Turkinkyyhky on käynyt reilun kuukauden ajan päivittäin, joulupäivänä viimeksi. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Toivottavasti pakkanen ei sitä saanut nujerrettua, vaan se löysi suojaisan yöpaikan josakin ja vierailee nyt jossakin muualla syömässä lintulaudan antimia.
Pähkinänakkeli kävi ruokinnalla yhtenä päivänä marraskuussa. Tai ainakin niin, että ehdimme sen useammilla silmillä havaita. Sillä välin kun juoksin hakemaan kameraa, se lennähti naapurin pihalle. Tänään se (tai todennäköisesti eri yksilö) tuli taas ruokinnalle. Muutaman kerran se kävi auringonkukan siemenen hakemassa ja meni pensaaseen syömään. Jonkin aikaa se kiipeili omenapuun rungolla, mutta kun taas pääsin kameran kanssa asemiin, sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti se huomenna tulee vielä uudelleen niin että ehtisin kuvankin saada.
Ruokinnalla käy kuhina jatkuvasti. Tiaiset, varpuset ja pikkuvarpuset sekä keltasirkut ovat aamuhämärästä iltahämärään saakka lähes koko ajan syömässä. Ruokinta-automaatit täytyy täyttää monta kertaa päivässä. Etupihan pieni automaatti tyhjenee varpusparven ansiosta alle kahdessa tunnissa. Takapihan isommat automaatit kestävät sentään puoli päivää, jopa enemmänkin. On ollut mielenkiintoista seurata kun kaksi eri populaatiota elää samassa pihapiirissä, sulautuen välillä yhdeksi parveksi mutta jakaantuen taas ruokailemaan eri ruokinnoille. Takapihalla keltasirkkuja on ollut parhaimmillaan yli neljäkymmentä ja samaan aikaan etupihalla oli lähes yhtä paljon. Varpusten määrää en ole niin tarkasti seurannut, mutta selkeästi niitä on vähemmän kuin muutana vuosi sitten.
Punatulkkuja on tänä vuonna käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti yksi pariskunta. Moneen vuoteen niitä ei ole ollut yhtään, mutta tänä syksynä ne ovat ilahduttaneet meitä viikoittain. Erityisen iloinen olen hömötiaisista, joita on yksi pariskunta ollut koko syksyn ajan tässä pihapiirissä. Ilmeisesti ne ovat pesineet tässä lähistöllä, ja kun aloitin talviruokinnan aikaisin, ne jäivät tähän keskustaan eivätkä siirtyneet kauemmaksi metsän suojaan. Eilen viimeksi kun täytin automaattia, toinen hömätiainen oli metrin päässä pensasaidassa odottamassa ja kun lähdin pois, se ikään kuin kiitti päästämällä muutaman iloisen piipityksen ja lennähti saman tien syömään.
Toivottavasti tämä lajirunsaus sekä yksilöiden lukumäärä pysyvät ensi vuonnakin tässä pihapiirissä. Meillä on lintukerhon teemana ekopinnavuosi, ei kilpaillen vaan luonnosta, liikunnasta ja linnuista nauttien!