Kävimme koko perheen voimin retkeilemässä Kivilammella. Sinne on helppo mennä, ensin Järvikylän koululta puoli kilometriä pururataa pitkin ja sitten toiset puoli kilometriä metsäpolkua pitkin. Alkumatka on harvahkoa mäntykangasta, sitten alkaa olla kuusta ja mäntyä sekaisin ja loppumatka on kaunista kuusimetsää. Lampi on kauniilla paikalla ja nyt kunnostuksen jälkeen täynnä vettä myös tähän vuodenaikaan. Laavulla oli väkeä, joten emme siihen sitten kovin pitkäksi aikaa pysähtyneet.
Metsäpolulla pysähdyimme muutamaan otteeseen kuulostelemaan lintuja. Hippiäisten ääniä kuului usealtakin suunnalta, mutta kiikaroinnista huolimatta ei silmiin saatu yhtään lintua. Pururadan varteen hakatun aukion reunakuusissa oli käpylintuparvi syömässä. Närhien varoitushuutoja kuului jonkin matkan päästä, kun metsässä juoksenteli jonkun koira irrallaan. Närhet ilmeisesti seurasivat sen kulkua ja rääkyivät ja taisivat vähän härnätäkin sitä. Paluumatkalla osuimme tiaisparven lähettyville. Siinä oli hömötiaisia ja talitiaisia, ja äänestä päätellen myös töyhtötiainen. Sitäkään en kyllä omin silmin nähnyt, joten vähän epävarmaan kuulohavaintoon täytyi tyytyä. Juuri kun pääsimme takaisin autolle, lensi käpylintuparvi koulun pihakuusten latvaan. Ilmeisesti sama parvi, joka nähtiin jo aikaisemmin.
Jatkoimme vielä matkaa Hituran altaille, jossa jonkin aikaa kylmässä tuulessa väristiin ja kiikaroitiin. Keltasirkkuja lenteli iso parvi, istuen välillä tielle, välillä heinikkoon, ja lehahtaen taas kohta lentoon. Muita lintuja ei siellä näkynyt enää. Kotiin päiin ajaessamme näkyi muutamia rätkiä ja harakoita. Kotona lintulaudalla oli kaksi sinitiaista nyt yhtä aikaa, ja muuten on samat lajit edelleen. Mielenkiintoista nähdä miten lajimäärä muuttuu syksyn edetessä ja ilmojen kylmetessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti