Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille!
maanantai 24. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Lintukerhossa
Lintukerho Larus on kokoontunut kahden viikon välein syksyn ja alkutalven aikana. Torstaina 13. joulukuuta vietimme vuoden viimeistä kerhoiltaa jouluisissa tunnelmissa. Tarjolla oli glögiä, pipareita, joulutorttuja, kahvia, konvehteja sekä monia muita herkkuja. Jutustelun ja herkuttelun lomassa lauloimme yhdessä joululauluja.
Juhani L. kertoi erilaisista vaskitorvista ja torvella soittamisesta sekä esitti meille sen jälkeen baritonitorvella soittaen joululaulun Oi jouluyö. Täytyy sanoa että tämä upea joululaulu oli myös torviesityksenä erittäin kaunis.
Juhani P. kertoi Varpunen jouluaamuna -laulun syntyhistoriaa ja taustaa sekä lauloi meille tämän laulun yksinlauluna. Hieno esitys oli sekin.
Jouluisen osuuden lisäksi suunnittelimme yhdessä tulevan kevätkauden kerhoiltojen sisältöä sekä retkiä. Aiheita on tarjolla niin monia, että saapa nähdä riittääkö meillä illat ennen kuin on lintujen kevätmuutto käsillä ja on aika siirtyä maastoon. Ehkä yksi kohokohdista tulee olemaan viikonloppu Tankarissa toukokuussa. Tätä suunnitellaan vielä tarkemmin yhdessä kokkolalaisten lintuharastajien kanssa.
Vuosi alkaa olla lopuillaan ja lintujen määrä pienimmillään. Siitä huolimatta on tarkoitus vuodenvaihteenkin tietämillä retkeillä maastossa Laruksen alueella ja tehdä hienoja havaintoja. Aina ei tärppää, mutta porukalla tehdyt linturetket ovat joka kerta mieleenpainuvia ja antoisia.
Juhani L. kertoi erilaisista vaskitorvista ja torvella soittamisesta sekä esitti meille sen jälkeen baritonitorvella soittaen joululaulun Oi jouluyö. Täytyy sanoa että tämä upea joululaulu oli myös torviesityksenä erittäin kaunis.
Juhani P. kertoi Varpunen jouluaamuna -laulun syntyhistoriaa ja taustaa sekä lauloi meille tämän laulun yksinlauluna. Hieno esitys oli sekin.
Jouluisen osuuden lisäksi suunnittelimme yhdessä tulevan kevätkauden kerhoiltojen sisältöä sekä retkiä. Aiheita on tarjolla niin monia, että saapa nähdä riittääkö meillä illat ennen kuin on lintujen kevätmuutto käsillä ja on aika siirtyä maastoon. Ehkä yksi kohokohdista tulee olemaan viikonloppu Tankarissa toukokuussa. Tätä suunnitellaan vielä tarkemmin yhdessä kokkolalaisten lintuharastajien kanssa.
Vuosi alkaa olla lopuillaan ja lintujen määrä pienimmillään. Siitä huolimatta on tarkoitus vuodenvaihteenkin tietämillä retkeillä maastossa Laruksen alueella ja tehdä hienoja havaintoja. Aina ei tärppää, mutta porukalla tehdyt linturetket ovat joka kerta mieleenpainuvia ja antoisia.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Elis
Lauantai ei vielä ollut valjennut aamuksi, kun kokoonnuimme Pauli-Pekan, Samulin ja Reijon kanssa Nivalan Nesteelle. Siitä lähdimme neljästään ajelemaan kohti Kajaania, tarkoituksena nähdä ja valokuvata jokaiselle elis, idänturturikyyhky. Tie oli liukas ja kanssakulkijat, tai oikeastaan ajelijat, aiheuttivat pieniä jännityksen hetkiä milloin tulemalla sivutieltä eteen, milloin ohittamalla auton kylkeä hipoen. Onnellisesti päästiin kuitenkin perille Kajaaniin päivän valjetessa harmaaksi aamuksi. Navigaattori opasti perille saakka, ohjeistaen jokaisessa risteyksessä kääntymään vasemmalle. Oikea talo ja ruokinta sen pihalla sieltä vasemmalta todellakin löytyi, ja oli aika käydä asemiin.
Talon isäntä tuli hakemaan meidän pihalle, missä olikin upea ruokintapaikka linnuille ja jopa piilokoju rakennettuna valokuvaajia varten. Sitten vain hiljaa paikallaan, kamerat valmiina sekä silmät tarkkoina havaitsemaan saapuvan linnun.
Ja mikäs se sieltä ensimmäisenä kurkistikaan, ei suinkaan se jännityksellä odotettu elis, vaan pienoinen myyrä.
Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen kuitenkin tärppäsi. Idänturturikyyhky saapui tiedustelulennolle ruokintapaikan läheisyyteen. Jokainen meistä pääsi näkemään sen, mutta valokuvaa siitä ei vielä saatu. Lintu arasteli paikalla olevia ihmisiä, eikä uskaltautunut ruokinnalle saakka. Jatkoimme odottelua. Paikalle alkoi tulla tiaisia sekä hieman yllättäen oravia.
Oravia olikin runsaasti. Parhaimmillaan laskin pelkästään ruokinnalla neljä oravaa yhtä aikaa ja ympäristössä hyppeli vähintään saman verran lisää.
Kahden tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui lisää lintuharrastajia, samassa tarkoituksessa kuin mekin. Paljon lintuja ruokinnalla kävi, mutta ei sitä kiihkeästi odotettua idänturturia. Varpaita alkoi palella, ja välillä piti lähteä pihalta tielle kävelemään ja saamaan verenkiertoa varpaissa vilkkaammaksi. Lisää oravia juoksenteli siellä täällä.
Yhdentoista aikoihin suuri puluparvi päätti uskaltautua ruokinnalle, ihmisistä huolimatta. Parhaimmillaan niitä talon isännän mukaan saattoi olla satapäinen parvi, ja senhän tietää kuinka siinä ruoka riittää.
Lopulta kuitenkin oli myönnettävä, että idänturturikyyhky ei enää saavu paikalle, ja oli aika lähteä ajamaan takaisin kotiin. Mieli oli hyvä, jokaiselle päivä toi eliksen vaikka valokuvat jäivät tällä kertaa pääkohteesta saamatta. Kuului siinä yhden jos toisenkin kamera raksuttavan pitkin päivää, olihan tarjolla mielenkiintoisia kuvauskohteita. Paremman puutteessa kohteeksi kelpasivat vaikkapa talviset ruusunmarjat.
Kotimatkalle lähtiessä piti muistaa kääntyä tällä kertaa jokaisessa risteyksessä oikealle, kunnes pääsimme taas tutulle tielle. Matka sujui nopeasti jutellen ja tarinaa iskien. Kiitos todella mukavasta reissusta itse kullekin!
Talon isäntä tuli hakemaan meidän pihalle, missä olikin upea ruokintapaikka linnuille ja jopa piilokoju rakennettuna valokuvaajia varten. Sitten vain hiljaa paikallaan, kamerat valmiina sekä silmät tarkkoina havaitsemaan saapuvan linnun.
Ja mikäs se sieltä ensimmäisenä kurkistikaan, ei suinkaan se jännityksellä odotettu elis, vaan pienoinen myyrä.
Vajaan puolen tunnin odottelun jälkeen kuitenkin tärppäsi. Idänturturikyyhky saapui tiedustelulennolle ruokintapaikan läheisyyteen. Jokainen meistä pääsi näkemään sen, mutta valokuvaa siitä ei vielä saatu. Lintu arasteli paikalla olevia ihmisiä, eikä uskaltautunut ruokinnalle saakka. Jatkoimme odottelua. Paikalle alkoi tulla tiaisia sekä hieman yllättäen oravia.
Oravia olikin runsaasti. Parhaimmillaan laskin pelkästään ruokinnalla neljä oravaa yhtä aikaa ja ympäristössä hyppeli vähintään saman verran lisää.
Kahden tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui lisää lintuharrastajia, samassa tarkoituksessa kuin mekin. Paljon lintuja ruokinnalla kävi, mutta ei sitä kiihkeästi odotettua idänturturia. Varpaita alkoi palella, ja välillä piti lähteä pihalta tielle kävelemään ja saamaan verenkiertoa varpaissa vilkkaammaksi. Lisää oravia juoksenteli siellä täällä.
Yhdentoista aikoihin suuri puluparvi päätti uskaltautua ruokinnalle, ihmisistä huolimatta. Parhaimmillaan niitä talon isännän mukaan saattoi olla satapäinen parvi, ja senhän tietää kuinka siinä ruoka riittää.
Lopulta kuitenkin oli myönnettävä, että idänturturikyyhky ei enää saavu paikalle, ja oli aika lähteä ajamaan takaisin kotiin. Mieli oli hyvä, jokaiselle päivä toi eliksen vaikka valokuvat jäivät tällä kertaa pääkohteesta saamatta. Kuului siinä yhden jos toisenkin kamera raksuttavan pitkin päivää, olihan tarjolla mielenkiintoisia kuvauskohteita. Paremman puutteessa kohteeksi kelpasivat vaikkapa talviset ruusunmarjat.
Kotimatkalle lähtiessä piti muistaa kääntyä tällä kertaa jokaisessa risteyksessä oikealle, kunnes pääsimme taas tutulle tielle. Matka sujui nopeasti jutellen ja tarinaa iskien. Kiitos todella mukavasta reissusta itse kullekin!
lauantai 3. marraskuuta 2012
Marrasralli
Kalajoen 13. marrasralli käytiin tällä kertaa yhdeksän joukkueen voimin. Oma joukkueemme kokoontui Kalajoen Shellin pihalle, missä näytti moni muukin joukkue valmistelevan lähtöä ennen aamuseitsemää. Kellon tullessa pykälään suuntasimme Pitkäsenkylän pelloille, mistä löytyi heti ensimmäisillä minuuteilla peltopyy. Hyvä aloitus nosti tunnelmaa ja latasi odotuksia päivälle. Jatkoimme matkaa peltojen halki kohti metsää, jossa jalkauduimme seuraavan kerran kuuntelemaan olisiko varpuspöllö kenties äänessä. Hiljaista ja pimeää oli.
Matka jatkui Leton suuntaan, jossa taas jalkauduimme maastoon. Lähes heti kuulimme pyyn viheltelevän useaan otteeseen. Kävelimme tieuraa syvemmälle metsään toiveena kuulla riekko, mutta se jäi haaveksi. Sen sijaan joutsenparvi lensi metsän takana huudellen meille hyvät huomenet. Päivä valkeni hiljalleen ja tiaisparvi siinä aloitteli aamua. Suunnilleen samoilta jalansijoilta tavattiin myös puukiipijä. Korppikin tervehti aamua ja saimme näin yhden lajin lisää listalle.
Seuraava pysähdyspaikka ja ensimmäinen kaukoputkien avulla tapahtunut havainnointi oli Letonnokalla, missä nähtiin lokkeja, pulmusia, variksia sekä viherpeippoja. Lajimäärä kasvoi mukavasti. Seuraava kohde oli Vihaspauha, missä vierähtikin sitten aikaa vähän enemmän. Lajeja kertyi mukavasti (mm. urpiainen, keltasirkku, räkättirastas, harakka, alli, merimetso, kyhmyjoutsen, telkkä) ja kellon tullessa kymmenen oli aika pitää pikainen evästystauko. Matkan jatkuessa havaittiin taviokuurnia, joita pysähdyttiin kuvaamaan. Samalla saatiin kaksi tiaislajia lisää.
Seuraavaan kohteeseen ajaminen tarjosi jo siirtymätaipaleella naakkoja, punatulkkuja, varpusia, pikkuvarpusia, tilhejä sekä kesykyyhkyjä. Turkinkyyhky sen sijaan onnistui pysyttelemään meidän joukkueeltamme piilossa niin hyvin, että sitä ei saatu listalle koko päivänä. Fasaaneja löytyi sieltä missä niitä arveltiinkin olevan ja matka jatkui metsälenkille. Sen alkupäässä havaitsimme sepelkyyhkyn, jonka menoa seurasimme kolmilla kiikareilla pitkän aikaa. Tämä lintu toikin lopulta joukkueellemme ässän! Samalta paikalta nähtiin ja kuultiin päivän ensimmäinen närhi. Sen jälkeen niitä sitten olikin rallin loppuun saakka joka puolella. Metsälenkki jatkui ja löysimme yhdeksän teertä syksyisellä soitimella. Siitä vielä jonkin matkaa eteenpäin oli 20 laulujoutsenta pellolla lepäämässä. Samassa kohteessa oli myös varpuspöllö liikkeellä sekä ison tiaisparven mukana myös kaivattu kuusitiainen.
Matka jatkui takaisin merenrantaan, mistä löydettiin mm. mustalintuja. Välillä kävimme kävelemässä lankkupolulla. Lintuja nähtiin, mutta vain niitä mitä meillä oli jo havaittuna. Seuraavassa paikassa edelleen meren rannalla oli yksinäinen pilkkasiipi, minkä löytyminen olikin jo vähän huolettanut. Lisää lajeja tuli sieltä täältä. Kahden aikaan nousi sumu, joka vei hetkessä näkyvyyden nollaan. Oli aika pistää auto parkkiin ja keittää sumun seassa kahvit sekä syödä vähän enemmän evästä.
Tauon jälkeen meillä oli ralliaikaa vielä lähes puolitoista tuntia. Lähdimme sisämaan lenkille, mistä löytyikin hippiäinen. Ajelimme paikasta toiseen välillä jalkautuen maastoon. Vähitellen alkoi sataa vettä, mikä vähensi lintumäärää maastossa ja loppuralli menikin sitten ilman uusia lajihavaintoja.
Ajan tullessa täyteen suuntasimme kohti purkupaikkaa, missä osa joukkueista jo olikin ja loputkin saapuivat vähitellen. Kahvittelun jälkeen alkoi rallin purku. Voittajajoukkue keräsi 48 lajia ja meilläkin oli 42 lajia ja niissä se yksi ässä. Sijoitus oli seitsemäs. Kaikilla joukkueilla meni ralli hienosti ja hyvin tasainen lopputulos oli tällä kertaa. Peruslajeista tukkasotkaa ei tavannyt yksikään joukkue ja suurimmalla osalla jäi myös sinisorsa havaitsematta. Lisälajit toivat hieman hajontaa kokonaislajimäärään ja ässiä joukkueille :).
Huippukiva päivä kokonaisuutena, ja sääkin suosi lähes rallin loppuun saakka. Seuraavaa rallia odotellessa...
Matka jatkui Leton suuntaan, jossa taas jalkauduimme maastoon. Lähes heti kuulimme pyyn viheltelevän useaan otteeseen. Kävelimme tieuraa syvemmälle metsään toiveena kuulla riekko, mutta se jäi haaveksi. Sen sijaan joutsenparvi lensi metsän takana huudellen meille hyvät huomenet. Päivä valkeni hiljalleen ja tiaisparvi siinä aloitteli aamua. Suunnilleen samoilta jalansijoilta tavattiin myös puukiipijä. Korppikin tervehti aamua ja saimme näin yhden lajin lisää listalle.
Seuraava pysähdyspaikka ja ensimmäinen kaukoputkien avulla tapahtunut havainnointi oli Letonnokalla, missä nähtiin lokkeja, pulmusia, variksia sekä viherpeippoja. Lajimäärä kasvoi mukavasti. Seuraava kohde oli Vihaspauha, missä vierähtikin sitten aikaa vähän enemmän. Lajeja kertyi mukavasti (mm. urpiainen, keltasirkku, räkättirastas, harakka, alli, merimetso, kyhmyjoutsen, telkkä) ja kellon tullessa kymmenen oli aika pitää pikainen evästystauko. Matkan jatkuessa havaittiin taviokuurnia, joita pysähdyttiin kuvaamaan. Samalla saatiin kaksi tiaislajia lisää.
Seuraavaan kohteeseen ajaminen tarjosi jo siirtymätaipaleella naakkoja, punatulkkuja, varpusia, pikkuvarpusia, tilhejä sekä kesykyyhkyjä. Turkinkyyhky sen sijaan onnistui pysyttelemään meidän joukkueeltamme piilossa niin hyvin, että sitä ei saatu listalle koko päivänä. Fasaaneja löytyi sieltä missä niitä arveltiinkin olevan ja matka jatkui metsälenkille. Sen alkupäässä havaitsimme sepelkyyhkyn, jonka menoa seurasimme kolmilla kiikareilla pitkän aikaa. Tämä lintu toikin lopulta joukkueellemme ässän! Samalta paikalta nähtiin ja kuultiin päivän ensimmäinen närhi. Sen jälkeen niitä sitten olikin rallin loppuun saakka joka puolella. Metsälenkki jatkui ja löysimme yhdeksän teertä syksyisellä soitimella. Siitä vielä jonkin matkaa eteenpäin oli 20 laulujoutsenta pellolla lepäämässä. Samassa kohteessa oli myös varpuspöllö liikkeellä sekä ison tiaisparven mukana myös kaivattu kuusitiainen.
 |
| 20 joutsenta pellolla lepäämässä (18 aikuista, 2 nuorta). Rallijoukkueen pysähtyminen ja kiikarointi sai joutsenteen päät pystyyn. |
Matka jatkui takaisin merenrantaan, mistä löydettiin mm. mustalintuja. Välillä kävimme kävelemässä lankkupolulla. Lintuja nähtiin, mutta vain niitä mitä meillä oli jo havaittuna. Seuraavassa paikassa edelleen meren rannalla oli yksinäinen pilkkasiipi, minkä löytyminen olikin jo vähän huolettanut. Lisää lajeja tuli sieltä täältä. Kahden aikaan nousi sumu, joka vei hetkessä näkyvyyden nollaan. Oli aika pistää auto parkkiin ja keittää sumun seassa kahvit sekä syödä vähän enemmän evästä.
 |
| Kahvinkeitossa vanhassa satamassa. Sumu oli sakea. |
Tauon jälkeen meillä oli ralliaikaa vielä lähes puolitoista tuntia. Lähdimme sisämaan lenkille, mistä löytyikin hippiäinen. Ajelimme paikasta toiseen välillä jalkautuen maastoon. Vähitellen alkoi sataa vettä, mikä vähensi lintumäärää maastossa ja loppuralli menikin sitten ilman uusia lajihavaintoja.
Ajan tullessa täyteen suuntasimme kohti purkupaikkaa, missä osa joukkueista jo olikin ja loputkin saapuivat vähitellen. Kahvittelun jälkeen alkoi rallin purku. Voittajajoukkue keräsi 48 lajia ja meilläkin oli 42 lajia ja niissä se yksi ässä. Sijoitus oli seitsemäs. Kaikilla joukkueilla meni ralli hienosti ja hyvin tasainen lopputulos oli tällä kertaa. Peruslajeista tukkasotkaa ei tavannyt yksikään joukkue ja suurimmalla osalla jäi myös sinisorsa havaitsematta. Lisälajit toivat hieman hajontaa kokonaislajimäärään ja ässiä joukkueille :).
 |
| Voittajajoukkue palkittiin kirjalla sekä sai kiertopalkinnon. |
Huippukiva päivä kokonaisuutena, ja sääkin suosi lähes rallin loppuun saakka. Seuraavaa rallia odotellessa...
lauantai 20. lokakuuta 2012
Häiriköintiä
Keväästä lähtien on alueen harakkapopulaatio tehnyt tuhoja sekä kiusantekoa tässä meillä ja naapureilla. Ilmeisesti syynä on liian suureksi kasvanut populaatio, jolle ei riitä elintilaa eikä ruokaa, ja se purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Tätä ilmiötä ei ole koskaan aikaisemmin ollut, tänä kesänä ensimmäisen kerran eikä loppua näy.
Aikaisin keväällä, lumen sulamisen ja maan kuivahtamisen jälkeen pystytin taas lapsille trampoliinin. Muutaman tunnin kuluttua huomasin, kun kolme harakkaa oli nokkimassa turvaverkon pystytolppien suojana olevia superlonipehmusteita sekä jousien suojana olevaa pehmustetta hajalle. Kävin hätistämässä ne pois. Hetken kuluttua ne olivat taas samassa hommassa. Tätä jatkui koko kesän, parhaimmillaan, tai siis pahimmillaan, siinä oli 12 harakkaa yhtä aikaa tuhoa tekemässä. Ne repivät kaikki pehmusteet pieneksi silpuksi, jonka ne vain levittivät pitkin nurmikkoa. Ne eivät syöneet sitä, eivätkä ne kantaneet sitä pesiinsäkään pehmusteeksi. Kunhan vain tekivät ilkeyttä. Trampoliini oli nyt viidettä kesää, eikä aikaisempina kesinä ole harakoista ollut mitään vaivaa sen kanssa eikä muutenkaan.
Keväällä kun kylvimme kasvimaan ja istutimme sipulit, harakat kävivät nyhtämässä kaikki sipulit maasta pois ja kävivät kaivamassa kaikkien kylvettyjen kasvien ja juuresten siemenet pois. Sipuleita istutettiin päivittäin ja monta kertaa päivässä takaisin, mutta saman tien kun sisälle päästiin, harakat olivat kiskomassa niitä maasta pois. Tänä kesänä meillä ei kasvimaalla kasvanut yhtään mitään. Mikään pelote ei ole auttanut tätä jatkuvaa ilkivaltaa vastaan.
Nyt sitten kun aloitin lintujen talviruokinnan, harakat olivat heti ajamassa pikkulinnut pois ja syömässä herkut "parempiin suihin". Talipallot saavat olla jonkinlaisessa rauhassa kun ripustan metallikehikot sellaiseen paikkaan, että harakoille ei ole istumapaikkaa siinä lähellä, mutta silti ne hyppivät maasta käsin kohti talipalloja ja yrittävät nokkia palasia niistä. Uskomattomin näky oli tällä viikolla eräänä päivänä, kun ne olivat houkutelleet joukkoonsa yhden variksen. Itse asiassa vaikutti siltä, että varis näytti harakoille mallia millä tavoin kannattaa hypätä talipallotelinettä kohti ja samalla nokkaista iso palanen suuhunsa. Harakat katsoivat vierestä, ja tekivät sen jälkeen perässä. Lähdin kiireesti hakemaan kameraa, mutta ne näkivät säleverhojen liikettä ja pakenivat. Kun vein tiaisia varten pähkinöitä ja pääsin sisälle, olivat harakat jo syömässä niitä. Olen ajanut ne pois nyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta hetken päästä ne ovat takaisin. Tiaiset jäivät ilman pähkinöitä, harakat söivät kaikki.
En mielelläni alkaisi lintuja ampumaan, mutta jotakin tässä täytyy tehdä!
Aikaisin keväällä, lumen sulamisen ja maan kuivahtamisen jälkeen pystytin taas lapsille trampoliinin. Muutaman tunnin kuluttua huomasin, kun kolme harakkaa oli nokkimassa turvaverkon pystytolppien suojana olevia superlonipehmusteita sekä jousien suojana olevaa pehmustetta hajalle. Kävin hätistämässä ne pois. Hetken kuluttua ne olivat taas samassa hommassa. Tätä jatkui koko kesän, parhaimmillaan, tai siis pahimmillaan, siinä oli 12 harakkaa yhtä aikaa tuhoa tekemässä. Ne repivät kaikki pehmusteet pieneksi silpuksi, jonka ne vain levittivät pitkin nurmikkoa. Ne eivät syöneet sitä, eivätkä ne kantaneet sitä pesiinsäkään pehmusteeksi. Kunhan vain tekivät ilkeyttä. Trampoliini oli nyt viidettä kesää, eikä aikaisempina kesinä ole harakoista ollut mitään vaivaa sen kanssa eikä muutenkaan.
Keväällä kun kylvimme kasvimaan ja istutimme sipulit, harakat kävivät nyhtämässä kaikki sipulit maasta pois ja kävivät kaivamassa kaikkien kylvettyjen kasvien ja juuresten siemenet pois. Sipuleita istutettiin päivittäin ja monta kertaa päivässä takaisin, mutta saman tien kun sisälle päästiin, harakat olivat kiskomassa niitä maasta pois. Tänä kesänä meillä ei kasvimaalla kasvanut yhtään mitään. Mikään pelote ei ole auttanut tätä jatkuvaa ilkivaltaa vastaan.
Nyt sitten kun aloitin lintujen talviruokinnan, harakat olivat heti ajamassa pikkulinnut pois ja syömässä herkut "parempiin suihin". Talipallot saavat olla jonkinlaisessa rauhassa kun ripustan metallikehikot sellaiseen paikkaan, että harakoille ei ole istumapaikkaa siinä lähellä, mutta silti ne hyppivät maasta käsin kohti talipalloja ja yrittävät nokkia palasia niistä. Uskomattomin näky oli tällä viikolla eräänä päivänä, kun ne olivat houkutelleet joukkoonsa yhden variksen. Itse asiassa vaikutti siltä, että varis näytti harakoille mallia millä tavoin kannattaa hypätä talipallotelinettä kohti ja samalla nokkaista iso palanen suuhunsa. Harakat katsoivat vierestä, ja tekivät sen jälkeen perässä. Lähdin kiireesti hakemaan kameraa, mutta ne näkivät säleverhojen liikettä ja pakenivat. Kun vein tiaisia varten pähkinöitä ja pääsin sisälle, olivat harakat jo syömässä niitä. Olen ajanut ne pois nyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta hetken päästä ne ovat takaisin. Tiaiset jäivät ilman pähkinöitä, harakat söivät kaikki.
En mielelläni alkaisi lintuja ampumaan, mutta jotakin tässä täytyy tehdä!
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Juhannus
Juhannus meni lähes ilman lintuharrastusta. Mökille ajellessa yksi sinisuohaukka kierteli peltoaukealla, ja perillä yksi kaakkuri ui lahdenpoukamassa pitkin iltaa. Muuten ihan peruslajeja nähtiin ja kuultiin. Kotimatkalla Reisjärvellä yhden aikaan yöllä oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan kun aurinko epäröi nousisiko vai laskisiko...
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Yölaulajia kuuntelemassa
Lauantai-iltana lähdimme Reijon kanssa kohti Iisakinmutkaa ja penkkatietä, tavoitteena kuulla satakielen laulua ja ehkä joitakin muitakin yölaulajia. Edellisen viikonlopun palelusta viisastuneena kumpikin oli varannut lämpimästi vaatetta päälle. Ajattelimme ensin kokeilla josko pensassirkkalintu olisi jo saapunut muuttomatkalta. Heti kun pysähdyimme ensimmäisen kerran ja avasimme auton ovet, kuuluikin jo pensassirkkalinnun voimakas siritys ihan läheltä. Yritin sitä kiikareilla saada silmiin, mutta ei se suvainnut näyttäytyä, vaikka ihan muutaman metrin päässä olikin. Onhan se luonnostaan piilotteleva ja maastoon hyvin sulautuva lintu, joten ei ihme että kulottuneen horsmikon ja ruskean ruohikon seasta iltahämärissä sitä ei näkynyt. Punakylkirastaskin tuli siihen lähelle laulamaan samaan aikaan, jopa ihan häiritsevästi.
Siirryimme muutaman sadan metrin matkan eteenpäin. Siellä oli hiljaista aluksi. Kaukana pellolla lokkiparvi piti vähän ääntä. Yhtäkkiä kaksi lehtokurppaa lähti liikkeelle ihan läheltä, kierrellen myöhemminkin iltayön aikana lähistöllä ikään kuin käyden tarkistamassa että mitä nuo ukot täällä keskellä yötä hommaavat. Vuodari molemmille lehtokurpista. Satakieltä ei siinä paikassa kuulunut, vaikka pieni toive oli että juuri tämä paikka olisi yksi mahdollinen sen havainnointiin. Palasimme takaisin ensimmäiselle pysähdyspaikalle, missä pensassirkkalintu vain paransi lauluaan. Pitkän aikaa sitä kuuntelimme ja ihastelimme. Minulle siitä tuli elis, ja vuodari molemmille.
Jatkoimme matkaa seuraavalle mahdolliselle satakielipaikalle, mutta siinä oli vielä yömyöhällä maamies pellollansa, kylväen siementä peltoon traktorilla. Sen ääni oli niin voimakas, että lintujen ääniä ei saatu korvien kuuluville. Siirryimme puoli kilometriä eteenpäin, ja heti tärppäsi. Satakieli lauloi sydämensä kyllyydestä! Vuodari kummallekin. Kauan aikaa sitä pitikin ihastella. Muutama kuovikin kauempana huusi, ja yksinäinen taivaanvuohi piukutti sähköpylvään nokassa. Yön tavoitteet olivat meillä jo täyttyneet, mutta ajattelimme ajaa penkkatietä vielä edemmäksi ja kuunnella josko olisi toista satakieltä mahdollisuus kuulla. Ei ollut, mutta ruisrääkkä piti "konserttia" ihan lähellä. Jälleen vuodari molemmille.
Matka jatkui, ja yhtäkkiä auton valoissa vilahti pöllö. Se ehti kääntyä joen ylle ja rantapuiden taaksen ennen tunnistusta. Ajoimme penkkatien päähän ja käännyimme takaisin. Palatessa huomasin puussa jonkin tumman hahmon. Ajattelin naakan siinä istuvan yöpuulla, mutta kiikarilla katsottuna se oli liian iso. Avasin varovasti auton ovea ja oven raosta napsin muutaman kuvan. Kameran ruudulta katsottuna paljastui, että kyseessä oli suopöllö. Sehän se oli äsken liidellyt auton edessä, ja jäänyt sitten puuhun istumaan. Liikkelle lähtettyämme se säikähti ja lensi auton edellä jonkin matkaa, kunnes pääsi yön hämärässä livahtamaan silmiltä piiloon.
Matka jatkui takaisinpäin. Yhtäkkiä huomasimme jonkin isomman linnun kävelevän tiellä. Peltopyy! Auton valoissa se tepasteli tiellä edestakaisin. Ei se osannut pelätäkään, kun emme astuneet autosta ulos. Avasin ikkunaa ja yritin saada muutaman kuvan ennen kuin se pakenisi liikettä. Muutaman epätarkan kuvan ehdin siitä saada, ennen kuin se päätti livahtaa pellon puolelle suojaan.
Ajoimme vielä ensimmäiselle pysähdyspaikalle takaisin kuuntelemaan pensassirkkalintua. Se oli edelleen kovasti äänessä, mutta niin oli joku muukin. Kaksi ruokokerttusta lauloi jokirannassa. Siitäpä minulle yksi vuodari lisää. Retki oli erittäin onnistunut jälleen kerran! Jo mainittujen lajien lisäksi äänessä yön aikana olivat räkättirastaat sekä varis ja näköhavaintona joen varrella kaksi naakkaa. Kameran video-toiminnolla saatiin ruisrääkän ja pensassirkkalinnun laulut taltioitua. Satakielen laulu jäi saamatta "nauhalle", mutta onhan tässä lämpimiä kesäöitä tulossa lisää ;-).
Siirryimme muutaman sadan metrin matkan eteenpäin. Siellä oli hiljaista aluksi. Kaukana pellolla lokkiparvi piti vähän ääntä. Yhtäkkiä kaksi lehtokurppaa lähti liikkeelle ihan läheltä, kierrellen myöhemminkin iltayön aikana lähistöllä ikään kuin käyden tarkistamassa että mitä nuo ukot täällä keskellä yötä hommaavat. Vuodari molemmille lehtokurpista. Satakieltä ei siinä paikassa kuulunut, vaikka pieni toive oli että juuri tämä paikka olisi yksi mahdollinen sen havainnointiin. Palasimme takaisin ensimmäiselle pysähdyspaikalle, missä pensassirkkalintu vain paransi lauluaan. Pitkän aikaa sitä kuuntelimme ja ihastelimme. Minulle siitä tuli elis, ja vuodari molemmille.
Jatkoimme matkaa seuraavalle mahdolliselle satakielipaikalle, mutta siinä oli vielä yömyöhällä maamies pellollansa, kylväen siementä peltoon traktorilla. Sen ääni oli niin voimakas, että lintujen ääniä ei saatu korvien kuuluville. Siirryimme puoli kilometriä eteenpäin, ja heti tärppäsi. Satakieli lauloi sydämensä kyllyydestä! Vuodari kummallekin. Kauan aikaa sitä pitikin ihastella. Muutama kuovikin kauempana huusi, ja yksinäinen taivaanvuohi piukutti sähköpylvään nokassa. Yön tavoitteet olivat meillä jo täyttyneet, mutta ajattelimme ajaa penkkatietä vielä edemmäksi ja kuunnella josko olisi toista satakieltä mahdollisuus kuulla. Ei ollut, mutta ruisrääkkä piti "konserttia" ihan lähellä. Jälleen vuodari molemmille.
Matka jatkui, ja yhtäkkiä auton valoissa vilahti pöllö. Se ehti kääntyä joen ylle ja rantapuiden taaksen ennen tunnistusta. Ajoimme penkkatien päähän ja käännyimme takaisin. Palatessa huomasin puussa jonkin tumman hahmon. Ajattelin naakan siinä istuvan yöpuulla, mutta kiikarilla katsottuna se oli liian iso. Avasin varovasti auton ovea ja oven raosta napsin muutaman kuvan. Kameran ruudulta katsottuna paljastui, että kyseessä oli suopöllö. Sehän se oli äsken liidellyt auton edessä, ja jäänyt sitten puuhun istumaan. Liikkelle lähtettyämme se säikähti ja lensi auton edellä jonkin matkaa, kunnes pääsi yön hämärässä livahtamaan silmiltä piiloon.
Matka jatkui takaisinpäin. Yhtäkkiä huomasimme jonkin isomman linnun kävelevän tiellä. Peltopyy! Auton valoissa se tepasteli tiellä edestakaisin. Ei se osannut pelätäkään, kun emme astuneet autosta ulos. Avasin ikkunaa ja yritin saada muutaman kuvan ennen kuin se pakenisi liikettä. Muutaman epätarkan kuvan ehdin siitä saada, ennen kuin se päätti livahtaa pellon puolelle suojaan.
Ajoimme vielä ensimmäiselle pysähdyspaikalle takaisin kuuntelemaan pensassirkkalintua. Se oli edelleen kovasti äänessä, mutta niin oli joku muukin. Kaksi ruokokerttusta lauloi jokirannassa. Siitäpä minulle yksi vuodari lisää. Retki oli erittäin onnistunut jälleen kerran! Jo mainittujen lajien lisäksi äänessä yön aikana olivat räkättirastaat sekä varis ja näköhavaintona joen varrella kaksi naakkaa. Kameran video-toiminnolla saatiin ruisrääkän ja pensassirkkalinnun laulut taltioitua. Satakielen laulu jäi saamatta "nauhalle", mutta onhan tässä lämpimiä kesäöitä tulossa lisää ;-).
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Sunnuntaiaamuna
Herätyskello oli soimassa varttia vaille kuusi, mutta jostain syystä sisäinen kello herätti jo puoli kuuden aikaan. Keitin aamuteen ja join sen kaikessa rauhassa, ennen kuin Reijo tuli kuuden jälkeen hakemaan retkelle. Tänä aamuna suuntasimme lupaaville savikoloille, missä odotettiin näkyvän jos minkälaista lajia. Kaksi joutsenta lensi etuvasemmalla, siitä alkoi lajilista karttua. Ajoimme ensin kauimmaiselle montulle, missä uiskenteli yksinäinen tämän vuoden lintu, mustakurkku-uikku. Mitään muuta elämää ei tällä lammella ollut.
Palasimme vähän matkaa takaisinpäin, tutkimaan mitä lintuja parveili tulvalammikon äärellä sänkipellolla. Menomatkalla niistä jo näimme vilauksen, mutta heti kun pysähdyimme, linnut lähtivät lentoon. Kalalokkeja sekä naurulokkeja. Kiikaroimme kuitenkin koko peltoaavaa, ja kohta tärppäsikin kunnolla. Valkoposkihanhia oli pysähtynyt muuttomatkalla levähtämään ja syömään, kymmenen linnun parvi. Vuodarit kummallekin tästä lajista. Kaksi kurkeakin siinä tepasteli, toinen ihan maantien lähellä, toinen lähes kilometrin päässä.
Matka jatkui Ojasaareen, seuraaville savikoloille. Sielläkin oli vesilintujen ja kahlaajien puolesta täysin hiljaista. Peipot ja keltasirkut pitivät aamukonserttia kyllä senkin edestä. Kävelimme eteenpäin ja kuuntelimme jonkin linnun varoitusääntä. Terävä sivallus. Monta kertaa pysähdyimme kuulostelemaan, mutta vielä ei lanttu leikannut sen lajin kohdalla. Takaisin päin kävellessämme ääni alkoi taas toistumaan, kunnes auton luona sitä kuuntelimme hyvän tovin. Sitten välähti: luhtahuitti. Sehän se lopetteli jo yöllistä konserttiaan. Kyllä tuli molemmille hyvä mieli, vuodari napsahti tästä jälleen! Haarapääskykin siinä lenteli, ja pari pajusirkkua tuli niityn reunakoivuihin kuuluttamaan reviiriään.
Jatkoimme matkaa seuraaville savikoloille, missä oli sentään jotakin elämää. Kolme lapasorsaa, kolme jouhisorsaa, taveja, telkkiä, haapana sekä pari naurulokkia. Tuuli puhalsi luihin ja ytimiin. Olimme molemmat kauniin kevätaamun lumoissa lähteneet liian vähällä vaatetuksella liikenteeseen, ja nyt alkoi palella. Siirryimme autolla vähän matkaa takaisinpäin, kunnes ruovikossa puikkelehtiva pikkulintupariskunta kiinnitti huomiota. Kyllä niitä kiikaroitiin ja putkella tarkisteltiin, mutta aamuauringon sopivasti häikäistessä ei lajimääritys tuntunut menevän kohdalleen. Välillä piti istua autoon lämmittelemään ja selaamaan kiivaasti lintukirjaa. Tuntomerkit täsmäsivät osittain yhteen lajiin, käytös toiseen lajiin. Lopulta, jo poislähtiessä, lintu istahti korkean juurakkokasan päälle, ikään kuin näyttäytymään meille kunnolla. Ja heti tuli laji selväksi: pensastasku. Sopivassa valossa kun sen näki, oli heti selvää mistä linnusta oli kyse.
Viimeisellä savikololla oli taas hiljaista. Hetken kiikaroinnin jälkeen päätimme lähteä kohti keskustaa, kun samalla hetkellä liiteli sinisuohaukka näkyville. Siinä tämän retken viimeinen merkittävämpi laji. Hieno lintuaamu kuitenkin näilläkin havainnoilla. Seuraavalla kerralla osataan varata vaatetta enemmän päälle ja ehkäpä kevään eteneminen tuo lisää lintulajejakin nähtäville!
Palasimme vähän matkaa takaisinpäin, tutkimaan mitä lintuja parveili tulvalammikon äärellä sänkipellolla. Menomatkalla niistä jo näimme vilauksen, mutta heti kun pysähdyimme, linnut lähtivät lentoon. Kalalokkeja sekä naurulokkeja. Kiikaroimme kuitenkin koko peltoaavaa, ja kohta tärppäsikin kunnolla. Valkoposkihanhia oli pysähtynyt muuttomatkalla levähtämään ja syömään, kymmenen linnun parvi. Vuodarit kummallekin tästä lajista. Kaksi kurkeakin siinä tepasteli, toinen ihan maantien lähellä, toinen lähes kilometrin päässä.
Matka jatkui Ojasaareen, seuraaville savikoloille. Sielläkin oli vesilintujen ja kahlaajien puolesta täysin hiljaista. Peipot ja keltasirkut pitivät aamukonserttia kyllä senkin edestä. Kävelimme eteenpäin ja kuuntelimme jonkin linnun varoitusääntä. Terävä sivallus. Monta kertaa pysähdyimme kuulostelemaan, mutta vielä ei lanttu leikannut sen lajin kohdalla. Takaisin päin kävellessämme ääni alkoi taas toistumaan, kunnes auton luona sitä kuuntelimme hyvän tovin. Sitten välähti: luhtahuitti. Sehän se lopetteli jo yöllistä konserttiaan. Kyllä tuli molemmille hyvä mieli, vuodari napsahti tästä jälleen! Haarapääskykin siinä lenteli, ja pari pajusirkkua tuli niityn reunakoivuihin kuuluttamaan reviiriään.
Jatkoimme matkaa seuraaville savikoloille, missä oli sentään jotakin elämää. Kolme lapasorsaa, kolme jouhisorsaa, taveja, telkkiä, haapana sekä pari naurulokkia. Tuuli puhalsi luihin ja ytimiin. Olimme molemmat kauniin kevätaamun lumoissa lähteneet liian vähällä vaatetuksella liikenteeseen, ja nyt alkoi palella. Siirryimme autolla vähän matkaa takaisinpäin, kunnes ruovikossa puikkelehtiva pikkulintupariskunta kiinnitti huomiota. Kyllä niitä kiikaroitiin ja putkella tarkisteltiin, mutta aamuauringon sopivasti häikäistessä ei lajimääritys tuntunut menevän kohdalleen. Välillä piti istua autoon lämmittelemään ja selaamaan kiivaasti lintukirjaa. Tuntomerkit täsmäsivät osittain yhteen lajiin, käytös toiseen lajiin. Lopulta, jo poislähtiessä, lintu istahti korkean juurakkokasan päälle, ikään kuin näyttäytymään meille kunnolla. Ja heti tuli laji selväksi: pensastasku. Sopivassa valossa kun sen näki, oli heti selvää mistä linnusta oli kyse.
Viimeisellä savikololla oli taas hiljaista. Hetken kiikaroinnin jälkeen päätimme lähteä kohti keskustaa, kun samalla hetkellä liiteli sinisuohaukka näkyville. Siinä tämän retken viimeinen merkittävämpi laji. Hieno lintuaamu kuitenkin näilläkin havainnoilla. Seuraavalla kerralla osataan varata vaatetta enemmän päälle ja ehkäpä kevään eteneminen tuo lisää lintulajejakin nähtäville!
maanantai 7. toukokuuta 2012
Kuhinaa ruokinnalla
Viileä ja hitaasti etenevä kevät on saanut järripeipot pysyttelemään tällä korkeudella pidempään kuin normaalisti. Kaupassa oli vielä siemenpusseja, ja hetken mielijohteesta ostin yhden ja täytin ruokinta-automaatin pihalla. Lähes saman tien siinä oli järripeippoja sekä vihervarpusia ruokailemassa. Ne ovat nyt usean päivän ajan olleet tässä pihan ympäristössä. Todella kivaa, sillä molemmat ovat tässä omalla ruokinnalla olleet harvinaisia.
Ostin myös talipalloja ja täytin automaatit. Varpusia, pikkuvarpusia, talitiaisia sekä sinitiaisia on pyörinyt niiden kimpussa jatkuvasti, ja alle vuorokaudessa kaikki oli syöty. Kävin tänään päivällä ostamassa uuden satsin ja nyt illalla ne ovat huvenneet puoleen. Näköjään on tärkeää ruokkia lintuja vielä jonkin aikaa, vaikka kohta alkaa luonnossakin olla syötävää. Vai joko tämä menee kohta hemmottelun puolelle ;-).
Ostin myös talipalloja ja täytin automaatit. Varpusia, pikkuvarpusia, talitiaisia sekä sinitiaisia on pyörinyt niiden kimpussa jatkuvasti, ja alle vuorokaudessa kaikki oli syöty. Kävin tänään päivällä ostamassa uuden satsin ja nyt illalla ne ovat huvenneet puoleen. Näköjään on tärkeää ruokkia lintuja vielä jonkin aikaa, vaikka kohta alkaa luonnossakin olla syötävää. Vai joko tämä menee kohta hemmottelun puolelle ;-).
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Linturetkellä
 |
| Ristisorsa |
 |
| Ristisorsia |
 |
| Harmaasorsapari |
 |
| Harmaasorsa, takana tukkasotka |
 |
| Lapasorsa, takana tukkasotka |
 |
| Lapasorsa |
 |
| Meriharakka |
 |
| Meriharakka |
 |
| Punakuiri |
 |
| Punakuiri |
 |
| Punakuiri |
 |
| Punakuiri |
 |
| Tukkasotka |
 |
| Västäräkki merenlahden jäällä |
 |
| Vihervarpusia pihamalla 6.5.2012 |
 |
| Vihervarpunen |
 |
| Vihervarpunen ja pikkuvarpunen |
 |
| Vihervarpunen |
 |
| Vihervarpusia |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)