lauantai 11. joulukuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
Outo lintu
Viime päivinä on lintulaudalla vieraillut valkoinen talitintti. Olen yrittänyt napata siitä kuvia, mutta se on paljon arempi kuin muut tintit ja pakenee heti kun pienikin liikahdus näkyy ikkunan takana. Ensin luulin sitä hömötiaiseksi, mutta eilen kun näin sen oikein kunnolla, se oli juuri talitintin näköinen ja kokoinen, mutta normaalin tintin keltainen osa olikin valkoinen. Tai ei nyt ihan vitivalkoinen, vaan vaalea, hömpän värinen. Vielä minä siitä kuvan nappaan tänne...
Sinitiaisia on ollut nyt pakkasilla enemmän. Vein pähkinöitä tarjolle, ja niistä ne näkyvät tykkäävän. Keltasirkkuja on myös ilmaantunut kokonainen parvi, joka käy päivittäin syömässä kauranjyviä maasta. Varpuset pöllyttävät laudoilta paljon jyviä ja siemeniä maahan, joten minun ei ole erikseen tarvinnut keltasirkuille niitä ripotella. Tänään pistin etupihan ruokintapaikan lähellä olevan pensaan juurelle siemeniä ja pähkinöitä, eikä mennyt kauan kun koko pensas kuhisi varpusia. Kivan näköistä touhua, kun ne sulassa sovussa syövät. Talitintit ajavat näköjään toisiaan pois parhailta ruoka-apajilta. Käpytikka käy myöskin edelleen päivittäin talia syömässä, ja tänään siihen yritti kolme harakkaa yhtä aikaa. Niillä meni homma keskinäiseksi nahisteluksi ja lopulta kaikki kolme lensivät tiehensä ehtimättä syödä mitään. Hyvä niin, kyllä nuo appeet on enemmän pikkulinnuille tarkoitettu ;-) .
Sinitiaisia on ollut nyt pakkasilla enemmän. Vein pähkinöitä tarjolle, ja niistä ne näkyvät tykkäävän. Keltasirkkuja on myös ilmaantunut kokonainen parvi, joka käy päivittäin syömässä kauranjyviä maasta. Varpuset pöllyttävät laudoilta paljon jyviä ja siemeniä maahan, joten minun ei ole erikseen tarvinnut keltasirkuille niitä ripotella. Tänään pistin etupihan ruokintapaikan lähellä olevan pensaan juurelle siemeniä ja pähkinöitä, eikä mennyt kauan kun koko pensas kuhisi varpusia. Kivan näköistä touhua, kun ne sulassa sovussa syövät. Talitintit ajavat näköjään toisiaan pois parhailta ruoka-apajilta. Käpytikka käy myöskin edelleen päivittäin talia syömässä, ja tänään siihen yritti kolme harakkaa yhtä aikaa. Niillä meni homma keskinäiseksi nahisteluksi ja lopulta kaikki kolme lensivät tiehensä ehtimättä syödä mitään. Hyvä niin, kyllä nuo appeet on enemmän pikkulinnuille tarkoitettu ;-) .
tiistai 16. marraskuuta 2010
Kesy tintti
Talitiainen tuli taas tervehtimään kuultuaan sahan äänen ja pyrähteli ympärillä tutkien innolla sahan pöllyttämiä kannonympäryksiä. Taukojen aikana se tuli hyppimään repun ja sahan päälle, ei kuitenkaan polvelle istunut. Leivänmuruja olen sille sipultanut puunrungon tai kantojen päälle, ja heti se ne löytää. Tässä kuvassa se syö sille kahvitauolla antamiani ruis-sämpylänmuruja. Onko tämä lintu kuukkelin korvike talousmetsissä?
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Lintujen tarkkailua
Laitoin eilen kauralyhteet linnuille. Muutaman tunnin kuluttua ilmestyi yksi keltasirkku paikalle, tutkiskeli ilmeisesti tilannetta ja häipyi pois. Tänä aamuna niitä sitten tuli kokonainen parvi ja näyttävät viihtyvät muiden lintujen kanssa sulassa sovussa. Ripottelin vielä kauran jyviä pensaiden juurille, jotta kaikille riittää syömistä. Keltasirkkuhan ruokailee nimenomaan maassa. Sinitiaisia on ollut nyt jo parin viikon ajan vähintään neljä yhtä aikaa syömässä. Tänä aamuna huomasin taas viherpeippojakin, vaikka luulin niiden jo lähteneen muille maille kun ei ole lähes kahteen viikkoon näkynyt. Tässä ympäristössä on lähes joka talossa ruokintapaikka, joten linnut eivät jatkuvasti ole yhden talon pihassa. Punatulkkuja ei edelleenkään ole näkynyt kuin se yksi ainoa monta viikkoa sitten. Toivottavasti niitäkin vielä talven mittaan tulee silmän iloksi tähänkin pihapiiriin. Yksi käpytikka on myös löytänyt tiensä tuohon, ja lähes päivittäin se käy talia syömässä.
Laitoin eilen kolme litraa siemensekoitusta itse tehtyyn ruokinta-automaattiin. Iltaan mennessä se oli tyhjä. Kaikki eivät tosin lintujen mahaan päätyneet, vaan suuri osa oli varissut maahan. Varpuset varsinkin pöllyttävät ruokaa ympärilleen automaatista enemmän kuin suuhunsa. Eihän se haittaa, maassa on innokkaita syöjiä myös koko ajan. Varpuset, ja nimenomaan pikkuvarpuset, ovat aika röyhkeitä lintuja. Kyllä siinä isompi talitiainenkin lähtee karkuun, kun varpunen tulee samalle talipallolle tai samalle automaatille. Eri tiaislajit sen sijaan näkyvät olevan sulassa sovussa rinnakkain. Harmaavarpuset syötyään kyllikseen istuvat jonkin ulkonevan oksan päähän tarkkailemaan ympäristöä. Orapihlaja-aita on hauskan näköinen, kun jonkin pidemmän oksan päässä on harmaa pallo, kauempaa katsottuna. En tiedä ovatko ne vahteina, vaiko muuten vaan kylläisinä sulattelevat ruokaa. Ne eivät nimittäin jatkuvasti ole noin, vaan aina jonakin hetkenä päivästä. Samaan aikaan esim. pikkuvarpuset saattavat olla parvena syömässä. Jossain vaiheessa sitten koko parvi menee orapihlaja-aidan sisään, ja sieltä kuuluu sirkutus monen sadan metrin päähän.
Lintujen puuhastelua jaksaisi kyllä seurata vaikka koko päivän. Takapihan ruokintapaikka on omenapuiden ja syreenipensaiden suojassa ihan talon vieressä, ja ikkunasta on siihen hyvä näköyhteys. Talipallot roikkuvat alle metrin päässä ikkunasta, eivätkä linnut pelkää rauhassa istuvaa tarkkailijaa yhtään. Jatkuvasti tuossa ruokintapaikalla tapahtuukin jotakin. Hyvin harvoin siinä on tyhjää hetkeä valoisan aikaan. Heti kun tulee hämärä, häipyvät linnut kuitenkin yöpuulle. Vaikka tuossa etupihan ruokintapaikalla on valoisaa kun pihalampuista tulee valo, eivät linnut kuitenkaan tule syömään kuin päivänvalolla. Aamulla aikaisin, heti kun alkaa aamuhämärä vähän vaaleta, alkaa kuhina käydä. Olen nyt käynyt aina iltaisin täyttämässä automaatit, niin ei tarvitse ruokailevaa parvea häiritä päivällä.
Laitoin eilen kolme litraa siemensekoitusta itse tehtyyn ruokinta-automaattiin. Iltaan mennessä se oli tyhjä. Kaikki eivät tosin lintujen mahaan päätyneet, vaan suuri osa oli varissut maahan. Varpuset varsinkin pöllyttävät ruokaa ympärilleen automaatista enemmän kuin suuhunsa. Eihän se haittaa, maassa on innokkaita syöjiä myös koko ajan. Varpuset, ja nimenomaan pikkuvarpuset, ovat aika röyhkeitä lintuja. Kyllä siinä isompi talitiainenkin lähtee karkuun, kun varpunen tulee samalle talipallolle tai samalle automaatille. Eri tiaislajit sen sijaan näkyvät olevan sulassa sovussa rinnakkain. Harmaavarpuset syötyään kyllikseen istuvat jonkin ulkonevan oksan päähän tarkkailemaan ympäristöä. Orapihlaja-aita on hauskan näköinen, kun jonkin pidemmän oksan päässä on harmaa pallo, kauempaa katsottuna. En tiedä ovatko ne vahteina, vaiko muuten vaan kylläisinä sulattelevat ruokaa. Ne eivät nimittäin jatkuvasti ole noin, vaan aina jonakin hetkenä päivästä. Samaan aikaan esim. pikkuvarpuset saattavat olla parvena syömässä. Jossain vaiheessa sitten koko parvi menee orapihlaja-aidan sisään, ja sieltä kuuluu sirkutus monen sadan metrin päähän.
Lintujen puuhastelua jaksaisi kyllä seurata vaikka koko päivän. Takapihan ruokintapaikka on omenapuiden ja syreenipensaiden suojassa ihan talon vieressä, ja ikkunasta on siihen hyvä näköyhteys. Talipallot roikkuvat alle metrin päässä ikkunasta, eivätkä linnut pelkää rauhassa istuvaa tarkkailijaa yhtään. Jatkuvasti tuossa ruokintapaikalla tapahtuukin jotakin. Hyvin harvoin siinä on tyhjää hetkeä valoisan aikaan. Heti kun tulee hämärä, häipyvät linnut kuitenkin yöpuulle. Vaikka tuossa etupihan ruokintapaikalla on valoisaa kun pihalampuista tulee valo, eivät linnut kuitenkaan tule syömään kuin päivänvalolla. Aamulla aikaisin, heti kun alkaa aamuhämärä vähän vaaleta, alkaa kuhina käydä. Olen nyt käynyt aina iltaisin täyttämässä automaatit, niin ei tarvitse ruokailevaa parvea häiritä päivällä.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Lintujen talviruokinta
Tänään taas täytin ruokinta-automaatit, kun ne olivat tyhjentyneet. Edellisestä täytöstä oli kulunut vain 2-3 päivää. Oli siellä maassa vielä syötävää. Närhet ovat sellaisia, että ne laittavat kynnet ruokinta-automaatin reunalle ja huiskivat siemenet maahan. Säiliö on äkkiä tyhjä. Olen sekoittanut auringonkukansiemenien joukkoon murskattua maapähkinää. Maapähkinä käy hyvin kaupaksi. Seurasin vähän aikaa kuusitiaista. Se kaivoi ruokinta-automaatin reiästä aina pähkinänpalasen suuhun ja lensi oksalle. Aiemmin mainitsin, että tänne kylän laidalle on eksynyt yksi varpunen. Tarkemmin katsottuani se olikin pikkuvarpunen ja nyt niitä on jo neljä.
Ei ole hömppien joukosta löytynyt viitatiaista. Uskoisin, että tunnistaisin sen jos se tulisi meille.
Ei muuta kuin tervetuloa. Talitiaisten määrä on lisääntynyt aikaisemmista talvista. Sinitiaisia on aika niukasti. On mukava, kun on kaksi töyhtö- ja kuusitiaistakin. Käpytikkakin on uskaltautunut lintulaudalle. Pitäisi varmaan laittaa sille läskiä puun kylkeen. (Timo)
Ei ole hömppien joukosta löytynyt viitatiaista. Uskoisin, että tunnistaisin sen jos se tulisi meille.
Ei muuta kuin tervetuloa. Talitiaisten määrä on lisääntynyt aikaisemmista talvista. Sinitiaisia on aika niukasti. On mukava, kun on kaksi töyhtö- ja kuusitiaistakin. Käpytikkakin on uskaltautunut lintulaudalle. Pitäisi varmaan laittaa sille läskiä puun kylkeen. (Timo)
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Talvi
Eilen sydänmaalla vallitsi marraskuisen talvipäivän hämäryys ja hiljaisuuus. Jostain kuului korpin raakkumista, joskus tiaisten hyvin hiljaista piipitystä. Talitintit tulivat hypähtelemään kaadettujen puiden oksien sekaan nokkien maasta jotakin syötävää. Sipulsin puunrungolle hieman leivänmuruja, jos ne sattuisivat niistä tykkäämään. Täällä metsissä tiaiset joutuvat etsimään ruokansa itse, kun eivät pääse nauttimaan lintulaudan antimista. Jos talvi on ankara, kuolleisuus voi nousta korkeaksi.
Yöllä sitten satoi lunta ja aamulla tiaiset tulivat koputtelemaan talon seiniä ja ikkunanpieliä. Onkohan tarkoitus pyytää ruokaa lintulaudalle vai mihin koputuksella pyrkivät? Yksi merkillisyys on jota olen aina miettinyt enkä ole selitystä kuullut, eli tiaisten tarve nyhtää villaa kaikista mahdollisista paikoista syksyisin. Mitä se tarkoittaa? Se olisi ymmärrettävää jos ne käyttäisivät villaa johonkin, mutta se näyttää olevan ikäänkuin huvia tai muu selittämätön pakottava tarve. Jokapaikasta, mistä nokallaan suinkin yltävät, ne nyhtävät pieniä tukkoja vuorivillaa, eivätkä havaintojeni mukaan tee sillä mitään. Vuorilautojen ja räystäiden alta, tai varastossa olevista vähänkään auki olevista villapaaleista syntyy melkoinen joukko pieniä villatuppoja, joita joskus joutuu oikein lakaisemaan pois. Tietääköhän kukaan ilmiölle mitään selitystä?
Yöllä sitten satoi lunta ja aamulla tiaiset tulivat koputtelemaan talon seiniä ja ikkunanpieliä. Onkohan tarkoitus pyytää ruokaa lintulaudalle vai mihin koputuksella pyrkivät? Yksi merkillisyys on jota olen aina miettinyt enkä ole selitystä kuullut, eli tiaisten tarve nyhtää villaa kaikista mahdollisista paikoista syksyisin. Mitä se tarkoittaa? Se olisi ymmärrettävää jos ne käyttäisivät villaa johonkin, mutta se näyttää olevan ikäänkuin huvia tai muu selittämätön pakottava tarve. Jokapaikasta, mistä nokallaan suinkin yltävät, ne nyhtävät pieniä tukkoja vuorivillaa, eivätkä havaintojeni mukaan tee sillä mitään. Vuorilautojen ja räystäiden alta, tai varastossa olevista vähänkään auki olevista villapaaleista syntyy melkoinen joukko pieniä villatuppoja, joita joskus joutuu oikein lakaisemaan pois. Tietääköhän kukaan ilmiölle mitään selitystä?
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Syksy
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niin kuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
Lauri Pohjanpää: Syksy.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Peltopyyn ruokintaa
Sunnuntaina lähdin päässä humisevasta flunssasta huolimatta vähän ajamaan pyörällä, ja samalla poikkesin katsomaan peltopyyn ruokintapaikkoja. Peltopyitä olen ruokkinut lähes 30 vuotta, vaihtelevilla tavoilla ja menestyksellä. Ruokintapaikkoina on ollut vanha seiväslato (heinäseipäiden säilytykseen tehty pieni hirsirakennus), heinäladon alus, vartavasten rakennettu matala katos tai pelkkä oksien verhoama kuusenalus. Viime talvena tein lisäksi neljä betoniverkkohäkkiä, joiden sisään asetin ruokintalaite-pöntön kuten uusimmissa oppaissa vinkataan. Verkon pitäisi suojata tehokkaasti haukkoja iskemästä saalista suoraan ruokailevasta parvesta, mutta en ole täysin varma niiden toimivuudesta täällä.
Niin, ja yksi ruokintapaikka on lautarakenteinen heinälato, johon tein takaseinään matalan kulkuväylän pakotieksi ja etuoven yläosan suojasin betoniverkolla. Sinne olen jo vähän vienytkin viljan lajittelujätettä, mutta nyt kävin tutkailemassa lähempänä olevaa kuusenalus- ja seiväslatopaikkaa. Joskus olen lukenut suositeltavan ruokinnan aloittamista jo lokakuussa, mutta kyllä se vähän aikaiselta tuntuu. Viime talvi osoitti, että peltopyyt tulevat ruokinnalle vasta kun lumet kovettuvat ja estävät ravinnonhaun pellon pinnasta. Ja ehkä ravintoa oli viime talvena niin hyvin pehmeän lumen verhoamilla sängillä, että linnut viihtyivät kaivannoissaan.
Mutta katsellessani ruokintapaikkoja tuli mieleeni kalkitseminen, jota suositellaan ruokintapaikan desinfioimiseksi taudinaiheuttajista. Joku kysyikin kerran sitä, että mitä kalkkia siihen käytetään; nähtävästi sammutettua kalkkia, siis: Sammutettu kalkki = Kalsiumhydroksidi= rakennushienokalkki. Tämä kalkki siis nostaa maan ph:n niin korkeaksi, että ph nousee yli 10 ja taudinaiheuttajat kuolevat. Valitettavasti tämä toimenpide on jäänyt tekemättä viime keväänä, mutta olen toki vuosittain vaihdellut ruokaintapaikkoja jättämällä jonkin paikan vuodeksi-pariksi "kesannolle". Ruokintapaikoilla käy paljon erilaisia lintuja, joten salmonellakin leviäminen on mahdollista jos siisteydetä ei huolehdita. Sateelta suojatusta automaatista tapahtuva ruokkiminen lienee hygienisintä, varsinkin jos automaatin paikkaa vaihdellaan vuosittain. Maahan tapahtuva ruokkiminen lienee parasta aloittaa vasta pakkasten ja lumen tultua, jolloin tautivaara ja ravinnon pilaantuminen vähenee.
Ruokintapaikkojen läheltä lehtipuisesta saarekkeesta lähti lentoon lehtokurppa, joiden luulin jo muuttaneen etelään. Lehtokurpat ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana, ja olenpa joskus sellaisen ampunut saaliiksikin. Olen ollut aikaisemmin kiinnostunut varsinkin syötävistä linnuista, mutta viime vuosina olen oppinut tuntemaan linnustoa yhä laajemmin. Lehtokurpassa onkin hyvä peltolinnun liha, aivankuin peltopyyssäkin, joita en tosin ole montakaan pyydystänyt pataan. Pienihän se on, mutta pienempiäkin on nälkäaikaan syöty. Joskus nälkätalvien jälkeen, kun varhain keväällä pulmuset ovat pölähtäneet tallin eteen etsimään lumelta syötävää, kerrotaan niitä silmustetun hevonsenjouhi-rihmalla, ja muutamasta on saatu keittotarpeet.
Nykyisin metsästyksellä on merkitys vain harrastuksena, eikä saalis merkitse kaikkea. Varsinkin peltopyyn ruokinta on ollut vain lajin säilyttämistä, tarkoituksena ei ole ollut saaliiden lihottaminen. Kuitenkin pieni metsästysmahdollisuus tukee peltopyyn säilymistä ja hoitoa, koska peltoriistalintuna se on arvokas ja etenkin kanakoirien koulutukseen hyvin soveltuva. Paikallisella metsästäjäkunnalla on taas opetteleminen hyväksymään seurueen kanssa, joskus useallakin koiralla tapahtuva kanakoirametsästys, minkä monesti luullaan verottavan lintukantaa liiaksikin.
Niin, ja yksi ruokintapaikka on lautarakenteinen heinälato, johon tein takaseinään matalan kulkuväylän pakotieksi ja etuoven yläosan suojasin betoniverkolla. Sinne olen jo vähän vienytkin viljan lajittelujätettä, mutta nyt kävin tutkailemassa lähempänä olevaa kuusenalus- ja seiväslatopaikkaa. Joskus olen lukenut suositeltavan ruokinnan aloittamista jo lokakuussa, mutta kyllä se vähän aikaiselta tuntuu. Viime talvi osoitti, että peltopyyt tulevat ruokinnalle vasta kun lumet kovettuvat ja estävät ravinnonhaun pellon pinnasta. Ja ehkä ravintoa oli viime talvena niin hyvin pehmeän lumen verhoamilla sängillä, että linnut viihtyivät kaivannoissaan.
Mutta katsellessani ruokintapaikkoja tuli mieleeni kalkitseminen, jota suositellaan ruokintapaikan desinfioimiseksi taudinaiheuttajista. Joku kysyikin kerran sitä, että mitä kalkkia siihen käytetään; nähtävästi sammutettua kalkkia, siis: Sammutettu kalkki = Kalsiumhydroksidi= rakennushienokalkki. Tämä kalkki siis nostaa maan ph:n niin korkeaksi, että ph nousee yli 10 ja taudinaiheuttajat kuolevat. Valitettavasti tämä toimenpide on jäänyt tekemättä viime keväänä, mutta olen toki vuosittain vaihdellut ruokaintapaikkoja jättämällä jonkin paikan vuodeksi-pariksi "kesannolle". Ruokintapaikoilla käy paljon erilaisia lintuja, joten salmonellakin leviäminen on mahdollista jos siisteydetä ei huolehdita. Sateelta suojatusta automaatista tapahtuva ruokkiminen lienee hygienisintä, varsinkin jos automaatin paikkaa vaihdellaan vuosittain. Maahan tapahtuva ruokkiminen lienee parasta aloittaa vasta pakkasten ja lumen tultua, jolloin tautivaara ja ravinnon pilaantuminen vähenee.
Ruokintapaikkojen läheltä lehtipuisesta saarekkeesta lähti lentoon lehtokurppa, joiden luulin jo muuttaneen etelään. Lehtokurpat ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana, ja olenpa joskus sellaisen ampunut saaliiksikin. Olen ollut aikaisemmin kiinnostunut varsinkin syötävistä linnuista, mutta viime vuosina olen oppinut tuntemaan linnustoa yhä laajemmin. Lehtokurpassa onkin hyvä peltolinnun liha, aivankuin peltopyyssäkin, joita en tosin ole montakaan pyydystänyt pataan. Pienihän se on, mutta pienempiäkin on nälkäaikaan syöty. Joskus nälkätalvien jälkeen, kun varhain keväällä pulmuset ovat pölähtäneet tallin eteen etsimään lumelta syötävää, kerrotaan niitä silmustetun hevonsenjouhi-rihmalla, ja muutamasta on saatu keittotarpeet.
Nykyisin metsästyksellä on merkitys vain harrastuksena, eikä saalis merkitse kaikkea. Varsinkin peltopyyn ruokinta on ollut vain lajin säilyttämistä, tarkoituksena ei ole ollut saaliiden lihottaminen. Kuitenkin pieni metsästysmahdollisuus tukee peltopyyn säilymistä ja hoitoa, koska peltoriistalintuna se on arvokas ja etenkin kanakoirien koulutukseen hyvin soveltuva. Paikallisella metsästäjäkunnalla on taas opetteleminen hyväksymään seurueen kanssa, joskus useallakin koiralla tapahtuva kanakoirametsästys, minkä monesti luullaan verottavan lintukantaa liiaksikin.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Nakkaperän linnustoa
Kävimme tänään Nakkaperällä mummulassa, missä lintumäärä on ihan eri luokkaa kuin täällä keskustassa. Ruokintapaikalla kävi jatkuva kuhina. Paljon oli punatulkkuja, iso parvi viherpeippoja, talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia ja pikkuvarpusia. Pikkuvarpuset ovat vasta nyt löytäneet tiensä sinne, eikä niitä ollutkaan sellaista määrää kuin esimerkiksi tässä meillä. Nyt oli kolmantena syksynä peräkkäin käynyt isolepinkäinen. Harmi kyllä, tänään sitä ei näkynyt. Niillä on ilmeisesti tähän aikaan muutto menossa, ja siksi niitä näin syksyllä on näkynyt. Muut linnut siitä olivat hävinneet saman tien, piiloon jonnekin.
Närhiä oli runsaasti, jopa kolmenkymmenen linnun parvi oli ollut viikolla yhtä aikaa. Muita lintuja tällä viikolla oli käynyt esim. töyhtötiainen. Urpiaset ovat mummulan ruokintapaikalla myös läpi talven. Käpylintuja ei ollut vielä ainakaan näkynyt, vaikka kuusissa on paljon käpyjä ja jonkun verran syötyjä käpyjen runkoja oli maassa jo ollut. Tosin niitä saattaa oravatkin tiputella.
Pitääpä talven mittaan käydä laskemassa lintulajeja ja määriä Nakkaperälläkin. Kyllähän siellä vieraillaan usein muutenkin, mutta nyt tämän lintuharrastuksen myötä tulee uusia merkityksiä kyläilylle ;-)
Närhiä oli runsaasti, jopa kolmenkymmenen linnun parvi oli ollut viikolla yhtä aikaa. Muita lintuja tällä viikolla oli käynyt esim. töyhtötiainen. Urpiaset ovat mummulan ruokintapaikalla myös läpi talven. Käpylintuja ei ollut vielä ainakaan näkynyt, vaikka kuusissa on paljon käpyjä ja jonkun verran syötyjä käpyjen runkoja oli maassa jo ollut. Tosin niitä saattaa oravatkin tiputella.
Pitääpä talven mittaan käydä laskemassa lintulajeja ja määriä Nakkaperälläkin. Kyllähän siellä vieraillaan usein muutenkin, mutta nyt tämän lintuharrastuksen myötä tulee uusia merkityksiä kyläilylle ;-)
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Suosituin lintuharrastuksen laji on lintujen talviruokinta lintulaudalla. Tämä on erityisen suosittua vanhojen ihmisten keskuudessa, jotka eivät välttämättä edes pääse kodistaan kauas liikkumisvaikeuksien vuoksi. Ihminen haluaa myös tehdä hyvää, ja siihen on lähes kaikilla mahdollisuus ruokkimalla lintuja talvella. Juuri vasta puhuimmekin aiheesta ja pohdimme, onkohan runsas rasvan syönti tiaisille terveellistä? Ainakin ihmisen aineenvaidunta on ihmeissään nykyisen ruuanpaljouden kanssa, varsinkin jos se on rasvaista. Talitiaiset syövät luonnostaan puiden kaarnan orkosista talvehtivia hyönteisiä, mikä ravinto on paljon kovemman työn takana kuin talipallot ja lisäksi paljon monipuolisempaa ruokaa.
Viime talvena keskustelimme tiaisparven pyrähtelyä katsellessamme, jossakin kaukana sydänmaalla, että lujassa on eine lyhyen pakkaspäivän aikana luonnossa. Keskustelukumppanini sanoi silloin että talitiaisen valkoinen poski on evoluution kehittämä valonvahvistin jolla tiainen heijastaa valoa puun rakoseen etsiessään ruokaa. Tämä kuulostaa mahdolliselta, luonto on ihmeellinen, pitäneekö paikkansa?
Auringonkukan siemenet ovat tiaisille mieluista ruokaa, ja vähän monipuolisempaa kuin talipallot. Rasvaisia nekin ovat, mutta kasvin siemeniä kuitenkin. Toivottavsti niissä ei ole kovin paljon jäämiä kasvinsuojeluaineista, suomeksi sanottuna myrkyistä. Käsitykseni mukaan niitä tuodaan itäeuroopasta, pitäisi tarkistaa vakuustodistuksesta. Onkohan niitä saatavana luomuna? Tänään ostinkin paikallisesta "siirtomaatavarakaupasta" 25 kg:n säkin, pitänee tutkailla mitä ne ovat. Riistapeltoon kylvin keväällä myös auringonkukkaa, mutta kylvöaika oli niin myöhäinen, ettei niihin siemeniä ehtinyt valmistua.
Erkkilän lintutornin avajaisista näet videon osoitteessa http://www.isomaa.net/lintutorni.htm
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Syysretkellä
Kävimme koko perheen voimin retkeilemässä Kivilammella. Sinne on helppo mennä, ensin Järvikylän koululta puoli kilometriä pururataa pitkin ja sitten toiset puoli kilometriä metsäpolkua pitkin. Alkumatka on harvahkoa mäntykangasta, sitten alkaa olla kuusta ja mäntyä sekaisin ja loppumatka on kaunista kuusimetsää. Lampi on kauniilla paikalla ja nyt kunnostuksen jälkeen täynnä vettä myös tähän vuodenaikaan. Laavulla oli väkeä, joten emme siihen sitten kovin pitkäksi aikaa pysähtyneet.
Metsäpolulla pysähdyimme muutamaan otteeseen kuulostelemaan lintuja. Hippiäisten ääniä kuului usealtakin suunnalta, mutta kiikaroinnista huolimatta ei silmiin saatu yhtään lintua. Pururadan varteen hakatun aukion reunakuusissa oli käpylintuparvi syömässä. Närhien varoitushuutoja kuului jonkin matkan päästä, kun metsässä juoksenteli jonkun koira irrallaan. Närhet ilmeisesti seurasivat sen kulkua ja rääkyivät ja taisivat vähän härnätäkin sitä. Paluumatkalla osuimme tiaisparven lähettyville. Siinä oli hömötiaisia ja talitiaisia, ja äänestä päätellen myös töyhtötiainen. Sitäkään en kyllä omin silmin nähnyt, joten vähän epävarmaan kuulohavaintoon täytyi tyytyä. Juuri kun pääsimme takaisin autolle, lensi käpylintuparvi koulun pihakuusten latvaan. Ilmeisesti sama parvi, joka nähtiin jo aikaisemmin.
Jatkoimme vielä matkaa Hituran altaille, jossa jonkin aikaa kylmässä tuulessa väristiin ja kiikaroitiin. Keltasirkkuja lenteli iso parvi, istuen välillä tielle, välillä heinikkoon, ja lehahtaen taas kohta lentoon. Muita lintuja ei siellä näkynyt enää. Kotiin päiin ajaessamme näkyi muutamia rätkiä ja harakoita. Kotona lintulaudalla oli kaksi sinitiaista nyt yhtä aikaa, ja muuten on samat lajit edelleen. Mielenkiintoista nähdä miten lajimäärä muuttuu syksyn edetessä ja ilmojen kylmetessä.
Metsäpolulla pysähdyimme muutamaan otteeseen kuulostelemaan lintuja. Hippiäisten ääniä kuului usealtakin suunnalta, mutta kiikaroinnista huolimatta ei silmiin saatu yhtään lintua. Pururadan varteen hakatun aukion reunakuusissa oli käpylintuparvi syömässä. Närhien varoitushuutoja kuului jonkin matkan päästä, kun metsässä juoksenteli jonkun koira irrallaan. Närhet ilmeisesti seurasivat sen kulkua ja rääkyivät ja taisivat vähän härnätäkin sitä. Paluumatkalla osuimme tiaisparven lähettyville. Siinä oli hömötiaisia ja talitiaisia, ja äänestä päätellen myös töyhtötiainen. Sitäkään en kyllä omin silmin nähnyt, joten vähän epävarmaan kuulohavaintoon täytyi tyytyä. Juuri kun pääsimme takaisin autolle, lensi käpylintuparvi koulun pihakuusten latvaan. Ilmeisesti sama parvi, joka nähtiin jo aikaisemmin.
Jatkoimme vielä matkaa Hituran altaille, jossa jonkin aikaa kylmässä tuulessa väristiin ja kiikaroitiin. Keltasirkkuja lenteli iso parvi, istuen välillä tielle, välillä heinikkoon, ja lehahtaen taas kohta lentoon. Muita lintuja ei siellä näkynyt enää. Kotiin päiin ajaessamme näkyi muutamia rätkiä ja harakoita. Kotona lintulaudalla oli kaksi sinitiaista nyt yhtä aikaa, ja muuten on samat lajit edelleen. Mielenkiintoista nähdä miten lajimäärä muuttuu syksyn edetessä ja ilmojen kylmetessä.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Valkoinen maa
Laitoin illalla herätyskellon soimaan aikaisin, tarkoituksena lähteä aamuhämärissä Hituran altaalle katsomaan oisko vielä lintuja liikkeellä. Yllätys olikin aamulla melkoinen, kun oli parin sentin lumikerros maassa. Jäi sitten lähtemättä lintukierrokselle kauemmas, kun piti kiireesti tehdä pihahommia heti aamusta alkaen. Toki sitten omalla pihalla näki lintuja ihan mukavasti. Havainnot alkoivat käpytikasta, joka tuli naputtamaan sähköpaaluun talon viereen jo aamulla. Siinä sillä on vakiopaikka lähes ympäri vuoden. Syvä kolo on jo tullut, ja käpyjen palasia kerros paalun juurella. Seurailin sen touhuja pidemmän aikaa samalla kun omia hommiani tein pihapiirissä.
Iso rätkäparvi lenteli pitkin päivää pihalla ja lähiympäristössä. Yksi rätkistä tuli omenapuuhun, johon oli muutama koristeomena jäänyt poimimatta. Siinä se hätäilemättä istui ja nokkaisi omenasta palasia suuhunsa. Välillä se häipyi pois, mutta tuli myöhemmin uudellen. Kylläpä se koko omenan päivän mittaan pisteli masuunsa.
Tintit ja varpuset olivat jo aamuhämärässä ruokintapaikalla, eivätkä ne siitä juuri koko päivänä ole poistuneet. Kävin täyttämässä kaikki lintulaudat taas muutaman päivän ajaksi. Melkoisella vauhdilla niistä ruoka hupenee näköjään. Vihervarpuset nokkivat maasta siemeniä, muut linnut lähinnä laudoilta. Päivän mittaan lumikin suli pois ja ruokintapaikan maaperä tarjosi varpusille paljon syömistä. Kolmea eri varpuslajia siinä on nyt ollut jatkuvasti. Viherpeippo on myös nyt käynyt muutamana päivänä syömässä. Sekoitin sen ensin vihervarpusiin, mutta tänään huomasin että tuohan ei olekaan varpunen. Kamera kiireesti käteen ja kuvaamaan, ja sitten lintukirjan sekä otettujen kuvien avulla varmistui, että viherpeippohan se on.
Yksi harakka yritti myös talipalloon käsiksi, mutta säikähti vissiin minua ja pakeni paikalta. Iltapävällä käväisin Ylivieskassa, ja näin tien varressa harakan sekä närhen riitelevän jostakin herkkupalasta. Närhi lähti pakoon ja harakka perään. Mikä lie ollut niin molempien mieleen, se jäi auton ikkunasta näkemättä.
Lintutornin avajaisiin oli tarkoitus mennä, mutta muut puuhat työllistivät sen verran paljon että en ehtinyt. Harmittaa vähän, mutta ehtiipä tuolla käydä omia aikojaankin ;-).
Iso rätkäparvi lenteli pitkin päivää pihalla ja lähiympäristössä. Yksi rätkistä tuli omenapuuhun, johon oli muutama koristeomena jäänyt poimimatta. Siinä se hätäilemättä istui ja nokkaisi omenasta palasia suuhunsa. Välillä se häipyi pois, mutta tuli myöhemmin uudellen. Kylläpä se koko omenan päivän mittaan pisteli masuunsa.
Tintit ja varpuset olivat jo aamuhämärässä ruokintapaikalla, eivätkä ne siitä juuri koko päivänä ole poistuneet. Kävin täyttämässä kaikki lintulaudat taas muutaman päivän ajaksi. Melkoisella vauhdilla niistä ruoka hupenee näköjään. Vihervarpuset nokkivat maasta siemeniä, muut linnut lähinnä laudoilta. Päivän mittaan lumikin suli pois ja ruokintapaikan maaperä tarjosi varpusille paljon syömistä. Kolmea eri varpuslajia siinä on nyt ollut jatkuvasti. Viherpeippo on myös nyt käynyt muutamana päivänä syömässä. Sekoitin sen ensin vihervarpusiin, mutta tänään huomasin että tuohan ei olekaan varpunen. Kamera kiireesti käteen ja kuvaamaan, ja sitten lintukirjan sekä otettujen kuvien avulla varmistui, että viherpeippohan se on.
Yksi harakka yritti myös talipalloon käsiksi, mutta säikähti vissiin minua ja pakeni paikalta. Iltapävällä käväisin Ylivieskassa, ja näin tien varressa harakan sekä närhen riitelevän jostakin herkkupalasta. Närhi lähti pakoon ja harakka perään. Mikä lie ollut niin molempien mieleen, se jäi auton ikkunasta näkemättä.
Lintutornin avajaisiin oli tarkoitus mennä, mutta muut puuhat työllistivät sen verran paljon että en ehtinyt. Harmittaa vähän, mutta ehtiipä tuolla käydä omia aikojaankin ;-).
Lintutornin avajaiset
Kävin tänään Erkkisjärven lintutornin avajaisissa. Torni näyttää saaneen hyvän vastaanoton.
Siellä oli runsaasti kyläläisiä, talkoomiehiä, lintuharrastajia ym. asiasta kiinnostuneita.
Paikalla oli myös lehdistön edustajia. KPLY:n edustajina olivat Johan Hassel ja Toni Uusimäki. Hankkeen taustoja esitteli Aimo Kaikkonen, joka on ollut puuhaamassa ja rakentamassa tornia. Juhlapuheen piti Eero Isomaa. Torni nimitettiinkin Aimon torniksi. Torni tulee varmaan olemaan ahkerassa käytössä. Joutsenet juhlistivat tapahtumaa näyttävällä ylilennolla klo 12. Tarkoin ajoitettu. (Timo)
Siellä oli runsaasti kyläläisiä, talkoomiehiä, lintuharrastajia ym. asiasta kiinnostuneita.
Paikalla oli myös lehdistön edustajia. KPLY:n edustajina olivat Johan Hassel ja Toni Uusimäki. Hankkeen taustoja esitteli Aimo Kaikkonen, joka on ollut puuhaamassa ja rakentamassa tornia. Juhlapuheen piti Eero Isomaa. Torni nimitettiinkin Aimon torniksi. Torni tulee varmaan olemaan ahkerassa käytössä. Joutsenet juhlistivat tapahtumaa näyttävällä ylilennolla klo 12. Tarkoin ajoitettu. (Timo)
perjantai 22. lokakuuta 2010
Kuulumisia Näljännevan laidalta
Laitoin lintulaudat paikoilleen lokakuun alkupäivinä ja täytin ne auringonkukansiemenillä. Kutsuin tinttejä viheltämällä ja kohta ensimmäinen hömppä saapuikin. Sen jälkeen onkin ruoka käynyt kaupaksi. Närhiä on käynyt tavallista runsaammin, parhaillaan 5 yhtaikaa. Ne tahtovat häiritä muiden lintujen syömäpuuhia. Tänään menin ruokintapaikalle jolloin tietysti närhet kaikkosivat.
Aloin vihellellä. Heti kuului vastausääniä ja tinttejä alkoi ilmestyä. Pian paikalla oli useita hömötiaisia, talitiaisia, sinitiaisia, kaksi kuusitiaista ja kaksi töyhtötiaista. Hömpät on rohkeudessaan omaa luokkaa, mutta töyhtötiaisetkin tulivat muutaman metrin päähän. Olin tietenkin liikkumatta. On mukava seurata lintujen puuhastelua. Viherpeippoja on toisinaan iso parvi. Parvessa on ollut mukana kaksi järripeippoa. Myös yksi varpunen on eksynyt tänne kylän laitamille. Keltasirkkujakin on käynyt tutustumassa. Siementä kuluu, mutta onhan niitä lintuja mukava seurata. Näyttäisi siltä, että monet tintit pesivät kotimetsässäni. (Timo)
Aloin vihellellä. Heti kuului vastausääniä ja tinttejä alkoi ilmestyä. Pian paikalla oli useita hömötiaisia, talitiaisia, sinitiaisia, kaksi kuusitiaista ja kaksi töyhtötiaista. Hömpät on rohkeudessaan omaa luokkaa, mutta töyhtötiaisetkin tulivat muutaman metrin päähän. Olin tietenkin liikkumatta. On mukava seurata lintujen puuhastelua. Viherpeippoja on toisinaan iso parvi. Parvessa on ollut mukana kaksi järripeippoa. Myös yksi varpunen on eksynyt tänne kylän laitamille. Keltasirkkujakin on käynyt tutustumassa. Siementä kuluu, mutta onhan niitä lintuja mukava seurata. Näyttäisi siltä, että monet tintit pesivät kotimetsässäni. (Timo)
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Sadepäivän satoa
Tänään sitten lintulaudalle ilmestyi yksi sinitiainen, jota eilen jo kaipasinkin ;-). Siinä se talitiaisten joukossa viihtyi, ja sama ruoka kelpasi kuin niillekin. Päivällä vein koiralle ruokaa ja kuuntelin että mikähän lintu noin voimakkaasti ääntelee, ja niitä tuntui olevan useampikin. Hain kiikarit ja tiirailin pihakuusien latvoihin, joista ääni kuulosti tulevan. Ja sieltähän löytyi käpylintuja ainakin neljä. Sitä en osaa sanoa olivatko pikkukäpylintuja vaiko isokäpylintuja. Ruokatunnin ajan niitä seurailin. Työpäivän jälkeen heti innolla menin kiikareiden kanssa uudelleen ulos, mutta eipä näkynyt enää niitä. Vihervarpusia sen sijaan oli yhdeksän linnun parvi koivussa, jotain näyttivät napsivan koivujen hennoista oksista suuhunsa.
Pihakuusissa on paljon käpyjä tänä vuonna. En tiedä onko miten yleistä, että näin keskellä taajamaa on käpylintuja käymässä, ainakaan itse en ole tässä aikaisemmin niitä nähnyt. Toivottavasti ovat useamman päivän ajan tässä lähistöllä. Haluaisin saada kuvattua niitä, mutta ruokatunti on liian lyhyt lintujen perässä hyppäämiseen :). Pitäisi päästä viikonloppuna kameran kanssa hyviin asemiin...
Pihakuusissa on paljon käpyjä tänä vuonna. En tiedä onko miten yleistä, että näin keskellä taajamaa on käpylintuja käymässä, ainakaan itse en ole tässä aikaisemmin niitä nähnyt. Toivottavasti ovat useamman päivän ajan tässä lähistöllä. Haluaisin saada kuvattua niitä, mutta ruokatunti on liian lyhyt lintujen perässä hyppäämiseen :). Pitäisi päästä viikonloppuna kameran kanssa hyviin asemiin...
tiistai 19. lokakuuta 2010
Lintuvieraita
Lintulaudalla on käynyt syömässä kaksi vihervarpusta sekä isompi parvi pikkuvarpusia muiden "tavallisten" lintulajien lisäksi. Varpuset ja talitiaiset kuuluvat vakiokalustoon lähes koko valoisan ajan päivästä. Tein sekoituksen, jossa on erilaisia pieniä siemeniä, kauranjyviä, auringonkukan siemeniä sekä pähkinöitä, ja laitoin tarjolle kolmelle eri lintulaudalle. Sana kiiri lintumaailmassa, eikä mennyt kauan kun kuhina alkoi. Varpuset ja pikkuvarpuset syövät pääasiassa maassa, jonne varisee ruokaa ihan riittämiin muiden lintujen jäljiltä. Näkyvät ne kyllä käyvän laudallakin syömässä. Punatulkut ovat muutaman kerran käyneet katsastamassa auringonkukan siementen tilanteen, mutta ihan päivittäisiä vieraita niistä ei ole vielä tullut.
Ripustin yhden talipötkön lauantaina omenapuuhun, ja se näkyy olevan talitiaisten herkkua. Lisäksi täytin jo kolmannen kerran talipallokehikot, ne kun tyhjenevät viikossa ihan kokonaan. Talitiaiset niissäkin pääsääntöisesti näyttävät viihtyvän. Mielenkiinnolla odotan mitä lajeja tulee syksyn ja talven mittaan ruokailemaan. Viime talvena vakiovieraita olivat sinitiainen ja hömötiainen, joita molempia oli useampi lintu koko talven. Lisäksi töyhtötiainen näkyi muutaman kerran.
Lintupiiri kokoontui nyt neljännen kerran tänä iltana. Mielenkiinto lisääntyy kerta kerralta!
Ripustin yhden talipötkön lauantaina omenapuuhun, ja se näkyy olevan talitiaisten herkkua. Lisäksi täytin jo kolmannen kerran talipallokehikot, ne kun tyhjenevät viikossa ihan kokonaan. Talitiaiset niissäkin pääsääntöisesti näyttävät viihtyvän. Mielenkiinnolla odotan mitä lajeja tulee syksyn ja talven mittaan ruokailemaan. Viime talvena vakiovieraita olivat sinitiainen ja hömötiainen, joita molempia oli useampi lintu koko talven. Lisäksi töyhtötiainen näkyi muutaman kerran.
Lintupiiri kokoontui nyt neljännen kerran tänä iltana. Mielenkiinto lisääntyy kerta kerralta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)