keskiviikko 14. joulukuuta 2011
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
"Marrasralli"
Marraskuun sunnuntai oli harmaa ja tuulinen. Säästä huolimatta päätin lähteä tutkailemaan lintuja, ensin Pidisjärven rantamille, sieltä Kivilammelle ja vielä Lehmilammelle. Pidisjärven rantaa kävellessäni tuli mieleen edellisenä päivänä Kalajoella pidetty marrasralli, ja leikilläni nimitin omaa linturetkeäni kotoisaksi marrasralliksi myös ;-). Pidisjärvessä uiskenteli kolme laulujoutsenta. Kaksi niistä oli selvästikin pariskunta, pysytellen koko ajan yhdessä, ja kolmas ui aina jonkin matkan päässä mutta ei lähtenyt kuitenkaan omille teilleen. Sekin oli jo aikuinen lintu, olipahan muuten vaan muuttomatkalla kahden muun joutsenen seurassa.
Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut enää. Tuuli oli kova ja aallot kohisivat järven rannassa. Yksinäinen varis lensi sivutuuleen raakkuen alakuloisesti mennessään. Jatkoin kävelyä kunnes rantakoivussa tapahtunut liikehdintä kiinnitti huomiotani. Kiikareilla sain linnun silmiini ja seurasin jonkin aikaa sen liikehdintää. Kun se sitten lennähti pellon reunaan, sain paremman näkökulman ja tunnistin sen viherpeipoksi.
Järveltä jatkoin matkaani autolla tietä myöten järven taakse, Järvikylälle, josta lähdin kävelemään kilometrin matkan Kivilammelle. Yksi tiaisparvi äänteli metsässä, mutta muuten oli sekä metsä, että lammen ympäristö hiljainen lintujen puolesta. Paluumatkalla kiersin pururadan kuulostellen lintuja, mutta ihan hiljaista oli.
Siirryin vielä autolla toiseen paikkaan, mistä kävelin Lehmilammen laavulle. Lintujen puolesta sielläkin oli hiljaista. Lampi oli vielä ennallistamistoimenpiteiden jäljiltä keskeneräisen näköinen, mutta eiköhän se jo ensi kesänä ala maisemoitua kivemman näköiseksi.
Kotimatkalla näin useita harakoita ihan keskustassa, ja kotipihalla oli paljon varpusia, pikkuvarpusia sekä tiaisia ruokinnalla. Määrällisesti eniten oli siis omalla pihalla lintuja, mutta retki oli kokonaisuutena hieno ja kannatti tehdä. Päivänvaloa ei riitä kunnolla kuin ihan keskipäivän aikaan muutaman tunnin ajan näin pilvisenä päivänä. Loppuvuotta kohden päivät vain lyhenevät eikä lintuja ole mahdollista nähdä kuin viikonloppuisin tai sitten ohimennen työmatkoilla auton ikkunasta käsin. Kiikarit ovat kyllä mukana kaikilla työreissuillakin, samoin kamera. Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee :).
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Aurinkoinen syyspäivä
Upea aurinkoinen syyssää houkutteli tekemään pienimuotoisen linturetken. Lähdimme käymään Kivilammella, jossa tulee käytyä tuon tuostakin retkeilemässä. Menomatka oli lintujen osalta hiljainen. Vasta lampea ympäröivässä kuusimetsässä kuului ensimmäiset lintujen äänet. Hippiäisiä äänestä päätellen. Kiersimme koko lammen hiljalleen polkua pitkin katsellen ja kuunnellen. Aurinko paistoi lammen takaa laavulle todella lämpimästi ja siinä olisi voinut viivähtää kauemminkin.
Paluumatkalla lintuja alkoikin yllättäen näkyä. Ensin kuului hippiäisten ääniä ja sitten niitä ilmaantui ihan näkösällekin. Yksi hippiäisistä räpytteli oksankärkien edessä ilmeisesti etsien sieltä syötävää. Jonkin aikaa niitä tarkkailimme ja jatkoimme matkaa. Vähän matkan päässä oli käpytikka hakkaamassa koloa. Se päästi ihan viereen, en tiedä huomasiko vai ei, mutta ei se ainakaan häiriintynyt meistä ollenkaan. Juttelimme siinä ihan normaaliäänellä, eikä se puheestakaan välittänyt mitään. Jätimme sen puuhiinsa ja jatkoimme taas matkaa. Kovin kauas emme ehtineet kun tiaisparvi pyrähti polun viereen. Hömötiaiset olivat kaikken rohkeimpia, tulivat ihan viereen, alle metrin päähän koivujen oksille ruokailemaan. Siinä niitä sai rauhassa kuvata ja ihastella. Matkaa jatkaessamme tiaiset seurasivat jonkin aikaa mukana polun molemmin puolin, saatellen meitä kohti parkkipaikalla odottavaa autoa.
Hieno retki oli, toivottavasti tällaisia päiviä vielä tämän syksyn aikana tulisi lisää!
Paluumatkalla lintuja alkoikin yllättäen näkyä. Ensin kuului hippiäisten ääniä ja sitten niitä ilmaantui ihan näkösällekin. Yksi hippiäisistä räpytteli oksankärkien edessä ilmeisesti etsien sieltä syötävää. Jonkin aikaa niitä tarkkailimme ja jatkoimme matkaa. Vähän matkan päässä oli käpytikka hakkaamassa koloa. Se päästi ihan viereen, en tiedä huomasiko vai ei, mutta ei se ainakaan häiriintynyt meistä ollenkaan. Juttelimme siinä ihan normaaliäänellä, eikä se puheestakaan välittänyt mitään. Jätimme sen puuhiinsa ja jatkoimme taas matkaa. Kovin kauas emme ehtineet kun tiaisparvi pyrähti polun viereen. Hömötiaiset olivat kaikken rohkeimpia, tulivat ihan viereen, alle metrin päähän koivujen oksille ruokailemaan. Siinä niitä sai rauhassa kuvata ja ihastella. Matkaa jatkaessamme tiaiset seurasivat jonkin aikaa mukana polun molemmin puolin, saatellen meitä kohti parkkipaikalla odottavaa autoa.
Hieno retki oli, toivottavasti tällaisia päiviä vielä tämän syksyn aikana tulisi lisää!
maanantai 10. lokakuuta 2011
Ihmeellinen päivä
Tänä päivänä oli kaikenlaisia ihmeellisyyksiä. Aamupäivällä istun toimistossa ja kuulin kuovin äänen. Aluksi luulin, että se kuului tietokoneelta. Tulin siihen tulokseen, että se täytyi kuulua ulkoa. Menin äkkiä ulos katselemaan, mutta ei näköhavaintoa. Mutta kuultu mikä kuultu. Kuovi se täytyi olla. Tympäisi vähän kun näköhavainto jäi puuttumaan. Lähdin ajelemaan ja katselemaan peltoja. Kuovia ei löytynyt, mutta ihmeellinen melkein valkoinen lintu, joka muistuttu lepinkäistä. Välillä se katosi, mutta löysin sen uudelleen. Tällä kertaa se oli harakoitten kanssa. Se kuitenkin halusi olla yksikseen. Tarkempi tarkastelu osoitti, että se täytyi olla värivikainen (leukistinen) harakka. Sain muutaman kehnon kuvan siitä.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Talviruokinnan aloitus
Talviruokinta on hyvä aloittaa viimeistään siinä vaiheessa kun maa jäätyy, ja linnut eivät löydä riittävästi ruokaa enää luonnosta. Mitään ehdotonta sääntöä ruokinnan aloittamiselle ei kuitenkaan ole. Itse laitoin eilen muutaman talipallon, sekä yhteen automaattiin siemenseosta tarjolle. Siemeniä ripottelin myös maahan jonkin verran. Tänä aamupäivänä talipallojen kimpussa ahersi tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Automaatilla ja maassa oli peippoja, kaksi viherpeippoa, kolme järripeippoa, hetken aikaa yksi rautiainenkin siinä kävi ihmettelemässä ja lisäksi paljon varpusia sekä pikkuvarpusia. Harakkakin yritti muutamaan otteeseen päästä talipallojen kimppuun.
Tähän aikaan vuodesta vielä on lajeja enemmän kuin myöhemmällä syksyllä ja talvella. Aamulla postia hakiessani oli pihalla paljon räkättirastaita ja niiden joukossa muutama mustarastas. Eivät ne edes paljoa pelänneet, siirtyivät pihakoivuun räkättämään ja pitivät silmällä mitä aion tehdä. Mustarastaiden ääntely erottui kauniina joukosta.
Kun linnut tottuvat käymään ruokinnalla heti syksystä saakka, ne pysyttelevät koko talven sen ruokintapaikan läheisyydessä. Jos ruokinnan aloittaa hyvin myöhään syksyllä tai vasta talvella, linnut ovat jo tottuneet käymään jonkun muun lintulaudalla. Nyt on hyvä hetki tarkkailla lintuja ja opetella tuntemaan yleisimpiä talvilajeja oman lintulaudan äärellä. Tämä harrastus ei vaadi suuria investointeja mutta antaa heti alusta alkaen elämyksiä ja ilon hetkiä.
Iltapäivällä kävimme perheen kanssa Lehmilammella, jonne on rakennettu syksyn aikana uudet pitkospuut. Oikeastaan ei voi edes puhua pitkospuista, vaan kävelytiestä. Lampi on ennallistettu ja kunhan kasvillisuus pääsee ensi kesänä kasvamaan, paikka tulee olemaan todella hieno. Lintuja ei lammella ja ympäristössä juurikaan näkynyt. Jonkin verran talitiaisia, hömötiaisia sekä sinitiaisia oli parvessa ruokaa etsimässä.
Lopuksi ajoimme vielä Erkkisjärven lintutornille. Järvellä oli joutsenpariskunta, mutta muuten oli hiljaista. Talvi tekee tuloaan ja linnut ovat pääosin jo muuttaneet etelämmäksi. Nyt on hyvä keskittyä oman pihapiirin lintujen selviämiseen talven yli. Lokakuussa voi vielä ripustaa uusia pönttöjä ja laittaa niihin vaikka riivettä täytteeksi. Pikkulinnut yöpyvät niissä ja pärjäävät hyvin talven pakkasilla.
Tähän aikaan vuodesta vielä on lajeja enemmän kuin myöhemmällä syksyllä ja talvella. Aamulla postia hakiessani oli pihalla paljon räkättirastaita ja niiden joukossa muutama mustarastas. Eivät ne edes paljoa pelänneet, siirtyivät pihakoivuun räkättämään ja pitivät silmällä mitä aion tehdä. Mustarastaiden ääntely erottui kauniina joukosta.
Kun linnut tottuvat käymään ruokinnalla heti syksystä saakka, ne pysyttelevät koko talven sen ruokintapaikan läheisyydessä. Jos ruokinnan aloittaa hyvin myöhään syksyllä tai vasta talvella, linnut ovat jo tottuneet käymään jonkun muun lintulaudalla. Nyt on hyvä hetki tarkkailla lintuja ja opetella tuntemaan yleisimpiä talvilajeja oman lintulaudan äärellä. Tämä harrastus ei vaadi suuria investointeja mutta antaa heti alusta alkaen elämyksiä ja ilon hetkiä.
Iltapäivällä kävimme perheen kanssa Lehmilammella, jonne on rakennettu syksyn aikana uudet pitkospuut. Oikeastaan ei voi edes puhua pitkospuista, vaan kävelytiestä. Lampi on ennallistettu ja kunhan kasvillisuus pääsee ensi kesänä kasvamaan, paikka tulee olemaan todella hieno. Lintuja ei lammella ja ympäristössä juurikaan näkynyt. Jonkin verran talitiaisia, hömötiaisia sekä sinitiaisia oli parvessa ruokaa etsimässä.
Lopuksi ajoimme vielä Erkkisjärven lintutornille. Järvellä oli joutsenpariskunta, mutta muuten oli hiljaista. Talvi tekee tuloaan ja linnut ovat pääosin jo muuttaneet etelämmäksi. Nyt on hyvä keskittyä oman pihapiirin lintujen selviämiseen talven yli. Lokakuussa voi vielä ripustaa uusia pönttöjä ja laittaa niihin vaikka riivettä täytteeksi. Pikkulinnut yöpyvät niissä ja pärjäävät hyvin talven pakkasilla.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Linturetkellä
Työyhteisöni henkilöstön virkistypäivää vietettiin tänään Kalajoella, Merisärkillä. Aamupäivä kuunneltiin luentoja, ja iltapäiväksi oli varattu monia ei eri vapaavalintaisia liikunta- ja ulkoiluaktiviteetteja. Minä ja kolme linja-autollista muita valitsimme opastetun linturetken kahdelle lintutornille (yhteensä meitä oli koolla n. 500 henkilöä). Vesisade iski pahimmoilleen Ämmän tornilla ollessamme, ja kastuimme läpimäriksi. Ei se mitään, näin kuitenkin muuttohaukan sekä joukon muita tavallisempia lajeja. Ainoa, ehkä pysyvä harmi oli, että kamera ehti kastua ja meni oikosulkuun. Siitä taisi tulla entinen kamera heti kertalaakista. On se minulla jo yhdeksän vuotta ollutkin ja on palvellut hyvin. Reilu 1000 kuvaa vuodessa, yhdeksän vuoden ajan. Se on kunnioitettava saavutus. Mielelläni olisin hyvää yhteistyötä tuon kameran kanssa jatkanutkin, mutta tilanne näyttää nyt pahalta...
Onneksi sentään sain kuvat pelastettua kortinlukijan avulla. Kuvissa Ämmän lintutorni sekä yksi kollega tarkkailemassa muuttohaukkaa.
lauantai 13. elokuuta 2011
Eloralli
Eloralli järjestettiin Nivalassa tänään toista kertaa. Sää suosi rallia, lajimääräksi tuli 119 eri lajia. Aamun muutamasta asteesta liki kahtakymmentä kohonnut lämpötila ja selkeä aurinkoinen ilma sai linnut liikkeelle runsain joukoin. Itse en päässyt osallistumaan syysflunssan iskettyä päälle viime hetkillä. Puhetyöläisenä oma ääni on tärkein työkalu, ja todella kipeä kurkku aamuyön tunteina sai "kiukusta kihisten" päätymään jäämään rallista pois. Pääsin kuitenkin osallistumaan purkutilaisuuteen ja kuulemaan osallistujien kokemuksia rallista.
Päällimmäisenä jäi mieleen kaikkien osallistujien positiivinen asenne. Hiukan haikein mielin kuuntelin ja sain kuvan lintuharrastajien yhteenkuuluvuudesta ja rehdistä kilpailutilanteesta näin linturallissa. Huumoriakin oli mukana Mutalammesta puhuttaessa ja ässät saivat aina raikuvat aplodit. Ehkä näin enemmän aloittelevana harrastajana oli hyväkin että en päässyt osallistumaan. Suuresti kyllä kunnioitan osallistujien huikeaa tietomäärää. Paljon on itsellä vielä opiskeltavaa. Yksi tärkeimpiä anteja tilaisuudesta itselleni oli se, että "moni nimi sai kasvot" :-).
Seuraavakin eloralli päätettiin järjestää vuoden kuluttua Nivalassa. Tämä hiukan epävirallinen ralli saa aloittelijankin uskaltautumaan mukaan. Ei haittaa vaikka ei omaa joukkuetta olekaan, jokainen pääsee kyllä johonkin joukkueeseen mukaan. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli 20 lintuharrastajaa, joista oman poisjääntini vuoksi kertyi sitten kuusi joukkuetta. Toivottavasti ensi vuonna saadaan vielä enemmän innokkaita harrastajia liikkeelle. Suuret kiitokset tapahtuman puuhamiehille!
Päällimmäisenä jäi mieleen kaikkien osallistujien positiivinen asenne. Hiukan haikein mielin kuuntelin ja sain kuvan lintuharrastajien yhteenkuuluvuudesta ja rehdistä kilpailutilanteesta näin linturallissa. Huumoriakin oli mukana Mutalammesta puhuttaessa ja ässät saivat aina raikuvat aplodit. Ehkä näin enemmän aloittelevana harrastajana oli hyväkin että en päässyt osallistumaan. Suuresti kyllä kunnioitan osallistujien huikeaa tietomäärää. Paljon on itsellä vielä opiskeltavaa. Yksi tärkeimpiä anteja tilaisuudesta itselleni oli se, että "moni nimi sai kasvot" :-).
Seuraavakin eloralli päätettiin järjestää vuoden kuluttua Nivalassa. Tämä hiukan epävirallinen ralli saa aloittelijankin uskaltautumaan mukaan. Ei haittaa vaikka ei omaa joukkuetta olekaan, jokainen pääsee kyllä johonkin joukkueeseen mukaan. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli 20 lintuharrastajaa, joista oman poisjääntini vuoksi kertyi sitten kuusi joukkuetta. Toivottavasti ensi vuonna saadaan vielä enemmän innokkaita harrastajia liikkeelle. Suuret kiitokset tapahtuman puuhamiehille!
maanantai 1. elokuuta 2011
Loman jälkeen
Kesäloma on ohi ja arkinen aherrus edessä. Olipa kiva tulla töihin, kun kolme pähkinähakkia hyppeli työpaikan pihalla sembramäntyjen alla koko aamun. Niiden touhuja olisi voinut seurata vaikka kuinka pitkään, mutta välillä piti keskittyä työasioihinkin :). Aamukahvilla kerroin muullekin henkilöstölle linnuista, ja sitten niitä seurattiin kahvinjuonnin ajan porukalla ja samalla keskusteltiin niiden elinympäristöstä ja ruoasta jne. Havaintoja pähkinähakeista oli muutamalla muullakin tältäkin kesältä Nivalan keskustasta.
Elokuu on hyvä ajankohta lintujen tarkkailuun, joten ei kun kiikarit mukana luontoon!
Elokuu on hyvä ajankohta lintujen tarkkailuun, joten ei kun kiikarit mukana luontoon!
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Kivilammella
Kivilampi sijaitsee Nivalan Järvikylällä, kilometrin kävelymatkan päässä ala-asteelta. Ennallistamisen jälkeen lampi on täynnä vettä ympäri vuoden. Lammelle johtavan metsäpolun varrella näkyy ja kuuluu lintuja varsinkin näin keväisin todella paljon. Lampi on myös vesilinnuille hyvä levähdys- ja pesintäpaikka. Olen käynyt havainnoimassa lintuja siellä muutaman kerran tämänkin kevään aikana. Peippoja, keltasirkkuja, käpylintuja, sinitiaisia sekä västäräkkejä näkyi viimeisimmän linturetkeni aikana. Lisäksi kuului hippiäisen ääntelyä, mutta en saanut sitä silmieni enkä kiikarini ulottuville. Muitakin lintulajeja kuului, mutta äänitunnistamiseni on vielä sen verran alkeistasolla, että en uskalla sanoa mitä ne olivat.
Lammen rannalla on nuotiopaikka ja katos, jossa voi vaikka sateen tullen istuskella katselemassa ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Lammen ympäri kiertää polku. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen kaikille linnuista ja luonnosta kiinnostuneille!
Lammen rannalla on nuotiopaikka ja katos, jossa voi vaikka sateen tullen istuskella katselemassa ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Lammen ympäri kiertää polku. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen kaikille linnuista ja luonnosta kiinnostuneille!
lauantai 7. toukokuuta 2011
Tornien taisto
Aurinko näyttäytyi klo 4:45, ennen kisan alkua Erkkisjärven takana. |
Tornien taistoa vietettiin tänään tuulisessa säässä. Ilmatieteen laitoksen sääennuste meni pieleen aamun ja aamupäivän osalta täysin. Kylmä tuuli ei sentään vienyt mennessään kisan iloa, vaan jokainen joukkueemme jäsen oli täysillä mukana. Jännitys säilyi lähes viimeisille minuuteille, sillä vielä ihan viimeisenkin tunnin aikana kiikareiden ja kaukoputkien näkyville ilmestyi uusia lajeja. Tulos jäi niin lähelle erästä tasalukua, että loppuun saakka piti jännittää löytyiskö vielä yksi laji lisää. Ei kuitenkaan löytynyt, mutta tulos oli silti huikea.
Näkymä Erkkisjärvelle kisan lopussa. |
Nivalan torni osallistui ensimmäistä kertaa tähän kisaan. Ennakko-odotukset ylittyivät tuplasti, ja samalla tuli runsaasti paineita ensi vuodelle. Tornin suosio tulee varmasti kasvamaan muutenkin, kun tulokset julkaistaan. Paikka on monipuolinen. Vesilinnut ja kahlaajat, peltomaiseman linnusto sekä pihapiirien ja osin sekametsienkin linnusto ovat innokkaiden tarkkailijoiden nähtävissä. Lajirunsaus yllätti meidät positiivisesti, ja tornin paikka on selvästikin valittu oikein.
Aimontorni 7.5.2011 |
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Kevät saapuu vähitellen
Pitkän talven jälkeen on kevät saapumassa. Alkuviikosta minun piti tehdä muutaman päivän työreissu pääkaupunkiin, ja junan ikkunasta oli helppo seurata kevään merkkejä maastossa. Kokkolan ja Seinäjoen välilä juna pysähtyi odottamaan vastaantulevaa junaa, vieressä oli sänkipelto josta lumi oli jo sulanut pois. Ojat tulvivat ja osa peltoaavastakin oli veden peitossa. Siellä näkyi joutsenia, kurkia, töyhtöhyyppiä ja ihan ratapenkereellä hypähteli västäräkki.
Helsingissä olivat lokit saapuneet kirkumaan kaupungin ylle, vaikka meri oli vielä jäässä. Yksittäinen mustarastas piti yöllä konserttia. Lunta ei juurikaan näkynyt. Vettä satoi koko ajan, jonakin päivänä rankemmin, toisena tihuuttaen. Kevättä edistävää sekin.
Nyt on kaunis aurinkoinen päivä, ja täytyy lähteä puhdistamaan linnunpönttöjä ja ehkäpä rakentelemaan pari uuttakin. Varpuselle ainakin voisi muutaman naputella ja sijoittaa sopivaan paikkaan räystäiden alle. Yksi hyvä varpuspöntön ohje löytyy täältä.
Helsingissä olivat lokit saapuneet kirkumaan kaupungin ylle, vaikka meri oli vielä jäässä. Yksittäinen mustarastas piti yöllä konserttia. Lunta ei juurikaan näkynyt. Vettä satoi koko ajan, jonakin päivänä rankemmin, toisena tihuuttaen. Kevättä edistävää sekin.
Nyt on kaunis aurinkoinen päivä, ja täytyy lähteä puhdistamaan linnunpönttöjä ja ehkäpä rakentelemaan pari uuttakin. Varpuselle ainakin voisi muutaman naputella ja sijoittaa sopivaan paikkaan räystäiden alle. Yksi hyvä varpuspöntön ohje löytyy täältä.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Lintuhavaintoja
Eilen aamulla aikaisin ajelin Nivalasta Siilinjärvelle. Tiellä ja penkoilla näkyi alkumatkasta naakkoja, sekä pitkin matkaa variksia ja harakoita. Pyhäjärven sulassa uiskenteli 19 joutsenta. Muuttomatkalla pohjoiseen siinä on hyvä paikka levähtää ja ruokailla muutaman päivän ajan. Kallaveden jäällä oli hiljaista. Siinä mielessä hiljaista, että ihmisen aikaansaamia ääniä ei kuulunut. Kaksi korppia kierteli koko päivän rantametsien yllä ja välillä ne lensivät saaresta toiseen, ehkäpä odottaen että meiltä pilkkimiehiltä jäisi jokunen kala hangelle niiden syötäväksi.
Auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja korppien huudellessa toisilleen tunsi kyllä kevään tekevän tuloaan. Käpytikka kiljahteli myöskin rantametsässä pitkin päivää, ja iltapäivällä se innostui rummuttamaan kelopuun latvassa. Pärinä kuului kauaksi ja yhdessä korppien huutelun kanssa se vain tehosti luonnon hiljaisuutta. Korvat herkistyivät kuulemaan pienimmätkin äänet. Tiaisia näkyi ja kuului rantametsikössä myöskin. Päivä oli uskomattoman hieno, vaikka lintuja ei tuon enempää näkynytkään. Tosin ne eivät päivän pääaiheena tällä kertaa olleetkaan ;-).
Auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja korppien huudellessa toisilleen tunsi kyllä kevään tekevän tuloaan. Käpytikka kiljahteli myöskin rantametsässä pitkin päivää, ja iltapäivällä se innostui rummuttamaan kelopuun latvassa. Pärinä kuului kauaksi ja yhdessä korppien huutelun kanssa se vain tehosti luonnon hiljaisuutta. Korvat herkistyivät kuulemaan pienimmätkin äänet. Tiaisia näkyi ja kuului rantametsikössä myöskin. Päivä oli uskomattoman hieno, vaikka lintuja ei tuon enempää näkynytkään. Tosin ne eivät päivän pääaiheena tällä kertaa olleetkaan ;-).
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Talitintin pesäkolo
Hiihtolenkin varrella on vanha katkennut koivu, johon joku lintu on hakannut kolon ja toisenkin. Siinäpä talitintille oivallinen pesäpuu, juuri sopivalla korkeudella, aukon reunassa ja samalla metsän suojassa. Vielä on paksusti lunta maassa, mutta jo kuukauden kuluttua tilanne on toinen.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Ei-toivottu vieras
Tänään aamupäivällä, juuri lumisateen loputtua, ilmestyi varpushaukka etupihan lintulaudan katolle istuskelemaan. Se ei välittänyt yhtään vaikka muutaman metrin päästä keittiön ikkunasta katselimme ja kuvasimme. Varpuset hävisivät hetkessä piiloon. Vielä parin tunnin päästäkin haukan poistuttua lintulauta pysyy tyhjänä, vaikka kävin viemässä paljon uutta ruokaa. Toivottavasti tämä vieras oli vain läpikulkumatkalla, eikä jää vakituiseksi asukkaaksi. Ruokaa sille kyllä riittäisi. Varpusia on vielä paljon, vaikka pakkanen niitä verottikin. Toisaalta oli kiva nähdä varpushaukka noin läheltä, mutta toisaalta en haluaisi sen jäävän. Olen koko talven ruokkinut pihapiirin linnustoa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Soisin lintujen pesivän tässä lähialueella vielä kesälläkin. Toisaalta taas, pitäähän varpushaukankin saada syömistä...
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Linnunpönttöjen puhdistus
Innostuin tänään lähtemään linnunpönttöjen puhdistuskierrokselle.
En ole jaksanut niitä joka vuosi puhdistaa. Pari-kolme vuotta sitten laitoin lähimetsikköön parikymmentä uutta luonnonpuusta valmistettua pönttöä. Alkuun seurasin tarkoin kelpaako ne minkään linnun asunnoksi. Näytti siltä etten saa niihin asukkaita ollenkaan. Nyt kuitenkin totesin, että melkein kaikissa oli ollut vähintään yksi pesintä. Ne, joissa ei oltu pesitty oli halkeama, josta paistoi valo sisään. Korjasin halkeamat ja laitoin pohjalle sahanpuruja. Kaksi pönttöä täytin kokonaan puruilla koska olen kuullut, että ainakin hömppä haluaa itse valmistaa pesäkolon.
Kun kaikki on puhdistettu, on helppo seurata miten monessa on ollut asukas. (Timo Meriläinen)
En ole jaksanut niitä joka vuosi puhdistaa. Pari-kolme vuotta sitten laitoin lähimetsikköön parikymmentä uutta luonnonpuusta valmistettua pönttöä. Alkuun seurasin tarkoin kelpaako ne minkään linnun asunnoksi. Näytti siltä etten saa niihin asukkaita ollenkaan. Nyt kuitenkin totesin, että melkein kaikissa oli ollut vähintään yksi pesintä. Ne, joissa ei oltu pesitty oli halkeama, josta paistoi valo sisään. Korjasin halkeamat ja laitoin pohjalle sahanpuruja. Kaksi pönttöä täytin kokonaan puruilla koska olen kuullut, että ainakin hömppä haluaa itse valmistaa pesäkolon.
Kun kaikki on puhdistettu, on helppo seurata miten monessa on ollut asukas. (Timo Meriläinen)
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Kaarnatuuli
Vanhalla kansalla on monia sanontoja sekä havaintoja luontoon ja vuodenaikoihin liittyen. Yksi niistä on ns. kaarnatuulet, joita kuulemma pitäisi kolme tulla kevään aikana. Kolmannesta kaarnatuulesta menee aina tietty määrä viikkoja kesän tuloon. En muista nyt mikä se viikkomäärä olikaan, olisko ollut yhdeksän viikoa, joku joka tietää voisi kommentoida. Joka tapauksessa tällä viikolla on ollut ensimmäinen tämän kevään kaarnatuuli. Puista on irronnut kuolleita oksia ja risuja, paikoitellen jopa järisyttävän paljon. Näin luonto karsii ja hoitaa puita.
Tällä viikolla on joka aamu ollut satapäinen naakkaparvi keskustan yllä. Aamulla kun päivä alkaa valjeta, ne lähtevät liikkeelle ja lentävät lähes pallonmuotoisena parvena lähelle kahdeksaa pitäen kovaa ääntä lentäessään. Soidinmenoja ilmeisestikin. Päivällä ja illalla niitä ei näy, kunnes seuraavana aamuna ne ovat taas liikkeellä. Mielenkiintoista seurata kuinka pitkään tämä ilmiö esiintyy.
Pitkä pakkasjakso näkyy ruokinnalla olleiden lintujen määrässä. Varpusten ja pikkuvarpusten määrä romahti. Keltasirkkujen määrä sen sijaan kasvoi. Tiaisten määrä pysyi saman kuin on ollut koko sydäntalven ajan. Yksi vihervarpunen sinnitteli vielä helmikuun alkupuolella, mutta kyllä sekin joutui pakkasten tultua luovuttamaan. Liekö lähtenyt lämpimämpään maahan, vai koituiko pakkanen kohtaloksi. Se jää arvoitukseksi.
Tällä viikolla on joka aamu ollut satapäinen naakkaparvi keskustan yllä. Aamulla kun päivä alkaa valjeta, ne lähtevät liikkeelle ja lentävät lähes pallonmuotoisena parvena lähelle kahdeksaa pitäen kovaa ääntä lentäessään. Soidinmenoja ilmeisestikin. Päivällä ja illalla niitä ei näy, kunnes seuraavana aamuna ne ovat taas liikkeellä. Mielenkiintoista seurata kuinka pitkään tämä ilmiö esiintyy.
Pitkä pakkasjakso näkyy ruokinnalla olleiden lintujen määrässä. Varpusten ja pikkuvarpusten määrä romahti. Keltasirkkujen määrä sen sijaan kasvoi. Tiaisten määrä pysyi saman kuin on ollut koko sydäntalven ajan. Yksi vihervarpunen sinnitteli vielä helmikuun alkupuolella, mutta kyllä sekin joutui pakkasten tultua luovuttamaan. Liekö lähtenyt lämpimämpään maahan, vai koituiko pakkanen kohtaloksi. Se jää arvoitukseksi.
perjantai 4. helmikuuta 2011
Ruokintapaikat tarpeen
Lunta on nyt niittyillä paksusti, ja peltopyyt eivät enää pysty juuri kaivamaan ravintoa lumen alta. Nyt näyttää olevan kaksi peltopyyparvea ruokinnassa, toinen toisella ruokintapaikalla. Toisessa parvessa on 12, toisessa 6 lintua. Riistakameralla kuvasin nyt toista parvea, käyvät syömässä aamulla ja illalla. Vein soraksi Savenmaa ky:ltä osatamaani hienorakeista luonnon hiekotussoraa, jota myös singeliksi olen kuullut kutsuttavan. Sekös vasta näyttää linnuille kelpaavan! Sitä söivät keltasirkutkin aivan yhtenä tiheänä ryppäänä. Samaa näyttivät nokkivan pihallakin, siis soraakin ne tarvitsevat lihasmahaansa. Soraa ei kannata sekoittaa ruokaan vaan tarjota sitä omasta läjästään.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Pihabongauksen satoa
Muutama aste pakkasta ja kirkas aurinkonpaiste, voiko parempaa säätä olla pihabongaukselle. Odotin ja toivoin runsasta "satoa", mutta aika erikoinen oli lintumäärä laskentatunnin aikana. Kuusi keltasirkkua, yksi vihervarpunen, yksi sinitiainen, kaksi talitiaista, 37 pikkuvarpusta, 15 varpusta, yksi käpytikka, yksi varis ja viisi harakkaa. Perjantaina oli yli 30 keltasirkkua yhtä aikaa, jonakin päivänä on ollut useita tiaisia, kerran oli varpusparvessa yksi urpiainenkin, mutta juuri tänään sitten ei...
Varpusiakin on useimpina päivinä ollut vielä enemmän, mutta tänään olivat sitten jossain muualla. Toki kaunis sää saattoi vaikuttaa niin, että linnut viihtyivät muualla kuin ruokintapaikan läheisyydessä. Käpytikka oli lähes koko laskentatunnin ajan syömässä tintin talia. Sen läsnäolo saattoi tietysti vaikuttaa muiden lintujen määrään. Varis istui pihakoivussa ikään kuin aurinkoa ottaen, ja viisi harakkaa rähisi sille viereisessä koivussa, mutta eivät uskaltaneet mennä lähemmäksi. Lopulta varis kyllästyi ja lähti laiskasti lentämään järvelle päin, ja koko harakkaparvi pyrähti perään.
Varpusiakin on useimpina päivinä ollut vielä enemmän, mutta tänään olivat sitten jossain muualla. Toki kaunis sää saattoi vaikuttaa niin, että linnut viihtyivät muualla kuin ruokintapaikan läheisyydessä. Käpytikka oli lähes koko laskentatunnin ajan syömässä tintin talia. Sen läsnäolo saattoi tietysti vaikuttaa muiden lintujen määrään. Varis istui pihakoivussa ikään kuin aurinkoa ottaen, ja viisi harakkaa rähisi sille viereisessä koivussa, mutta eivät uskaltaneet mennä lähemmäksi. Lopulta varis kyllästyi ja lähti laiskasti lentämään järvelle päin, ja koko harakkaparvi pyrähti perään.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Titityy
Tänään on lämpötila kohonnut nollaan ja kaksi talitinttiä lauloi titityytä täysin rinnoin tuossa työpaikan parkkialueen viereisissä koivuissa. Vuorotellen, ja välillä yhtä aikaakin. Jokohan tuota uskaltaisi sanoa, että on kevättä ilmassa :). Ehkä nyt ei sentään vielä!
Käväisin ruokatunnilla kotona ja samalla täytin taas lintulaudat ja ruokinta-automaatin. Tyhjiksi olivat menneet jo aamupäivän aikana.
Pihabongaus lähenee ja siihen täytyy tietysti osallistua. Mielenkiintoista nähdä tuleeko yhtään yllätystä, vai ovatko samat "vakiolajit" myös laskentapäivänä omalla pihalla liikkeellä...
Käväisin ruokatunnilla kotona ja samalla täytin taas lintulaudat ja ruokinta-automaatin. Tyhjiksi olivat menneet jo aamupäivän aikana.
Pihabongaus lähenee ja siihen täytyy tietysti osallistua. Mielenkiintoista nähdä tuleeko yhtään yllätystä, vai ovatko samat "vakiolajit" myös laskentapäivänä omalla pihalla liikkeellä...
lauantai 8. tammikuuta 2011
Talvilintulaskenta
Pitkästä aikaa osallistuin lintujen talvilaskentaan. Lauantaina 1.1.11 kierrettiin kirkonkylän reitti. Tiaisten määrä oli melko pieni. Keltasirkkuja ja varpusia/pikkuvarpusia oli lukumääräisesti eniten. Lajimäärä oli 16 ja lintuja nähtiin yli 1100. Sunnintaina 2.1.11 kiersin Latvalan Juhanin kanssa Niskakankaan metsäreitin. Kyllä oli metsä autio, lauluton. Piristystä päivään toi kuusitiaiset, jotka hiljaa hääräilivät kuusikossa. Metsäreitin lajimäärä oli 10 ja kappalemäärä n. 60. (Timo Meriläinen)
perjantai 7. tammikuuta 2011
Vuoden alun raportti
Vuosi on vaihtunut, pakkanenkin vähän hellittänyt ja lunta tulee lisää parasta aikaa. Linnuilla on vielä pitkä odotus, ennen kuin luonto alkaa tarjota riittävästi ruokaa. Talvilintujen ruokintakausi kestää vielä pitkään. Viime vuoden loppupuolella alkoivat tiaiset kadota ruokintapaikalta. Ilmeisesti syynä oli kova pakkasjakso, joka teki tuhojaan. Pikkuvarpusten määrä sen sijaan on edelleen lisääntynyt. Oikeastaan niitä alkaa olla häiritsevän paljon. Olkoot kuitenkin, laitan niille ruokaa tarjolle edelleen :) .
Viherpeippojakaan ei ole näkynyt muutamaan viikkoon enää. Sen sijaan eilen ilmestyi yksi urpiainen meillekin. Pitkin päivää seurasin sen ruokailua takapihan ruokintapaikalla. Tulisi vain enemmänkin, niitä on kiva seurailla. Sinitiaisia on suunnilleen sama määrä kuin koko ajan on ollut. Töyhtötiaisia ei edelleenkään ole näkynyt tänä talvena täällä meillä. Niitä kovasti kaipaan ;-). Keltasirkkuparvi puolestaan on kasvanut kovasti. Olen joka päivä ripotellut kauraa niille syötäväksi, ja se on tehonnut. Yksi käpytikka käy myös päivittäin talia syömässä, ja pari kolme harakkaa yrittää ovelasti maata pitkin kävellä ruokintapaikalle lähes joka päivä. Tuon enempää lajeja tuskin näin sydäntalvella tänne ilmestyykään.
Tiaisia ei sovi samalle talipallolle tai samalle lintulaudalle montaa. Varpuset sen sijaan ovat tiheässä parvessa, ja keltasirkut siinä seassa. Mielenkiintoista on, että tuollainen sekaparvi käy samoilla apajilla maassa, sulassa sovussa. Tosin keltasirkutkin mielellään hakutuvat toistensa läheisyyteen, ollen tiiviinä rykelmänä usein varpusparven keskellä, mutta kyllä ne usein ovat sikin sokin keskenään. Urpiainen siellä oli myös seassa eikä pelännyt muita lintuja yhtään.
Eilen kävimme pitkällä lenkillä ja tarkkailin lintutilannetta tässä keskustassa samalla. Varpusia näytti olevan isoja määriä muuallakin, ja tiaisia satunnaisesti. Toki tämä tarkkailuni oli vain pieni otos, mutta sainpahan vähän omakohtaista lintulaskentaa tehtyä :). Jos kaikki nämä varpuset selviävät talven yli, niin määrä kyllä on melkoinen ensi kesän poikaskauden jälkeen...
Viherpeippojakaan ei ole näkynyt muutamaan viikkoon enää. Sen sijaan eilen ilmestyi yksi urpiainen meillekin. Pitkin päivää seurasin sen ruokailua takapihan ruokintapaikalla. Tulisi vain enemmänkin, niitä on kiva seurailla. Sinitiaisia on suunnilleen sama määrä kuin koko ajan on ollut. Töyhtötiaisia ei edelleenkään ole näkynyt tänä talvena täällä meillä. Niitä kovasti kaipaan ;-). Keltasirkkuparvi puolestaan on kasvanut kovasti. Olen joka päivä ripotellut kauraa niille syötäväksi, ja se on tehonnut. Yksi käpytikka käy myös päivittäin talia syömässä, ja pari kolme harakkaa yrittää ovelasti maata pitkin kävellä ruokintapaikalle lähes joka päivä. Tuon enempää lajeja tuskin näin sydäntalvella tänne ilmestyykään.
Tiaisia ei sovi samalle talipallolle tai samalle lintulaudalle montaa. Varpuset sen sijaan ovat tiheässä parvessa, ja keltasirkut siinä seassa. Mielenkiintoista on, että tuollainen sekaparvi käy samoilla apajilla maassa, sulassa sovussa. Tosin keltasirkutkin mielellään hakutuvat toistensa läheisyyteen, ollen tiiviinä rykelmänä usein varpusparven keskellä, mutta kyllä ne usein ovat sikin sokin keskenään. Urpiainen siellä oli myös seassa eikä pelännyt muita lintuja yhtään.
Eilen kävimme pitkällä lenkillä ja tarkkailin lintutilannetta tässä keskustassa samalla. Varpusia näytti olevan isoja määriä muuallakin, ja tiaisia satunnaisesti. Toki tämä tarkkailuni oli vain pieni otos, mutta sainpahan vähän omakohtaista lintulaskentaa tehtyä :). Jos kaikki nämä varpuset selviävät talven yli, niin määrä kyllä on melkoinen ensi kesän poikaskauden jälkeen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)