Talvea odotellessa

"Marrasralli"

Marraskuun sunnuntai oli harmaa ja tuulinen. Säästä huolimatta päätin lähteä tutkailemaan lintuja, ensin Pidisjärven rantamille, sieltä Kivilammelle ja vielä Lehmilammelle. Pidisjärven rantaa kävellessäni tuli mieleen edellisenä päivänä Kalajoella pidetty marrasralli, ja leikilläni nimitin omaa linturetkeäni kotoisaksi marrasralliksi myös ;-). Pidisjärvessä uiskenteli kolme laulujoutsenta. Kaksi niistä oli selvästikin pariskunta, pysytellen koko ajan yhdessä, ja kolmas ui aina jonkin matkan päässä mutta ei lähtenyt kuitenkaan omille teilleen. Sekin oli jo aikuinen lintu, olipahan muuten vaan muuttomatkalla kahden muun joutsenen seurassa.

 

Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut enää. Tuuli oli kova ja aallot kohisivat järven rannassa. Yksinäinen varis lensi sivutuuleen raakkuen alakuloisesti mennessään. Jatkoin kävelyä kunnes rantakoivussa tapahtunut liikehdintä kiinnitti huomiotani. Kiikareilla sain linnun silmiini ja seurasin jonkin aikaa sen liikehdintää. Kun se sitten lennähti pellon reunaan, sain paremman näkökulman ja tunnistin sen viherpeipoksi.

 

Järveltä jatkoin matkaani autolla tietä myöten järven taakse, Järvikylälle, josta lähdin kävelemään kilometrin matkan Kivilammelle. Yksi tiaisparvi äänteli metsässä, mutta muuten oli sekä metsä, että lammen ympäristö hiljainen lintujen puolesta. Paluumatkalla kiersin pururadan kuulostellen lintuja, mutta ihan hiljaista oli.

Siirryin vielä autolla toiseen paikkaan, mistä kävelin Lehmilammen laavulle. Lintujen puolesta sielläkin oli hiljaista. Lampi oli vielä ennallistamistoimenpiteiden jäljiltä keskeneräisen näköinen, mutta eiköhän se jo ensi kesänä ala maisemoitua kivemman näköiseksi.

Kotimatkalla näin useita harakoita ihan keskustassa, ja kotipihalla oli paljon varpusia, pikkuvarpusia sekä tiaisia ruokinnalla. Määrällisesti eniten oli siis omalla pihalla lintuja, mutta retki oli kokonaisuutena hieno ja kannatti tehdä. Päivänvaloa ei riitä kunnolla kuin ihan keskipäivän aikaan muutaman tunnin ajan näin pilvisenä päivänä. Loppuvuotta kohden päivät vain lyhenevät eikä lintuja ole mahdollista nähdä kuin viikonloppuisin tai sitten ohimennen työmatkoilla auton ikkunasta käsin. Kiikarit ovat kyllä mukana kaikilla työreissuillakin, samoin kamera. Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee :).

Aurinkoinen syyspäivä

Upea aurinkoinen syyssää houkutteli tekemään pienimuotoisen linturetken. Lähdimme käymään Kivilammella, jossa tulee käytyä tuon tuostakin retkeilemässä. Menomatka oli lintujen osalta hiljainen. Vasta lampea ympäröivässä kuusimetsässä kuului ensimmäiset lintujen äänet. Hippiäisiä äänestä päätellen. Kiersimme koko lammen hiljalleen polkua pitkin katsellen ja kuunnellen. Aurinko paistoi lammen takaa laavulle todella lämpimästi ja siinä olisi voinut viivähtää kauemminkin.

 

Paluumatkalla lintuja alkoikin yllättäen näkyä. Ensin kuului hippiäisten ääniä ja sitten niitä ilmaantui ihan näkösällekin. Yksi hippiäisistä räpytteli oksankärkien edessä ilmeisesti etsien sieltä syötävää. Jonkin aikaa niitä tarkkailimme ja jatkoimme matkaa. Vähän matkan päässä oli käpytikka hakkaamassa koloa. Se päästi ihan viereen, en tiedä huomasiko vai ei, mutta ei se ainakaan häiriintynyt meistä ollenkaan. Juttelimme siinä ihan normaaliäänellä, eikä se puheestakaan välittänyt mitään. Jätimme sen puuhiinsa ja jatkoimme taas matkaa. Kovin kauas emme ehtineet kun tiaisparvi pyrähti polun viereen. Hömötiaiset olivat kaikken rohkeimpia, tulivat ihan viereen, alle metrin päähän koivujen oksille ruokailemaan. Siinä niitä sai rauhassa kuvata ja ihastella. Matkaa jatkaessamme tiaiset seurasivat jonkin aikaa mukana polun molemmin puolin, saatellen meitä kohti parkkipaikalla odottavaa autoa.

Hieno retki oli, toivottavasti tällaisia päiviä vielä tämän syksyn aikana tulisi lisää!

Ihmeellinen päivä

Tänä päivänä oli kaikenlaisia ihmeellisyyksiä. Aamupäivällä istun toimistossa ja kuulin kuovin äänen. Aluksi luulin, että se kuului tietokoneelta. Tulin siihen tulokseen, että se täytyi kuulua ulkoa. Menin äkkiä ulos katselemaan, mutta ei näköhavaintoa. Mutta kuultu mikä kuultu. Kuovi se täytyi olla. Tympäisi vähän kun näköhavainto jäi puuttumaan. Lähdin ajelemaan ja katselemaan peltoja. Kuovia ei löytynyt, mutta ihmeellinen melkein valkoinen lintu, joka muistuttu lepinkäistä. Välillä se katosi, mutta löysin sen uudelleen. Tällä kertaa se oli harakoitten kanssa. Se kuitenkin halusi olla yksikseen. Tarkempi tarkastelu osoitti, että se täytyi olla värivikainen (leukistinen) harakka. Sain muutaman kehnon kuvan siitä.

Talviruokinnan aloitus

Talviruokinta on hyvä aloittaa viimeistään siinä vaiheessa kun maa jäätyy, ja linnut eivät löydä riittävästi ruokaa enää luonnosta. Mitään ehdotonta sääntöä ruokinnan aloittamiselle ei kuitenkaan ole. Itse laitoin eilen muutaman talipallon, sekä yhteen automaattiin siemenseosta tarjolle. Siemeniä ripottelin myös maahan jonkin verran. Tänä aamupäivänä talipallojen kimpussa ahersi tali- ja sinitiaisia sekä pikkuvarpusia. Automaatilla ja maassa oli peippoja, kaksi viherpeippoa, kolme järripeippoa, hetken aikaa yksi rautiainenkin siinä kävi ihmettelemässä ja lisäksi paljon varpusia sekä pikkuvarpusia. Harakkakin yritti muutamaan otteeseen päästä talipallojen kimppuun.

Tähän aikaan vuodesta vielä on lajeja enemmän kuin myöhemmällä syksyllä ja talvella. Aamulla postia hakiessani oli pihalla paljon räkättirastaita ja niiden joukossa muutama mustarastas. Eivät ne edes paljoa pelänneet, siirtyivät pihakoivuun räkättämään ja pitivät silmällä mitä aion tehdä. Mustarastaiden ääntely erottui kauniina joukosta.

Kun linnut tottuvat käymään ruokinnalla heti syksystä saakka, ne pysyttelevät koko talven sen ruokintapaikan läheisyydessä. Jos ruokinnan aloittaa hyvin myöhään syksyllä tai vasta talvella, linnut ovat jo tottuneet käymään jonkun muun lintulaudalla. Nyt on hyvä hetki tarkkailla lintuja ja opetella tuntemaan yleisimpiä talvilajeja oman lintulaudan äärellä. Tämä harrastus ei vaadi suuria investointeja mutta antaa heti alusta alkaen elämyksiä ja ilon hetkiä.

Iltapäivällä kävimme perheen kanssa Lehmilammella, jonne on rakennettu syksyn aikana uudet pitkospuut. Oikeastaan ei voi edes puhua pitkospuista, vaan kävelytiestä. Lampi on ennallistettu ja kunhan kasvillisuus pääsee ensi kesänä kasvamaan, paikka tulee olemaan todella hieno. Lintuja ei lammella ja ympäristössä juurikaan näkynyt. Jonkin verran talitiaisia, hömötiaisia sekä sinitiaisia oli parvessa ruokaa etsimässä.

Lopuksi ajoimme vielä Erkkisjärven lintutornille. Järvellä oli joutsenpariskunta, mutta muuten oli hiljaista. Talvi tekee tuloaan ja linnut ovat pääosin jo muuttaneet etelämmäksi. Nyt on hyvä keskittyä oman pihapiirin lintujen selviämiseen talven yli. Lokakuussa voi vielä ripustaa uusia pönttöjä ja laittaa niihin vaikka riivettä täytteeksi. Pikkulinnut yöpyvät niissä ja pärjäävät hyvin talven pakkasilla.

Linturetkellä

Työyhteisöni  henkilöstön virkistypäivää vietettiin tänään Kalajoella, Merisärkillä. Aamupäivä kuunneltiin luentoja, ja iltapäiväksi oli varattu monia ei eri vapaavalintaisia liikunta- ja ulkoiluaktiviteetteja. Minä ja kolme linja-autollista muita valitsimme opastetun linturetken kahdelle lintutornille (yhteensä meitä oli koolla n. 500 henkilöä). Vesisade iski pahimmoilleen Ämmän tornilla ollessamme, ja kastuimme läpimäriksi. Ei se mitään, näin kuitenkin muuttohaukan sekä joukon muita tavallisempia lajeja. Ainoa, ehkä pysyvä harmi oli, että kamera ehti kastua ja meni oikosulkuun. Siitä taisi tulla entinen kamera heti kertalaakista. On se minulla jo yhdeksän vuotta ollutkin ja on palvellut hyvin. Reilu 1000 kuvaa vuodessa, yhdeksän vuoden ajan. Se on kunnioitettava saavutus. Mielelläni olisin hyvää yhteistyötä tuon kameran kanssa jatkanutkin, mutta tilanne näyttää nyt pahalta...

 

Onneksi sentään sain kuvat pelastettua kortinlukijan avulla. Kuvissa Ämmän lintutorni sekä yksi kollega tarkkailemassa muuttohaukkaa.

Eloralli

Eloralli järjestettiin Nivalassa tänään toista kertaa. Sää suosi rallia, lajimääräksi tuli 119 eri lajia. Aamun muutamasta asteesta liki kahtakymmentä kohonnut lämpötila ja selkeä aurinkoinen ilma sai linnut liikkeelle runsain joukoin. Itse en päässyt osallistumaan syysflunssan iskettyä päälle viime hetkillä. Puhetyöläisenä oma ääni on tärkein työkalu, ja todella kipeä kurkku aamuyön tunteina sai "kiukusta kihisten" päätymään jäämään rallista pois. Pääsin kuitenkin osallistumaan purkutilaisuuteen ja kuulemaan osallistujien kokemuksia rallista.

Päällimmäisenä jäi mieleen kaikkien osallistujien positiivinen asenne. Hiukan haikein mielin kuuntelin ja sain kuvan lintuharrastajien yhteenkuuluvuudesta ja rehdistä kilpailutilanteesta näin linturallissa. Huumoriakin oli mukana Mutalammesta puhuttaessa ja ässät saivat aina raikuvat aplodit. Ehkä näin enemmän aloittelevana harrastajana oli hyväkin että en päässyt osallistumaan. Suuresti kyllä kunnioitan osallistujien huikeaa tietomäärää. Paljon on itsellä vielä opiskeltavaa. Yksi tärkeimpiä anteja tilaisuudesta itselleni oli se, että "moni nimi sai kasvot" :-).

Seuraavakin eloralli päätettiin järjestää vuoden kuluttua Nivalassa. Tämä hiukan epävirallinen ralli saa aloittelijankin uskaltautumaan mukaan. Ei haittaa vaikka ei omaa joukkuetta olekaan, jokainen pääsee kyllä johonkin joukkueeseen mukaan. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli 20 lintuharrastajaa, joista oman poisjääntini vuoksi kertyi sitten kuusi joukkuetta. Toivottavasti ensi vuonna saadaan vielä enemmän innokkaita harrastajia liikkeelle. Suuret kiitokset tapahtuman puuhamiehille!

Loman jälkeen

Kesäloma on ohi ja arkinen aherrus edessä. Olipa kiva tulla töihin, kun kolme pähkinähakkia hyppeli työpaikan pihalla sembramäntyjen alla koko aamun. Niiden touhuja olisi voinut seurata vaikka kuinka pitkään, mutta välillä piti keskittyä työasioihinkin :). Aamukahvilla kerroin muullekin henkilöstölle linnuista, ja sitten niitä seurattiin kahvinjuonnin ajan porukalla ja samalla keskusteltiin niiden elinympäristöstä ja ruoasta jne. Havaintoja pähkinähakeista oli muutamalla muullakin tältäkin kesältä Nivalan keskustasta.

Elokuu on hyvä ajankohta lintujen tarkkailuun, joten ei kun kiikarit mukana luontoon!

Kivilammella

Kivilampi sijaitsee Nivalan Järvikylällä, kilometrin kävelymatkan päässä ala-asteelta. Ennallistamisen jälkeen lampi on täynnä vettä ympäri vuoden. Lammelle johtavan metsäpolun varrella näkyy ja kuuluu lintuja varsinkin näin keväisin todella paljon. Lampi on myös vesilinnuille hyvä levähdys- ja pesintäpaikka. Olen käynyt havainnoimassa lintuja siellä muutaman kerran tämänkin kevään aikana. Peippoja, keltasirkkuja, käpylintuja, sinitiaisia sekä västäräkkejä näkyi viimeisimmän linturetkeni aikana. Lisäksi kuului hippiäisen ääntelyä, mutta en saanut sitä silmieni enkä kiikarini ulottuville. Muitakin lintulajeja kuului, mutta äänitunnistamiseni on vielä sen verran alkeistasolla, että en uskalla sanoa mitä ne olivat.

Lammen rannalla on nuotiopaikka ja katos, jossa voi vaikka sateen tullen istuskella katselemassa ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Lammen ympäri kiertää polku. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen kaikille linnuista ja luonnosta kiinnostuneille!

Tornien taisto

Aurinko näyttäytyi klo 4:45, ennen kisan alkua Erkkisjärven takana.

Tornien taistoa vietettiin tänään tuulisessa säässä. Ilmatieteen laitoksen sääennuste meni pieleen aamun ja aamupäivän osalta täysin. Kylmä tuuli ei sentään vienyt mennessään kisan iloa, vaan jokainen joukkueemme jäsen oli täysillä mukana. Jännitys säilyi lähes viimeisille minuuteille, sillä vielä ihan viimeisenkin tunnin aikana kiikareiden ja kaukoputkien näkyville ilmestyi uusia lajeja. Tulos jäi niin lähelle erästä tasalukua, että loppuun saakka piti jännittää löytyiskö vielä yksi laji lisää. Ei kuitenkaan löytynyt, mutta tulos oli silti huikea.

Näkymä Erkkisjärvelle kisan lopussa.

Nivalan torni osallistui ensimmäistä kertaa tähän kisaan. Ennakko-odotukset ylittyivät tuplasti, ja samalla tuli runsaasti paineita ensi vuodelle. Tornin suosio tulee varmasti kasvamaan muutenkin, kun tulokset julkaistaan. Paikka on monipuolinen. Vesilinnut ja kahlaajat, peltomaiseman linnusto sekä pihapiirien ja osin sekametsienkin linnusto ovat innokkaiden tarkkailijoiden nähtävissä. Lajirunsaus yllätti meidät positiivisesti, ja tornin paikka on selvästikin valittu oikein.

Aimontorni 7.5.2011