Lintuhavaintoja

Eilen aamulla aikaisin ajelin Nivalasta Siilinjärvelle. Tiellä ja penkoilla näkyi alkumatkasta naakkoja, sekä pitkin matkaa variksia ja harakoita. Pyhäjärven sulassa uiskenteli 19 joutsenta. Muuttomatkalla pohjoiseen siinä on hyvä paikka levähtää ja ruokailla muutaman päivän ajan. Kallaveden jäällä oli hiljaista. Siinä mielessä hiljaista, että ihmisen aikaansaamia ääniä ei kuulunut. Kaksi korppia kierteli koko päivän rantametsien yllä ja välillä ne lensivät saaresta toiseen, ehkäpä odottaen että meiltä pilkkimiehiltä jäisi jokunen kala hangelle niiden syötäväksi.

Auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja korppien huudellessa toisilleen tunsi kyllä kevään tekevän tuloaan. Käpytikka kiljahteli myöskin rantametsässä pitkin päivää, ja iltapäivällä se innostui rummuttamaan kelopuun latvassa. Pärinä kuului kauaksi ja yhdessä korppien huutelun kanssa se vain tehosti luonnon hiljaisuutta. Korvat herkistyivät kuulemaan pienimmätkin äänet. Tiaisia näkyi ja kuului rantametsikössä myöskin. Päivä oli uskomattoman hieno, vaikka lintuja ei tuon enempää näkynytkään. Tosin ne eivät päivän pääaiheena tällä kertaa olleetkaan ;-).

Talitintin pesäkolo

Hiihtolenkin varrella on vanha katkennut koivu, johon joku lintu on hakannut kolon ja toisenkin. Siinäpä talitintille oivallinen pesäpuu, juuri sopivalla korkeudella, aukon reunassa ja samalla metsän suojassa. Vielä on paksusti lunta maassa, mutta jo kuukauden kuluttua tilanne on toinen.

Ei-toivottu vieras

Tänään aamupäivällä, juuri lumisateen loputtua, ilmestyi varpushaukka etupihan lintulaudan katolle istuskelemaan. Se ei välittänyt yhtään vaikka muutaman metrin päästä keittiön ikkunasta katselimme ja kuvasimme. Varpuset hävisivät hetkessä piiloon. Vielä parin tunnin päästäkin haukan poistuttua lintulauta pysyy tyhjänä, vaikka kävin viemässä paljon uutta ruokaa. Toivottavasti tämä vieras oli vain läpikulkumatkalla, eikä jää vakituiseksi asukkaaksi. Ruokaa sille kyllä riittäisi. Varpusia on vielä paljon, vaikka pakkanen niitä verottikin. Toisaalta oli kiva nähdä varpushaukka noin läheltä, mutta toisaalta en haluaisi sen jäävän. Olen koko talven ruokkinut pihapiirin linnustoa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Soisin lintujen pesivän tässä lähialueella vielä kesälläkin. Toisaalta taas, pitäähän varpushaukankin saada syömistä...

Linnunpönttöjen puhdistus

Innostuin tänään lähtemään linnunpönttöjen puhdistuskierrokselle.
En ole jaksanut niitä joka vuosi puhdistaa. Pari-kolme vuotta sitten laitoin lähimetsikköön parikymmentä uutta luonnonpuusta valmistettua pönttöä. Alkuun seurasin tarkoin kelpaako ne minkään linnun asunnoksi. Näytti siltä etten saa niihin asukkaita ollenkaan. Nyt kuitenkin totesin, että melkein kaikissa oli ollut vähintään yksi pesintä. Ne, joissa ei oltu pesitty oli halkeama, josta paistoi valo sisään. Korjasin halkeamat ja laitoin pohjalle sahanpuruja. Kaksi pönttöä täytin kokonaan puruilla koska olen kuullut, että ainakin hömppä haluaa itse valmistaa pesäkolon.
Kun kaikki on puhdistettu, on helppo seurata miten monessa on ollut asukas. (Timo Meriläinen)

Kaarnatuuli

Vanhalla kansalla on monia sanontoja sekä havaintoja luontoon ja vuodenaikoihin liittyen. Yksi niistä on ns. kaarnatuulet, joita kuulemma pitäisi kolme tulla kevään aikana. Kolmannesta kaarnatuulesta menee aina tietty määrä viikkoja kesän tuloon. En muista nyt mikä se viikkomäärä olikaan, olisko ollut yhdeksän viikoa, joku joka tietää voisi kommentoida. Joka tapauksessa tällä viikolla on ollut ensimmäinen tämän kevään kaarnatuuli. Puista on irronnut kuolleita oksia ja risuja, paikoitellen jopa järisyttävän paljon. Näin luonto karsii ja hoitaa puita.

Tällä viikolla on joka aamu ollut satapäinen naakkaparvi keskustan yllä. Aamulla kun päivä alkaa valjeta, ne lähtevät liikkeelle ja lentävät lähes pallonmuotoisena parvena lähelle kahdeksaa pitäen kovaa ääntä lentäessään. Soidinmenoja ilmeisestikin. Päivällä ja illalla niitä ei näy, kunnes seuraavana aamuna ne ovat taas liikkeellä. Mielenkiintoista seurata kuinka pitkään tämä ilmiö esiintyy.

Pitkä pakkasjakso näkyy ruokinnalla olleiden lintujen määrässä. Varpusten ja pikkuvarpusten määrä romahti. Keltasirkkujen määrä sen sijaan kasvoi. Tiaisten määrä pysyi saman kuin on ollut koko sydäntalven ajan. Yksi vihervarpunen sinnitteli vielä helmikuun alkupuolella, mutta kyllä sekin joutui pakkasten tultua luovuttamaan. Liekö lähtenyt lämpimämpään maahan, vai koituiko pakkanen kohtaloksi. Se jää arvoitukseksi.

Ruokintapaikat tarpeen

Lunta on nyt niittyillä paksusti, ja peltopyyt eivät enää pysty juuri kaivamaan ravintoa lumen alta. Nyt näyttää olevan kaksi peltopyyparvea ruokinnassa, toinen toisella ruokintapaikalla. Toisessa parvessa on 12, toisessa 6 lintua. Riistakameralla kuvasin nyt toista parvea, käyvät syömässä aamulla ja illalla. Vein soraksi Savenmaa ky:ltä osatamaani hienorakeista luonnon hiekotussoraa, jota myös singeliksi olen kuullut kutsuttavan. Sekös vasta näyttää linnuille kelpaavan! Sitä söivät keltasirkutkin aivan yhtenä tiheänä ryppäänä. Samaa näyttivät nokkivan pihallakin, siis soraakin ne tarvitsevat lihasmahaansa. Soraa ei kannata sekoittaa ruokaan vaan tarjota sitä omasta läjästään.

Pihabongauksen satoa

Muutama aste pakkasta ja kirkas aurinkonpaiste, voiko parempaa säätä olla pihabongaukselle. Odotin ja toivoin runsasta "satoa", mutta aika erikoinen oli lintumäärä laskentatunnin aikana. Kuusi keltasirkkua, yksi vihervarpunen, yksi sinitiainen, kaksi talitiaista, 37 pikkuvarpusta, 15 varpusta, yksi käpytikka, yksi varis ja viisi harakkaa. Perjantaina oli yli 30 keltasirkkua yhtä aikaa, jonakin päivänä on ollut useita tiaisia, kerran oli varpusparvessa yksi urpiainenkin, mutta juuri tänään sitten ei...

Varpusiakin on useimpina päivinä ollut vielä enemmän, mutta tänään olivat sitten jossain muualla. Toki kaunis sää saattoi vaikuttaa niin, että linnut viihtyivät muualla kuin ruokintapaikan läheisyydessä. Käpytikka oli lähes koko laskentatunnin ajan syömässä tintin talia. Sen läsnäolo saattoi tietysti vaikuttaa muiden lintujen määrään. Varis istui pihakoivussa ikään kuin aurinkoa ottaen, ja viisi harakkaa rähisi sille viereisessä koivussa, mutta eivät uskaltaneet mennä lähemmäksi. Lopulta varis kyllästyi ja lähti laiskasti lentämään järvelle päin, ja koko harakkaparvi pyrähti perään.

Titityy

Tänään on lämpötila kohonnut nollaan ja kaksi talitinttiä lauloi titityytä täysin rinnoin tuossa työpaikan parkkialueen viereisissä koivuissa. Vuorotellen, ja välillä yhtä aikaakin. Jokohan tuota uskaltaisi sanoa, että on kevättä ilmassa :). Ehkä nyt ei sentään vielä!

Käväisin ruokatunnilla kotona ja samalla täytin taas lintulaudat ja ruokinta-automaatin. Tyhjiksi olivat menneet jo aamupäivän aikana.

Pihabongaus lähenee ja siihen täytyy tietysti osallistua. Mielenkiintoista nähdä tuleeko yhtään yllätystä, vai ovatko samat "vakiolajit" myös laskentapäivänä omalla pihalla liikkeellä...

Talvilintulaskenta

Pitkästä aikaa osallistuin lintujen talvilaskentaan. Lauantaina 1.1.11 kierrettiin kirkonkylän reitti. Tiaisten määrä oli melko pieni. Keltasirkkuja ja varpusia/pikkuvarpusia oli lukumääräisesti eniten. Lajimäärä oli 16 ja lintuja nähtiin yli 1100. Sunnintaina 2.1.11 kiersin Latvalan Juhanin kanssa Niskakankaan metsäreitin. Kyllä oli metsä autio, lauluton. Piristystä päivään toi kuusitiaiset, jotka hiljaa hääräilivät kuusikossa. Metsäreitin lajimäärä oli 10 ja kappalemäärä n. 60. (Timo Meriläinen)

Vuoden alun raportti

Vuosi on vaihtunut, pakkanenkin vähän hellittänyt ja lunta tulee lisää parasta aikaa. Linnuilla on vielä pitkä odotus, ennen kuin luonto alkaa tarjota riittävästi ruokaa. Talvilintujen ruokintakausi kestää vielä pitkään. Viime vuoden loppupuolella alkoivat tiaiset kadota ruokintapaikalta. Ilmeisesti syynä oli kova pakkasjakso, joka teki tuhojaan. Pikkuvarpusten määrä sen sijaan on edelleen lisääntynyt. Oikeastaan niitä alkaa olla häiritsevän paljon. Olkoot kuitenkin, laitan niille ruokaa tarjolle edelleen :) .

Viherpeippojakaan ei ole näkynyt muutamaan viikkoon enää. Sen sijaan eilen ilmestyi yksi urpiainen meillekin. Pitkin päivää seurasin sen ruokailua takapihan ruokintapaikalla. Tulisi vain enemmänkin, niitä on kiva seurailla. Sinitiaisia on suunnilleen sama määrä kuin koko ajan on ollut. Töyhtötiaisia ei edelleenkään ole näkynyt tänä talvena täällä meillä. Niitä kovasti kaipaan ;-). Keltasirkkuparvi puolestaan on kasvanut kovasti. Olen joka päivä ripotellut kauraa niille syötäväksi, ja se on tehonnut. Yksi käpytikka käy myös päivittäin talia syömässä, ja pari kolme harakkaa yrittää ovelasti maata pitkin kävellä ruokintapaikalle lähes joka päivä. Tuon enempää lajeja tuskin näin sydäntalvella tänne ilmestyykään.

Tiaisia ei sovi samalle talipallolle tai samalle lintulaudalle montaa. Varpuset sen sijaan ovat tiheässä parvessa, ja keltasirkut siinä seassa. Mielenkiintoista on, että tuollainen sekaparvi käy samoilla apajilla maassa, sulassa sovussa. Tosin keltasirkutkin mielellään hakutuvat toistensa läheisyyteen, ollen tiiviinä rykelmänä usein varpusparven keskellä, mutta kyllä ne usein ovat sikin sokin keskenään. Urpiainen siellä oli myös seassa eikä pelännyt muita lintuja yhtään.

Eilen kävimme pitkällä lenkillä ja tarkkailin lintutilannetta tässä keskustassa samalla. Varpusia näytti olevan isoja määriä muuallakin, ja tiaisia satunnaisesti. Toki tämä tarkkailuni oli vain pieni otos, mutta sainpahan vähän omakohtaista lintulaskentaa tehtyä :). Jos kaikki nämä varpuset selviävät talven yli, niin määrä kyllä on melkoinen ensi kesän poikaskauden jälkeen...