Yölaulajia kuuntelemassa

Lauantai-iltana lähdimme Reijon kanssa kohti Iisakinmutkaa ja penkkatietä, tavoitteena kuulla satakielen laulua ja ehkä joitakin muitakin yölaulajia. Edellisen viikonlopun palelusta viisastuneena kumpikin oli varannut lämpimästi vaatetta päälle. Ajattelimme ensin kokeilla josko pensassirkkalintu olisi jo saapunut muuttomatkalta. Heti kun pysähdyimme ensimmäisen kerran ja avasimme auton ovet, kuuluikin jo pensassirkkalinnun voimakas siritys ihan läheltä. Yritin sitä kiikareilla saada silmiin, mutta ei se suvainnut näyttäytyä, vaikka ihan muutaman metrin päässä olikin. Onhan se luonnostaan piilotteleva ja maastoon hyvin sulautuva lintu, joten ei ihme että kulottuneen horsmikon ja ruskean ruohikon seasta iltahämärissä sitä ei näkynyt. Punakylkirastaskin tuli siihen lähelle laulamaan samaan aikaan, jopa ihan häiritsevästi.

Siirryimme muutaman sadan metrin matkan eteenpäin. Siellä oli hiljaista aluksi. Kaukana pellolla lokkiparvi piti vähän ääntä. Yhtäkkiä kaksi lehtokurppaa lähti liikkeelle ihan läheltä, kierrellen myöhemminkin iltayön aikana lähistöllä ikään kuin käyden tarkistamassa että mitä nuo ukot täällä keskellä yötä hommaavat. Vuodari molemmille lehtokurpista. Satakieltä ei siinä paikassa kuulunut, vaikka pieni toive oli että juuri tämä paikka olisi yksi mahdollinen sen havainnointiin. Palasimme takaisin ensimmäiselle pysähdyspaikalle, missä pensassirkkalintu vain paransi lauluaan. Pitkän aikaa sitä kuuntelimme ja ihastelimme. Minulle siitä tuli elis, ja vuodari molemmille.

Jatkoimme matkaa seuraavalle mahdolliselle satakielipaikalle, mutta siinä oli vielä yömyöhällä maamies pellollansa, kylväen siementä peltoon traktorilla. Sen ääni oli niin voimakas, että lintujen ääniä ei saatu korvien kuuluville. Siirryimme puoli kilometriä eteenpäin, ja heti tärppäsi. Satakieli lauloi sydämensä kyllyydestä! Vuodari kummallekin. Kauan aikaa sitä pitikin ihastella. Muutama kuovikin kauempana huusi, ja yksinäinen taivaanvuohi piukutti sähköpylvään nokassa. Yön tavoitteet olivat meillä jo täyttyneet, mutta ajattelimme ajaa penkkatietä vielä edemmäksi ja kuunnella josko olisi toista satakieltä mahdollisuus kuulla. Ei ollut, mutta ruisrääkkä piti "konserttia" ihan lähellä. Jälleen vuodari molemmille.

Matka jatkui, ja yhtäkkiä auton valoissa vilahti pöllö. Se ehti kääntyä joen ylle ja rantapuiden taaksen ennen tunnistusta. Ajoimme penkkatien päähän ja käännyimme takaisin. Palatessa huomasin puussa jonkin tumman hahmon. Ajattelin naakan siinä istuvan yöpuulla, mutta kiikarilla katsottuna se oli liian iso. Avasin varovasti auton ovea ja oven raosta napsin muutaman kuvan. Kameran ruudulta katsottuna paljastui, että kyseessä oli suopöllö. Sehän se oli äsken liidellyt auton edessä, ja jäänyt sitten puuhun istumaan. Liikkelle lähtettyämme se säikähti ja lensi auton edellä jonkin matkaa, kunnes pääsi yön hämärässä livahtamaan silmiltä piiloon.

Matka jatkui takaisinpäin. Yhtäkkiä huomasimme jonkin isomman linnun kävelevän tiellä. Peltopyy! Auton valoissa se tepasteli tiellä edestakaisin. Ei se osannut pelätäkään, kun emme astuneet autosta ulos. Avasin ikkunaa ja yritin saada muutaman kuvan ennen kuin se pakenisi liikettä. Muutaman epätarkan kuvan ehdin siitä saada, ennen kuin se päätti livahtaa pellon puolelle suojaan.

Ajoimme vielä ensimmäiselle pysähdyspaikalle takaisin kuuntelemaan pensassirkkalintua. Se oli edelleen kovasti äänessä, mutta niin oli joku muukin. Kaksi ruokokerttusta lauloi jokirannassa. Siitäpä minulle yksi vuodari lisää. Retki oli erittäin onnistunut jälleen kerran! Jo mainittujen lajien lisäksi äänessä yön aikana olivat räkättirastaat sekä varis  ja näköhavaintona joen varrella kaksi naakkaa. Kameran video-toiminnolla saatiin ruisrääkän ja pensassirkkalinnun laulut taltioitua. Satakielen laulu jäi saamatta "nauhalle", mutta onhan tässä lämpimiä kesäöitä tulossa lisää ;-).