen vuodari molemmille.

Matka jatkui, ja yhtäkkiä auton valoissa vilahti pöllö. Se ehti kääntyä joen ylle ja rantapuiden taaksen ennen tunnistusta. Ajoimme penkkatien päähän ja käännyimme takaisin. Palatessa huomasin puussa jonkin tumman hahmon. Ajattelin naakan siinä istuvan yöpuulla, mutta kiikarilla katsottuna se oli liian iso. Avasin varovasti auton ovea ja oven raosta napsin muutaman kuvan. Kameran ruudulta katsottuna paljastui, että kyseessä oli suopöllö. Sehän se oli äsken liidellyt auton edessä, ja jäänyt sitten puuhun istumaan. Liikkelle lähtettyämme se säikähti ja lensi auton edellä jonkin matkaa, kunnes pääsi yön hämärässä livahtamaan silmiltä piiloon.

Matka jatkui takaisinpäin. Yhtäkkiä huomasimme jonkin isomman linnun kävelevän tiellä. Peltopyy! Auton valoissa se tepasteli tiellä edestakaisin. Ei se osannut pelätäkään, kun emme astuneet autosta ulos. Avasin ikkunaa ja yritin saada muutaman kuvan ennen kuin se pakenisi liikettä. Muutaman epätarkan kuvan ehdin siitä saada, ennen kuin se päätti livahtaa pellon puolelle suojaan.

Ajoimme vielä ensimmäiselle pysähdyspaikalle takaisin kuuntelemaan pensassirkkalintua. Se oli edelleen kovasti äänessä, mutta niin oli joku muukin. Kaksi ruokokerttusta lauloi jokirannassa. Siitäpä minulle yksi vuodari lisää. Retki oli erittäin onnistunut jälleen kerran! Jo mainittujen lajien lisäksi äänessä yön aikana olivat räkättirastaat sekä varis  ja näköhavaintona joen varrella kaksi naakkaa. Kameran video-toiminnolla saatiin ruisrääkän ja pensassirkkalinnun laulut taltioitua. Satakielen laulu jäi saamatta "nauhalle", mutta onhan tässä lämpimiä kesäöitä tulossa lisää ;-).

Sunnuntaiaamuna

Herätyskello oli soimassa varttia vaille kuusi, mutta jostain syystä sisäinen kello herätti jo puoli kuuden aikaan. Keitin aamuteen ja join sen kaikessa rauhassa, ennen kuin Reijo tuli kuuden jälkeen hakemaan retkelle. Tänä aamuna suuntasimme lupaaville savikoloille, missä odotettiin näkyvän jos minkälaista lajia. Kaksi joutsenta lensi etuvasemmalla, siitä alkoi lajilista karttua. Ajoimme ensin kauimmaiselle montulle, missä uiskenteli yksinäinen tämän vuoden lintu, mustakurkku-uikku. Mitään muuta elämää ei tällä lammella ollut.

Palasimme vähän matkaa takaisinpäin, tutkimaan mitä lintuja parveili tulvalammikon äärellä sänkipellolla. Menomatkalla niistä jo näimme vilauksen, mutta heti kun pysähdyimme, linnut lähtivät lentoon. Kalalokkeja sekä naurulokkeja. Kiikaroimme kuitenkin koko peltoaavaa, ja kohta tärppäsikin kunnolla. Valkoposkihanhia oli pysähtynyt muuttomatkalla levähtämään ja syömään, kymmenen linnun parvi. Vuodarit kummallekin tästä lajista. Kaksi kurkeakin siinä tepasteli, toinen ihan maantien lähellä, toinen lähes kilometrin päässä.

Matka jatkui Ojasaareen, seuraaville savikoloille. Sielläkin oli vesilintujen ja kahlaajien puolesta täysin hiljaista. Peipot ja keltasirkut pitivät aamukonserttia kyllä senkin edestä. Kävelimme eteenpäin ja kuuntelimme jonkin linnun varoitusääntä. Terävä sivallus. Monta kertaa pysähdyimme kuulostelemaan, mutta vielä ei lanttu leikannut sen lajin kohdalla. Takaisin päin kävellessämme ääni alkoi taas toistumaan, kunnes auton luona sitä kuuntelimme hyvän tovin. Sitten välähti: luhtahuitti. Sehän se lopetteli jo yöllistä konserttiaan. Kyllä tuli molemmille hyvä mieli, vuodari napsahti tästä jälleen! Haarapääskykin siinä lenteli, ja pari pajusirkkua tuli niityn reunakoivuihin kuuluttamaan reviiriään.

Jatkoimme matkaa seuraaville savikoloille, missä oli sentään jotakin elämää. Kolme lapasorsaa, kolme jouhisorsaa, taveja, telkkiä, haapana sekä pari naurulokkia. Tuuli puhalsi luihin ja ytimiin. Olimme molemmat kauniin kevätaamun lumoissa lähteneet liian vähällä vaatetuksella liikenteeseen, ja nyt alkoi palella. Siirryimme autolla vähän matkaa takaisinpäin, kunnes ruovikossa puikkelehtiva pikkulintupariskunta kiinnitti huomiota. Kyllä niitä kiikaroitiin ja putkella tarkisteltiin, mutta aamuauringon sopivasti häikäistessä ei lajimääritys tuntunut menevän kohdalleen. Välillä piti istua autoon lämmittelemään ja selaamaan kiivaasti lintukirjaa. Tuntomerkit täsmäsivät osittain yhteen lajiin, käytös toiseen lajiin. Lopulta, jo poislähtiessä, lintu istahti korkean juurakkokasan päälle, ikään kuin näyttäytymään meille kunnolla. Ja heti tuli laji selväksi: pensastasku. Sopivassa valossa kun sen näki, oli heti selvää mistä linnusta oli kyse.

Viimeisellä savikololla oli taas hiljaista. Hetken kiikaroinnin jälkeen päätimme lähteä kohti keskustaa, kun samalla hetkellä liiteli sinisuohaukka näkyville. Siinä tämän retken viimeinen merkittävämpi laji. Hieno lintuaamu kuitenkin näilläkin havainnoilla. Seuraavalla kerralla osataan varata vaatetta enemmän päälle ja ehkäpä kevään eteneminen tuo lisää lintulajejakin nähtäville!

Kuhinaa ruokinnalla

Viileä ja hitaasti etenevä kevät on saanut järripeipot pysyttelemään tällä korkeudella pidempään kuin normaalisti. Kaupassa oli vielä siemenpusseja, ja hetken mielijohteesta ostin yhden ja täytin ruokinta-automaatin pihalla. Lähes saman tien siinä oli järripeippoja sekä vihervarpusia ruokailemassa. Ne ovat nyt usean päivän ajan olleet tässä pihan ympäristössä. Todella kivaa, sillä molemmat ovat tässä omalla ruokinnalla olleet harvinaisia.

Ostin myös talipalloja ja täytin automaatit. Varpusia, pikkuvarpusia, talitiaisia sekä sinitiaisia on pyörinyt niiden kimpussa jatkuvasti, ja alle vuorokaudessa kaikki oli syöty. Kävin tänään päivällä ostamassa uuden satsin ja nyt illalla ne ovat huvenneet puoleen. Näköjään on tärkeää ruokkia lintuja vielä jonkin aikaa, vaikka kohta alkaa luonnossakin olla syötävää. Vai joko tämä menee kohta hemmottelun puolelle ;-).

Linturetkellä

Ristisorsa

Ristisorsia

Harmaasorsapari

Harmaasorsa, takana tukkasotka

Lapasorsa, takana tukkasotka

Lapasorsa

Meriharakka

Meriharakka

Punakuiri

Punakuiri

Punakuiri

Punakuiri

Tukkasotka

Västäräkki merenlahden jäällä

Vihervarpusia pihamalla 6.5.2012

Vihervarpunen

Vihervarpunen ja pikkuvarpunen

Vihervarpunen

Vihervarpusia

Tulvapellot

Erkkisjärven tulvapellot

Vähäjärven tulvapellot

Lintuviikonloppu

Viikonloppuna tuli retkeiltyä pitkästä aikaa kunnolla. Paikalliset tulvapellot tarjosivat monenlaista nähtävää edelleen ja uusia lajeja tämän vuoden listalle kertyi hiljalleen. Lauantaiaamuna lähdin aikaisin ajamaan Himangalle, mistä otin kyytiin kaksi siskoani, jotka ovat molemmat kokeneita lintuharrastajia. Heidän kanssaan kierreltiin yhdeksän tunnin ajan Lohtajalla. Lajeja tuli päivän listalle 72, joista minulle suuri määrä vuodareita ja jopa eliksiäkin. Aamu alkoi Harjukarin lintutornilla, missä oli puolenkymmentä lintuharrastajaa putkien kanssa jo staijaamassa. Ensimmäinen varttitunti tarjosi jo kymmenkunta uutta lajia ja aamupäivän mittaan vielä paljon lisää. Puolen päivän aikaan ajeltiin Pahkanevan pelloille ja taas saatiin uusia lajeja listalle. Sieltä siirryttiin Lohtajajokisuulle, missä oli jonkin verran kahlaajia näkyvillä.

Seuraava kohde oli Ohtakari. Kovan tuulen vuoksi linnut eivät olleet suurin joukoin liikkeellä siellä, joskin muutama uusi laji kertyi kuitenkin. Päivän päätteeksi ajoimme vielä Isolle Kaihilanjärvelle, mistä arveltiin löytyvän ainakin nokikanoja. Tie huononi ja huononi, kunnes loppumatka piti jo kävellä. Vaivaa kannatti kuitenkin nähdä, sillä olihan järvellä nokikanoja sekä muita vesilintuja. Päivä oli aurinkoinen joskin tuulinen, mutta takaisin Himankaa kohti ajellessa alkoi vesisade. Kokonaisuutena päivä oli erittäin onnistunut!

Sunnuntai meni levähdellessä, mutta maanantaiaamuna piti jo lähteä taas maastoon. Kiertelin Nivalan lintupaikkoja ja hienoja havaintoja tulikin, joskaan yhtään uutta lajia ei aamupäivän reissulla kertynyt. Illansuussa lähdimme vielä vaimon kanssa yhdessä uudelle kierrokselle, katsomaan ristisorsia jotka onneksi vielä olivat tulvapellolla uiskentelemassa. Hieno elämys!

Vappuaamuna lähdimme Jukan ja Timon kanssa neljän aikaan kohti Kalajokea. Ensimmäinen kohde oli Vihaspauha. Vaatetta piti olla yhtä paljon kuin talven pöllöretkillä, ja sittenkin tuntui että tuuli menee luihin ja ytimiin. Vihaspauha tarjosi lajeja listalle tasaiseen tahtiin, lähinnä vesilintuja mutta myös muita. Aamupäivällä kun lintujen muutto taas hiljeni kokonaan, päätimme lähteä katsastamaan muita mahdollisia kohteita. Samalla tuli viesti Sepolta, että Letonnokalla on kaulushaikara äänessä sekä harmaasorsia kaksi paria. Sinne siis! Molemmat saatiin listalle sekä muutama muukin laji samasta paikasta.

Viimeinen kohde oli Vihaslahden lintutorni, jonne kyllä kannatti mennä. Punakuiri, mustapyrstökuiri, mustaviklo sekä punajalkaviklo olivat tärkeimmät ja mukavimmat havainnot, joskin muitakin lajeja taas näkyi sekä kuului. Kotimatkalla kertyi vielä muutama laji, niin että retken kokonaislajimääräksi tuli tasan 60. Todella onnistunut ja hieno retki, tällaisia vaan lisää! :)

Tornien taisto on tulossa viikonloppuna, ja nyt jännitetään päästäänkö tornille ollenkaan. Tällä hetkellä tulvavesi on niin korkealla, että tornille tarvitsee venekyydin, ja sittenkin voi olla hankaluuksia. Pieniä toiveita tässä kyllä on, että vesi ehtii laskea riittävästi lauantaiaamuun mennessä. Toivotaan parasta!