Syksy

Kaksi vanhaa, vanhaa varista

nuokkuu hiljaa pellon aidalla.

Ruskea on rinta kaisliston,

taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

"Kurkikin jo lähti", veljelleen

toinen virkkaa niin kuin itsekseen.

Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin

"niin maar lähti", sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.

Järven pintaan sade soittelee.

Sukii siivenselkää toisen pää.

Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy

Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy

yli pellon mustan kynnöksen.

Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista

nuokkuu aatoksissaan aidalla.

"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,

lentoon verkkaisesti valmistuu.

"Käyhän taaskin tarinoimassa.

Oli oikein hauska tavata."

Lauri Pohjanpää: Syksy.