Tiaisista talitiaiset, sinitiaiset sekä hömötiaiset tykkäävät kuoritusta auringonkukan siemenistä. Ja kelpaavat niille kuorimattomatkin. Punatulkkuparvi viihtyy lähes koko päivän aamuhämärästä iltahämärään saakka lähipensaissa ja käy välillä syömässä auringonkukan siemeniä. Joku niistä pitää koko ajan vahtia ja muut ovat syömässä. Viherpeipot käyvät myös ahkerasti auringonkukansiemeniä syömässä. Niiden mukana on nyt muutaman päivän ajan ollut yksinäinen nuori järripeippo ja olipa siinä yhtenä päivänä vielä tavallinenkin peippo sekä punarinta. Näitä kahta ei pariin päivään enää ole näkynyt, ilmeisesti päättivät lähteä lämpimämmille seuduille.
Tilhiparvi on ollut syömässä maahan pudonneita omenia. Ne ovat yllättäen aika pelottomia. Olen niitä kuvannut ikkuna läpi, sekä käynyt täyttämässä lintulautoja, eivätkä ne siirry kuin muutaman metrin päähän puiden oksille odottamaan että lähden pois.
Varpuset ja pikkuvarpuset ovat vielä vähissä. Niitä on vielä vähemmän kuin edellisenä vuotena. Ehkäpä talven tulo saa nekin isommalla joukolla ruokinnalle. Muita pikkulintuja ei vielä ole näkynyt.
Harakat ovat edelleen riesana. Ne ovat röyhkeitä ja ovelia ja tekevät ilmiselvästi tahallaan ilkivaltaa. Talipallo katoaa hetkessä harakan suuhun, samoin pähkinät ja auringonkukan siemenet. Vaikka mitä esteitä koitan keksiä, ne osaavat kyllä hetkessä päätellä miten ne saa kierrettyä. Kissankin ne löylyttivät tällä viikolla, kun se yritti niitä vaania. Pitkä avohaava selässä se tuli sisälle, ja nyt se säikkyy harakan lentoakin ulkona ollessaan.
Ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat täällä eilen ja tästä se talviruokintakausi taas kunnolla alkaa.
