Laitoin eilen kauralyhteet linnuille. Muutaman tunnin kuluttua ilmestyi yksi keltasirkku paikalle, tutkiskeli ilmeisesti tilannetta ja häipyi pois. Tänä aamuna niitä sitten tuli kokonainen parvi ja näyttävät viihtyvät muiden lintujen kanssa sulassa sovussa. Ripottelin vielä kauran jyviä pensaiden juurille, jotta kaikille riittää syömistä. Keltasirkkuhan ruokailee nimenomaan maassa. Sinitiaisia on ollut nyt jo parin viikon ajan vähintään neljä yhtä aikaa syömässä. Tänä aamuna huomasin taas viherpeippojakin, vaikka luulin niiden jo lähteneen muille maille kun ei ole lähes kahteen viikkoon näkynyt. Tässä ympäristössä on lähes joka talossa ruokintapaikka, joten linnut eivät jatkuvasti ole yhden talon pihassa. Punatulkkuja ei edelleenkään ole näkynyt kuin se yksi ainoa monta viikkoa sitten. Toivottavasti niitäkin vielä talven mittaan tulee silmän iloksi tähänkin pihapiiriin. Yksi käpytikka on myös löytänyt tiensä tuohon, ja lähes päivittäin se käy talia syömässä.
Laitoin eilen kolme litraa siemensekoitusta itse tehtyyn ruokinta-automaattiin. Iltaan mennessä se oli tyhjä. Kaikki eivät tosin lintujen mahaan päätyneet, vaan suuri osa oli varissut maahan. Varpuset varsinkin pöllyttävät ruokaa ympärilleen automaatista enemmän kuin suuhunsa. Eihän se haittaa, maassa on innokkaita syöjiä myös koko ajan. Varpuset, ja nimenomaan pikkuvarpuset, ovat aika röyhkeitä lintuja. Kyllä siinä isompi talitiainenkin lähtee karkuun, kun varpunen tulee samalle talipallolle tai samalle automaatille. Eri tiaislajit sen sijaan näkyvät olevan sulassa sovussa rinnakkain. Harmaavarpuset syötyään kyllikseen istuvat jonkin ulkonevan oksan päähän tarkkailemaan ympäristöä. Orapihlaja-aita on hauskan näköinen, kun jonkin pidemmän oksan päässä on harmaa pallo, kauempaa katsottuna. En tiedä ovatko ne vahteina, vaiko muuten vaan kylläisinä sulattelevat ruokaa. Ne eivät nimittäin jatkuvasti ole noin, vaan aina jonakin hetkenä päivästä. Samaan aikaan esim. pikkuvarpuset saattavat olla parvena syömässä. Jossain vaiheessa sitten koko parvi menee orapihlaja-aidan sisään, ja sieltä kuuluu sirkutus monen sadan metrin päähän.
Lintujen puuhastelua jaksaisi kyllä seurata vaikka koko päivän. Takapihan ruokintapaikka on omenapuiden ja syreenipensaiden suojassa ihan talon vieressä, ja ikkunasta on siihen hyvä näköyhteys. Talipallot roikkuvat alle metrin päässä ikkunasta, eivätkä linnut pelkää rauhassa istuvaa tarkkailijaa yhtään. Jatkuvasti tuossa ruokintapaikalla tapahtuukin jotakin. Hyvin harvoin siinä on tyhjää hetkeä valoisan aikaan. Heti kun tulee hämärä, häipyvät linnut kuitenkin yöpuulle. Vaikka tuossa etupihan ruokintapaikalla on valoisaa kun pihalampuista tulee valo, eivät linnut kuitenkaan tule syömään kuin päivänvalolla. Aamulla aikaisin, heti kun alkaa aamuhämärä vähän vaaleta, alkaa kuhina käydä. Olen nyt käynyt aina iltaisin täyttämässä automaatit, niin ei tarvitse ruokailevaa parvea häiritä päivällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti