Lintuhavaintoja

Eilen aamulla aikaisin ajelin Nivalasta Siilinjärvelle. Tiellä ja penkoilla näkyi alkumatkasta naakkoja, sekä pitkin matkaa variksia ja harakoita. Pyhäjärven sulassa uiskenteli 19 joutsenta. Muuttomatkalla pohjoiseen siinä on hyvä paikka levähtää ja ruokailla muutaman päivän ajan. Kallaveden jäällä oli hiljaista. Siinä mielessä hiljaista, että ihmisen aikaansaamia ääniä ei kuulunut. Kaksi korppia kierteli koko päivän rantametsien yllä ja välillä ne lensivät saaresta toiseen, ehkäpä odottaen että meiltä pilkkimiehiltä jäisi jokunen kala hangelle niiden syötäväksi.

Auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja korppien huudellessa toisilleen tunsi kyllä kevään tekevän tuloaan. Käpytikka kiljahteli myöskin rantametsässä pitkin päivää, ja iltapäivällä se innostui rummuttamaan kelopuun latvassa. Pärinä kuului kauaksi ja yhdessä korppien huutelun kanssa se vain tehosti luonnon hiljaisuutta. Korvat herkistyivät kuulemaan pienimmätkin äänet. Tiaisia näkyi ja kuului rantametsikössä myöskin. Päivä oli uskomattoman hieno, vaikka lintuja ei tuon enempää näkynytkään. Tosin ne eivät päivän pääaiheena tällä kertaa olleetkaan ;-).

Talitintin pesäkolo

Hiihtolenkin varrella on vanha katkennut koivu, johon joku lintu on hakannut kolon ja toisenkin. Siinäpä talitintille oivallinen pesäpuu, juuri sopivalla korkeudella, aukon reunassa ja samalla metsän suojassa. Vielä on paksusti lunta maassa, mutta jo kuukauden kuluttua tilanne on toinen.

Ei-toivottu vieras

Tänään aamupäivällä, juuri lumisateen loputtua, ilmestyi varpushaukka etupihan lintulaudan katolle istuskelemaan. Se ei välittänyt yhtään vaikka muutaman metrin päästä keittiön ikkunasta katselimme ja kuvasimme. Varpuset hävisivät hetkessä piiloon. Vielä parin tunnin päästäkin haukan poistuttua lintulauta pysyy tyhjänä, vaikka kävin viemässä paljon uutta ruokaa. Toivottavasti tämä vieras oli vain läpikulkumatkalla, eikä jää vakituiseksi asukkaaksi. Ruokaa sille kyllä riittäisi. Varpusia on vielä paljon, vaikka pakkanen niitä verottikin. Toisaalta oli kiva nähdä varpushaukka noin läheltä, mutta toisaalta en haluaisi sen jäävän. Olen koko talven ruokkinut pihapiirin linnustoa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Soisin lintujen pesivän tässä lähialueella vielä kesälläkin. Toisaalta taas, pitäähän varpushaukankin saada syömistä...

Linnunpönttöjen puhdistus

Innostuin tänään lähtemään linnunpönttöjen puhdistuskierrokselle.
En ole jaksanut niitä joka vuosi puhdistaa. Pari-kolme vuotta sitten laitoin lähimetsikköön parikymmentä uutta luonnonpuusta valmistettua pönttöä. Alkuun seurasin tarkoin kelpaako ne minkään linnun asunnoksi. Näytti siltä etten saa niihin asukkaita ollenkaan. Nyt kuitenkin totesin, että melkein kaikissa oli ollut vähintään yksi pesintä. Ne, joissa ei oltu pesitty oli halkeama, josta paistoi valo sisään. Korjasin halkeamat ja laitoin pohjalle sahanpuruja. Kaksi pönttöä täytin kokonaan puruilla koska olen kuullut, että ainakin hömppä haluaa itse valmistaa pesäkolon.
Kun kaikki on puhdistettu, on helppo seurata miten monessa on ollut asukas. (Timo Meriläinen)

Kaarnatuuli

Vanhalla kansalla on monia sanontoja sekä havaintoja luontoon ja vuodenaikoihin liittyen. Yksi niistä on ns. kaarnatuulet, joita kuulemma pitäisi kolme tulla kevään aikana. Kolmannesta kaarnatuulesta menee aina tietty määrä viikkoja kesän tuloon. En muista nyt mikä se viikkomäärä olikaan, olisko ollut yhdeksän viikoa, joku joka tietää voisi kommentoida. Joka tapauksessa tällä viikolla on ollut ensimmäinen tämän kevään kaarnatuuli. Puista on irronnut kuolleita oksia ja risuja, paikoitellen jopa järisyttävän paljon. Näin luonto karsii ja hoitaa puita.

Tällä viikolla on joka aamu ollut satapäinen naakkaparvi keskustan yllä. Aamulla kun päivä alkaa valjeta, ne lähtevät liikkeelle ja lentävät lähes pallonmuotoisena parvena lähelle kahdeksaa pitäen kovaa ääntä lentäessään. Soidinmenoja ilmeisestikin. Päivällä ja illalla niitä ei näy, kunnes seuraavana aamuna ne ovat taas liikkeellä. Mielenkiintoista seurata kuinka pitkään tämä ilmiö esiintyy.

Pitkä pakkasjakso näkyy ruokinnalla olleiden lintujen määrässä. Varpusten ja pikkuvarpusten määrä romahti. Keltasirkkujen määrä sen sijaan kasvoi. Tiaisten määrä pysyi saman kuin on ollut koko sydäntalven ajan. Yksi vihervarpunen sinnitteli vielä helmikuun alkupuolella, mutta kyllä sekin joutui pakkasten tultua luovuttamaan. Liekö lähtenyt lämpimämpään maahan, vai koituiko pakkanen kohtaloksi. Se jää arvoitukseksi.