Vanhalla kansalla on monia sanontoja sekä havaintoja luontoon ja vuodenaikoihin liittyen. Yksi niistä on ns. kaarnatuulet, joita kuulemma pitäisi kolme tulla kevään aikana. Kolmannesta kaarnatuulesta menee aina tietty määrä viikkoja kesän tuloon. En muista nyt mikä se viikkomäärä olikaan, olisko ollut yhdeksän viikoa, joku joka tietää voisi kommentoida. Joka tapauksessa tällä viikolla on ollut ensimmäinen tämän kevään kaarnatuuli. Puista on irronnut kuolleita oksia ja risuja, paikoitellen jopa järisyttävän paljon. Näin luonto karsii ja hoitaa puita.
Tällä viikolla on joka aamu ollut satapäinen naakkaparvi keskustan yllä. Aamulla kun päivä alkaa valjeta, ne lähtevät liikkeelle ja lentävät lähes pallonmuotoisena parvena lähelle kahdeksaa pitäen kovaa ääntä lentäessään. Soidinmenoja ilmeisestikin. Päivällä ja illalla niitä ei näy, kunnes seuraavana aamuna ne ovat taas liikkeellä. Mielenkiintoista seurata kuinka pitkään tämä ilmiö esiintyy.
Pitkä pakkasjakso näkyy ruokinnalla olleiden lintujen määrässä. Varpusten ja pikkuvarpusten määrä romahti. Keltasirkkujen määrä sen sijaan kasvoi. Tiaisten määrä pysyi saman kuin on ollut koko sydäntalven ajan. Yksi vihervarpunen sinnitteli vielä helmikuun alkupuolella, mutta kyllä sekin joutui pakkasten tultua luovuttamaan. Liekö lähtenyt lämpimämpään maahan, vai koituiko pakkanen kohtaloksi. Se jää arvoitukseksi.
Liikuin tänään metsässä ja huomasin, miten tuuli oli tehnyt tehtävänsä. Joka paikassa oli hangella kuivuneita oksia, risua ja kaarnaa ym. Tuulella on puhdistava vaikutus.
VastaaPoista