Sivut

maanantai 29. joulukuuta 2014

Lintuvuosi 2014

Vuosi lähenee loppuaan. Pari päivää on vielä aikaa tehdä havaintoja tälle vuodelle. Kulunut vuosi oman pihapiirin linnuston suhteen on ollut hieno. Tänä vuonna ruokinnalla ovat vierailleet peruslintujen lisäksi mm. rautiainen, punarinta, mustarastas, pähkinänakkeli, turkinkyyhky, hömötiainen sekä viimeisimpänä kuusitiainen nyt joulun aikaan muutamana päivänä.

Turkinkyyhky on käynyt reilun kuukauden ajan päivittäin, joulupäivänä viimeksi. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Toivottavasti pakkanen ei sitä saanut nujerrettua, vaan se löysi suojaisan yöpaikan josakin ja vierailee nyt jossakin muualla syömässä lintulaudan antimia.

Pähkinänakkeli kävi ruokinnalla yhtenä päivänä marraskuussa. Tai ainakin niin, että ehdimme sen useammilla silmillä havaita. Sillä välin kun juoksin hakemaan kameraa, se lennähti naapurin pihalle. Tänään se (tai todennäköisesti eri yksilö) tuli taas ruokinnalle. Muutaman kerran se kävi auringonkukan siemenen hakemassa ja meni pensaaseen syömään. Jonkin aikaa se kiipeili omenapuun rungolla, mutta kun taas pääsin kameran kanssa asemiin, sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti se huomenna tulee vielä uudelleen niin että ehtisin kuvankin saada.

Ruokinnalla käy kuhina jatkuvasti. Tiaiset, varpuset ja pikkuvarpuset sekä keltasirkut ovat aamuhämärästä iltahämärään saakka lähes koko ajan syömässä. Ruokinta-automaatit täytyy täyttää monta kertaa päivässä.  Etupihan pieni automaatti tyhjenee varpusparven ansiosta alle kahdessa tunnissa. Takapihan isommat automaatit kestävät sentään puoli päivää, jopa enemmänkin. On ollut mielenkiintoista seurata kun kaksi eri populaatiota elää samassa pihapiirissä, sulautuen välillä yhdeksi parveksi mutta jakaantuen taas ruokailemaan eri ruokinnoille. Takapihalla keltasirkkuja on ollut parhaimmillaan yli neljäkymmentä ja samaan aikaan etupihalla oli lähes yhtä paljon. Varpusten määrää en ole niin tarkasti seurannut, mutta selkeästi niitä on vähemmän kuin muutana vuosi sitten.

Punatulkkuja on tänä vuonna käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti yksi pariskunta. Moneen vuoteen niitä ei ole ollut yhtään, mutta tänä syksynä ne ovat ilahduttaneet meitä viikoittain. Erityisen iloinen olen hömötiaisista, joita on yksi pariskunta ollut koko syksyn ajan tässä pihapiirissä. Ilmeisesti ne ovat pesineet tässä lähistöllä, ja kun aloitin talviruokinnan aikaisin, ne jäivät tähän keskustaan eivätkä siirtyneet kauemmaksi metsän suojaan. Eilen viimeksi kun täytin automaattia, toinen hömätiainen oli metrin päässä pensasaidassa odottamassa ja kun lähdin pois, se ikään kuin kiitti päästämällä muutaman iloisen piipityksen ja lennähti saman tien syömään.

Toivottavasti tämä lajirunsaus sekä yksilöiden lukumäärä pysyvät ensi vuonnakin tässä pihapiirissä. Meillä on lintukerhon teemana ekopinnavuosi, ei kilpaillen vaan luonnosta, liikunnasta ja linnuista nauttien!










tiistai 4. marraskuuta 2014

Pähkinänakkeli

Kävin ottamassa kuvia paikallisen lintuharrastajan ruokinnalla vierailevasta pähkinänakkelista. Vilkasliikkeinen lintu, eipä meinannut kamera pysyä mukana ikkunan läpi kuvattaessa. Tällä yksilöllä oli musta laikku kaulassa. Vielä ei ole selvinnyt mikä se on. Kastuneita höyheniä ne eivät ole, koska lintu on muuten ihan kuiva.




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Talviruokinnan aloitus

Kylläpä alkoi käydä lintulaudalla ja sen juurella kuhina kun aloitin talviruokinnan. Laitoin tarjolle auringonkukan siemeniä, pähkinöitä ja talipalloja näin aluksi. Talitiaiset siinä olivat jo muutaman päivän ajan käyneet katsomassakin, että eikö isäntä meinaa mitään tarjota. Hyvä kun sisälle ehdin, niin siinä jo tiaiset olivat kantamassa auringonkukan siemeniä pensasaidan suojaan, ja siellä niitä kuorivat.

Tänään siinä sitten jo olivat varpuset ja pikkuvarpuset tyhjentämässä ruokinta-automaattia. Jokaisella nokkaisulla lensi kymmenen siementä maahan. Eivätpä me hukkaan menneet, vaan siellä niitä oli syömässä toiset linnut. Talitiaisia, sinitiaisia, hömätiaisia, peippoja, viherpeippoja, varpusia ja pikkuvarpusia ainakin näin kun hetken aikaa seurasin ikkunasta. Harakkakin siihen yritti, mutta lähti saman tien jatkamaan matkaa kun sille kättäni heilautin. Tyttö sanoi että aamulla oli joku lintu jolla oli oikein punainen rinta. Ehdotin josko peippouros olisi ollut, mutta ei kuulemma ollut se. Jäi arvoitukseksi ainakin vielä mikä se oli ollut. Mahdollisesti viipyilevä punarinta...








lauantai 30. elokuuta 2014

Eloralli 2014

Laruksen elorallia kisailtiin tänä vuonna Haapajärvellä neljän joukkueen voimin. Sää suosi rallaajia tänäkin vuonna ja vaikka ajankohta oli pari viikkoa myöhäisempi kuin edellisinä vuosina, kokonaislajimäärä oli 98. Seuraavan vuoden rallikunnaksi ehdotettiin Ylivieskaa.

Oman joukkueeni tulos oli 64 lajia, ja jäimme kymmenen lajin päähän parhaasta joukkueesta. Tämähän ei haittaa, sillä rallia käydään aina pilke silmäkulmassa ja sillä periaatteella että jokaisella on mukavaa, sijoituksesta viis ;-). Pieniä kommelluksiakin on tapana sattua joka vuosi, ja tällä kertaa se sattui meille. Yhdessä kohteessa kun palasimme autolle, näimme kuinka toinen takarengas tyhjeni hiljalleen. Arvoitukseksi jäi miksi se tyhjeni, ja miksi se tyhjeni juuri silloin. Miksi ei sillä aikaa, kun puoli tuntia vietimme järven rannalla haravoiden järveä kiikareiden ja putkien avulla. Mutta kolmen miehen voimin saatii vararengas vaihdettua tilalle kuin formulakisoissa ikään, ja ralli jatkui lähes saman tien.

Muutenkin joukkueemme jalkautui maastoon joka välissä. Aikaa kului enemmän maastossa kuin autossa koko kahdeksan tunnin aikana. Vain siirtymätaipaleet käytettiin auton penkillä ja samalla keskusteltiin jo seuraavasta kohteesta ja mitä sieltä olisi tarkoitus löytää.

Kaikkia niitä lajeja ei löydetty mitä oli tavoitteena, mutta sen sijaan tuli mukavia yllätyksiä vastaan. Oma tavoitteemme oli saada 60 lajia rallin aikana ja se tavoite ylitettiin siis neljällä lajilla. Totesimme purkutilaisuuden jälkeen että jokainen ralli tuo lisää kokemusta ja lisää intoa. Seuraava ralli on Kalajoella lauantaina 4.10.2014 klo 7-17 ja sinne aiomme myös osallistua.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Yölaulajaretki

Päätimme toteuttaa Laruksen yölaulajaretken heinäkuun alussa vielä, vaikka osa yölaulajista saattoikin olla jo hiljaa. Kokoonnuimme Nivalan ABC:n pihalle heinäkuun ensimmäisen päivän iltana, klo 23. Muutamia innokkaita lintuharrastajia olikin jo paikalla ja jonkin aikaa odoteltuamme tuli jokunen vielä lisää. Muutama tervapääsky lenteli keskustan yllä antaen kirkunallaan hyvän "lähtölaukauksen" odotetulle retkelle.

Ensimmäisessä pysähdyspaikassa oli vastassa pikkukuovi. Se lensi ihan autojen viereen ja tielle eteen, antaen vihjeen että poikaset olivat jossakin lähistöllä. Niitä ei kuitenkaan päästy näkemään, vaikka emolintu huuteli ja lensi edestakaisin pellon yllä. Aurinko alkoi laskeutua ja peltomaisema oli oli todella hieno.




Matka jatkui joen rantaan, missä heti kuultiin useamman viitakerttusen todella taitavaa laulua. Sitä olisi voinut kuunnella vaikka koko yön. Yksi lehtokerttukin oli ajoittain äänessä joen vastarannalla ja kaksi lehtokurppaa lensi pariin otteeseen ylitsemme. Punakylkirastaat olivat jatkuvasti äänessä ja melkeinpä harmitti kun niiden ääni ajoittain sotki muita, meille tällä kertaa arvokkaampia äänihavaintoja yön aikana. Äänimaailman lisäksi ihastelimme kesäyön auringonlaskua.



Ajoimme puoli kilometriä eteenpäin ja pysähdyimme taas kuuntelemaan. Viitasirkkalinnun ääni kuului vaimeana jostakin. Lähdimme kävelemään tietä pitkin takaisin päin ja ääni voimistui koko ajan. Hetken kuluttua olimme jonkin kesämökin kauniissa pihapiirissä, ja sieltä mökin takaa pensaikosta kuului tämä hepokattimainen siritys voimakkaana. Kuuntelimme sitä tovin. Mökin asukas kävi kysymässä että lintujako olemme kuuntelemassa, ja kerroimme hänelle mikä lintu siellä äänessä on. Hän sanoi ettei tunnista lintuja juurikaan ja oli ilahtunut kuullessaan että tämä äänessä oleva surisija oli harvinaisuus tällä seudulla, ja että hän oli onnekas saadessaan kuulla sitä juuri oman mökin pihapiirissä.

Matka jatkui penkkatietä eteenpäin ja seuraavassa pysähdyspaikassa olivatkin äänessä ruokokerttuset. Niitä sitten riittikin seuraavien kilometrien matkalla arviolta kymmeniä, jokaisella pysähdyksellä niiden laulu kuului monesta suunnasta. Pikkukuovi tuli istumaan sähköpaalun nokkaan ja kaksi sepelkyyhkyä lensi ohitse pelloilta kohti metsää. Yksinäinen kalastaja heitteli uistinta joen rannassa. Hän totesi että kaloja kyllä on, mutta tällaisella säällä pitäisi olla mato-onki eikä heittouistin.


Aikamme kuunneltuamme ajoimme taas jonkin matkaa eteenpäin. Yksi ruskosuohaukka lensi matalalla autojen ylitse joen toiselle puolelle kadoten jonnekin peltoaavalle. Muutamalla seuraavalla pysähdyksellä kuultiin vain lisää ruokokerttusia ja eräällä pysähdyksellä lisäksi yksi viitakerttunen.

Sitten tärppäsi taas. Pensassirkkalintu oli hienosti äänessä. Ääni oli helppo tunnistaa kun aikaisemmin yöllä oltiin kuunneltu viitasirkkalintua. Tämä oli enemmän heinäsirkkamainen ääni, ja laulu ei ollut ihan niin yhtäjaksoista sirinää kuin viitasirkkalinnulla. Tätäkin piti ihastella hyvän aikaa ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Muutamilla pysähdyksillä uudeksi lajiksi saatiin suopöllö, joka leijaili pellon yllä, mutta muuten kuultiin vain punakylkirastaita ja ruokokerttusia. Tässä vaiheessa pidettiin evästauko. Kuuma kaakao ja kahvi virkistivät ja silmät pysyivät auki retken loppuun saakka ;-).

Suuntasimme penkkatieltä pois, kohti paikkaa missä oli tiedossa mahdollisesti luhtakerttunen äänessä. Paikalla kasvoi koivumetsää. Pysäköimme autot maantien reunaan ja lähdimme kävelemään sadan metrin päähän metsään. Ja siellä meitä ilahdutti lehtokerttunen kauniilla ryöpsähtelevällä laulullaan! Tästä tuli minulle ja parille muullekin harrastajalle elis!!!

Lähdimme ajamaan takaisin kohti keskustaa, aikomuksen jatkaa matkaa vielä Erkkisjärven lintutornille. Peltoaavalla pysähdyimme vielä kuitenkin kuuntelemaan josko jokin uusi laji saataisiin korvien ulottuville. Hetken kuunneltuamme sanoin että ruisrääkkä on äänessä. Pienen kuuntelun jälkeen muutkin totesivat samaa. Päätimme siirtyä autoilla muutama sata metriä eteenpäin, ääni kun tuntui kantautuvan sieltä suunnasta. Nopeasti autoihin ja innokkaina eteenpäin. Kolmensadan metrin päässä kiireesti auton ovet auki, ja siellähän se ruisrääkkä oli kovasti äänessä. Vieläkin tuntui että ihan kohdalla se ei ole, ja ajoimme vielä muutama sata metriä eteenpäin. Nyt osuttiin kohdalle! Tuntui että ruisrääkkä oli ihan silmien edessä, niin selkeästi se piti ääntä. Kuitenkaan emme sitä kiikareidenkaan avulla nähneet, kuuluuhan linnun luonteeseen piilottelu ja huomaamattomuus. Tämä havainto kruunasi retken ja päätimme lähteä yölevolle. Osalla oli edessä työpäivä, osalla vapaata tai kuten itselläni, kesäloman toinen päivä!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesäinen lintukerho

Vietimme Laruksen kerhoiltaa Erkkisjärven lintutornilla. Tuuli oli alkuillasta kohtalaisen raju, mutta tyyntyi iltaa kohden. Talvivaatteet sai suurinpiirtein olla päällä kuitenkin, jotta tuulessa tarkeni vähän pidempään lintuja havainnoida. Tuulen alkaessa tyyntyä teimme nuotion ja keitimme nokipannukahvit sekä paistoimme makkarat. Nuotion ääressä kahvittelun ja eväiden syönnin lomassa jatkoimme havainnointia järvelle ja muualle ympäristöön. Samalla keskusteltiin jo vähän syksynkin suunnitelmia sekä ideoitiin vielä ensi viikolle yölaulajaretkeä.

Järvellä lokkiyhdyskunta oli kovasti äänessä. Emot kantoivat ruokaa poikasille ja näin ihmisen silmin katseltuna muuten vain kävivät kovaäänistä keskustelua naapureiden kanssa. Isokoskelo hautoi vielä munia kaikessa rauhassa lokkien keskellä, silkkiuikku-uros uiskenteli edestakaisin, ilmeisesti pesää vartioiden vaikka se jäikin meiltä huomaamatta. Joutsenpariskunnalla oli kuusi poikasta. Välillä ne kävivät rantaheinikossa lepäämässä, välillä tulivat melkein keskelle järveä ikään kuin ylpeinä esittelemään jälkikasvuaan. Ja kyllä ne suloisia olivatkin :). Haapanoita oli parinkymmenen linnun parvi uimassa järvenselällä ja samaan joukkoon ehätti yksi telkkäpariskuntakin. Kalatiirakin saalisti järvellä pitkin iltaa. Mustakurkku-uikku jäi näyttäytymättä, vaikka sen pesä vastarannalla tiedettiinkin olevan.

Pikkukuovi oli jonkin aikaa äänessä pellolla. Siitä tulikin minulle sekä vuodari että elis. Hienon illan kruunasi tämä havainto! Monta kertaa olen käynyt tätä lintua yrittämässä, mutta aina on pitänyt siltä osin palata tyhjin käsin takaisin kotiin. Tällä kertaa se ei käynyt mielessäkään, ennen kuin useampi yhteen ääneen huudahti "pikkukuovi" ja samalla hetkellä itsekin sen kuulin. Muutaman kerran se vielä toisti huutelunsa, varmistaen että joko kaikki kuulivat ;).

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tällä videolla talitiainen laulaa kahdella eri tavalla pesäpönttönsä lähellä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Talvilintulaskennassa

Torstaiaamuna lähdimme puoli yhdeksän aikaan kiertämään Niskakankaan lintulaskentareittiä. Alkuosa reitistä kulkee kylätiestöä pitkin, loppuosa (ja pidempi osa) kulkee maastossa. Koska meitä oli kolme henkilöä mukana, päätimme hajauttaa voimia reitin alkuosalla niin että yksi lähti kiertämään lenkin toista haaraa, ja kaksi lähti toiselle haaralle. Sää oli puolipilvinen ja tuuleskeli välillä kovastikin, mikä haittasi äänihavaintoja. Normaalien talvilajien lisäksi erikoisin havainto oli seitsemän fasaania, jotka olivat viettäneet yötä pienen kuusen suojassa ojan pientareella. Siitä ne lähtivät yksi toisensa jälkeen kävelemään kaikessa rauhassa vähän kauemmaksi.

Reilun tunnin jälkeen olimme saaneet alkuosan reitistä kierrettyä, ja oli kahvitauon paikka. Tämän jälkeen suuntasimme ryhmänä maasto-osuudelle, jossa vierähti reilu neljä tuntia. Lumen vähäinen määrä helpotti kulkemista ja tällä osuudella aurinkokin paistoi välillä tehden päivästä keväisen mukavan. Erikoisimmat havainnot tällä osuudella olivat yli lentäneet kolme laulujoutsenta sekä puukiipijät kahdessa eri  paikassa reitin varrella. Kummastakin tuli ensin kuulohavainto ja hetken jälkeen molemmat myös nähtiin.


Laskennan tulokset:

Laulujoutsen 3 kpl
Fasaani 7 kpl
Palokärki 1 kpl
Hömötiainen 11 kpl
Töyhtötiainen 2 kpl
Sinitiainen 21 kpl
Talitiainen 87 kpl
Puukiipijä 2 kpl
Närhi 8 kpl
Harakka 9 kpl
Varis 2 kpl
Korppi 1 kpl
Varpunen 41 kpl
Pikkuvarpunen 27 kpl
Viherpeippo 36 kpl
Punatulkku 4 kpl
Keltasirkku 8 kpl.

Koko reitin pituus on 14,5 km. Päivä oli erittäin hieno ja antoisa, ja yritän päästä jatkossakin mukaan tälle reitille.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Lintuvieraita ja löytöjä

Tänään aamupäivällä kävi ruokinnalla sellaisia lintuja, joita en ole siinä aikaisemmin nähnyt. Kyseessä oli tikli,  joita ainakin kaksi oli yhtä aikaa syömässä. Onhan niitä toki voinut käydä pitkin talvea, en vain ole sattunut näkemään. Kävin hetkeä aikaisemmin täyttämässä automaatit ja lintulaudat, ja menin hetken päästä ikkunasta katsomaan näkyykö vakiovieraita syömässä. Olihan siinä tali- ja sinitiaisia runsaasti, sekä pikkuvarpusia maassa pieni parvi. Seassa kiinnitti huomiota kaksi värikkäämpää lintua, jotka heti tunnistin tikleiksi. Säleverhojen raosta koitin muutaman kuvan ottaa näistä ainakin meidän ruokinnalla harvinaisista linnuista.




Vihervarpuset olivat myös voimakkaasti äänessä eilen ja tänään aamulla. Urpiaisparvi viipyi hetken aikaa lehtikuusen latvassa, ennen kuin jatkoi matkaa jonnekin muualle. Niistä en ehtinyt kuvia saada.

Kävin eilen kirpparilla, ja tein hyvän löydön. Lars Imby:n Suomen linnut, käyttämätön kirja, kuin uusi. Hinta yksi euro. Oli ihan pakko ostaa ;-)