Yhä jatkuva talvinen sää on viivästyttänyt muuttolintuja. Vuosi sitten tähän aikaan tilanne oli ihan erilainen. Mutta eipä se haittaa, vuodet eivät ole veljeksiä ja kevät etenee tänäkin vuonna omaa tahtiaan. Muuttolinnut saapuvat ajallaan, ehkä enemmän yhdessä rysäyksessä eikä vähitellen, mutta saapuvat kuitenkin. Tässäkin tulee esille tämän harrastuksen jännitys ja ilo, ei ole kahta samanlaista kevättä tai edes koko vuotta.
Itse en ole ehtinyt juurikaan retkeilemään alkuvuoden aikana. Työkiireet ovat jatkuneet iltaisin ja jopa viikonloppuisin, mutta jospa nekin vähitellen hellittäisivät ja olisi aikaa myös harrastukselle. Laruksen toimintaan olen aina järjestänyt aikaa kuitenkin. Tarkoitus olisi pitää vielä yksi kerhoilta tälle keväälle, ja sen jälkeen siirtyä maastoon, muuton seurantaan sekä retkeilemään kesäkauden ajaksi. Kerhoillat jatkuvat sitten syyskuussa.
Omista havainnoista ehkä paras tälle vuodelle on varpushaukka omalla pihalla. Kävelin töistä kotiin kuten joka päivä, ja pihalle saapuessani huomasin orapihlaja-aidan sisällä jotakin liikettä sekä kiivasta siipien räpistelyä ja varpusten hätäilyääniä. Kävelin lähemäksi ja näin kun varpushaukka jahtasi pikkuvarpusia aidan sisällä oksien lomassa. Välillä se räpisteli itsensä aidan päälle, syöksähti lentoon ja sukelsti taas aidan sisään. Varpuset puikkelehtivat pakoon ja haukka nousi taas lentoon. Se huomasi minut, ei pelännyt yhtään ja syöksyi taas aidan sisään. Lopulta se lähti ilman saalista naapurin pihamaalle päin. Ilmeisesti ruoan vähyys sai sen tulemaan ihan keskustaan ruokinnalle, ja nälkä voitti ihmisarkuuden. Toisaalta kävi sääliksi kun se jäi ainakin sillä kertaa ilman ruokaa, mutta toisaalta olin varpusten vuoksi iloinen.
Sellainen haittapuoli haukan vierailusta jäi, että varpuset kyllä katosivat kokonaan. Pariin viikkoon ei automaatilla ole käynyt ketään, talit eivät hupene lainkaan ja vain tiaiset käyvät harvakseltaan hakemassa pähkinöitä. Tosin nekin ovat arempia kuin aikaisemmin. Runsas keltasirkkuparvikin hupeni puoleen, joskin ne käyvät vielä pari kertaa päivässä ruokinnalla, mutta ovat hyvin säikkyjä.
KPLY:n nimitys vuoden lintuyhdistykseksi oli mieluinen uutinen. Tähän nimitykseen ovat vaikuttaneet upean lintupaikkaoppaan julkaiseminen, retkitoiminta, aktiivinen kerhotoiminta rannikolla ja sisämaassa, sekä osallistuminen suojelu- ja tutkimushankkeisiin. Kiitos kuuluu eri toimintamuotojen vastuuhenkilöille, ansiokkaasti toimivalle puheenjohtajalle sekä kaikille KPLY:n aktiivisille harrastajille!
KPLY:n kevätkokous pidettiin Nivalassa tällä kertaa. Paikalla oli mukavasti jäseniä. Itse olen osallistunut KPLY:n kokouksiin parin vuoden ajan, ja aina on
yhtä mukava tavata jäseniä muualtakin kuin omalta alueelta. Kokouksen jälkeen saimme kuulla metsähanhien suojeluprojektin etenemisestä Suomessa ja muualla Euroopassa.
Alueella käynnistyi viime kuussa kamerakerho, joka ensisijaisesti keskittyy valokuvauksen opettamiseen monipuolisesti, mutta yhtenä osa-alueena on lintukuvaus. Mukana on useita lintuharrastajiakin opettelemassa digikuvauksen monipuolista maailmaa. Kerho kokoontuu jokaisen kuukauden ensimmäinen tiistai-ilta Raudaskylällä. Illan lopuksi sovitaan yhteisesti teema seuraavan kuukauden ajaksi, ja jokainen saa halutessaan esitellä seuraavassa kokoontumisessa omia otoksiaan. Kuluvan kuukauden aiheeksi tuli "ilo", edellinen aihe oli "valo".
Aurinkoisia kevätpäiviä ja hienoja lintuhavaintoja itse kullekin!
