Yölaulajaretki

Päätimme toteuttaa Laruksen yölaulajaretken heinäkuun alussa vielä, vaikka osa yölaulajista saattoikin olla jo hiljaa. Kokoonnuimme Nivalan ABC:n pihalle heinäkuun ensimmäisen päivän iltana, klo 23. Muutamia innokkaita lintuharrastajia olikin jo paikalla ja jonkin aikaa odoteltuamme tuli jokunen vielä lisää. Muutama tervapääsky lenteli keskustan yllä antaen kirkunallaan hyvän "lähtölaukauksen" odotetulle retkelle.

Ensimmäisessä pysähdyspaikassa oli vastassa pikkukuovi. Se lensi ihan autojen viereen ja tielle eteen, antaen vihjeen että poikaset olivat jossakin lähistöllä. Niitä ei kuitenkaan päästy näkemään, vaikka emolintu huuteli ja lensi edestakaisin pellon yllä. Aurinko alkoi laskeutua ja peltomaisema oli oli todella hieno.

Matka jatkui joen rantaan, missä heti kuultiin useamman viitakerttusen todella taitavaa laulua. Sitä olisi voinut kuunnella vaikka koko yön. Yksi lehtokerttukin oli ajoittain äänessä joen vastarannalla ja kaksi lehtokurppaa lensi pariin otteeseen ylitsemme. Punakylkirastaat olivat jatkuvasti äänessä ja melkeinpä harmitti kun niiden ääni ajoittain sotki muita, meille tällä kertaa arvokkaampia äänihavaintoja yön aikana. Äänimaailman lisäksi ihastelimme kesäyön auringonlaskua.

Ajoimme puoli kilometriä eteenpäin ja pysähdyimme taas kuuntelemaan. Viitasirkkalinnun ääni kuului vaimeana jostakin. Lähdimme kävelemään tietä pitkin takaisin päin ja ääni voimistui koko ajan. Hetken kuluttua olimme jonkin kesämökin kauniissa pihapiirissä, ja sieltä mökin takaa pensaikosta kuului tämä hepokattimainen siritys voimakkaana. Kuuntelimme sitä tovin. Mökin asukas kävi kysymässä että lintujako olemme kuuntelemassa, ja kerroimme hänelle mikä lintu siellä äänessä on. Hän sanoi ettei tunnista lintuja juurikaan ja oli ilahtunut kuullessaan että tämä äänessä oleva surisija oli harvinaisuus tällä seudulla, ja että hän oli onnekas saadessaan kuulla sitä juuri oman mökin pihapiirissä.

Matka jatkui penkkatietä eteenpäin ja seuraavassa pysähdyspaikassa olivatkin äänessä ruokokerttuset. Niitä sitten riittikin seuraavien kilometrien matkalla arviolta kymmeniä, jokaisella pysähdyksellä niiden laulu kuului monesta suunnasta. Pikkukuovi tuli istumaan sähköpaalun nokkaan ja kaksi sepelkyyhkyä lensi ohitse pelloilta kohti metsää. Yksinäinen kalastaja heitteli uistinta joen rannassa. Hän totesi että kaloja kyllä on, mutta tällaisella säällä pitäisi olla mato-onki eikä heittouistin.

Aikamme kuunneltuamme ajoimme taas jonkin matkaa eteenpäin. Yksi ruskosuohaukka lensi matalalla autojen ylitse joen toiselle puolelle kadoten jonnekin peltoaavalle. Muutamalla seuraavalla pysähdyksellä kuultiin vain lisää ruokokerttusia ja eräällä pysähdyksellä lisäksi yksi viitakerttunen.

Sitten tärppäsi taas. Pensassirkkalintu oli hienosti äänessä. Ääni oli helppo tunnistaa kun aikaisemmin yöllä oltiin kuunneltu viitasirkkalintua. Tämä oli enemmän heinäsirkkamainen ääni, ja laulu ei ollut ihan niin yhtäjaksoista sirinää kuin viitasirkkalinnulla. Tätäkin piti ihastella hyvän aikaa ennen kuin jatkoimme taas matkaa. Muutamilla pysähdyksillä uudeksi lajiksi saatiin suopöllö, joka leijaili pellon yllä, mutta muuten kuultiin vain punakylkirastaita ja ruokokerttusia. Tässä vaiheessa pidettiin evästauko. Kuuma kaakao ja kahvi virkistivät ja silmät pysyivät auki retken loppuun saakka ;-).

Suuntasimme penkkatieltä pois, kohti paikkaa missä oli tiedossa mahdollisesti luhtakerttunen äänessä. Paikalla kasvoi koivumetsää. Pysäköimme autot maantien reunaan ja lähdimme kävelemään sadan metrin päähän metsään. Ja siellä meitä ilahdutti lehtokerttunen kauniilla ryöpsähtelevällä laulullaan! Tästä tuli minulle ja parille muullekin harrastajalle elis!!!

Lähdimme ajamaan takaisin kohti keskustaa, aikomuksen jatkaa matkaa vielä Erkkisjärven lintutornille. Peltoaavalla pysähdyimme vielä kuitenkin kuuntelemaan josko jokin uusi laji saataisiin korvien ulottuville. Hetken kuunneltuamme sanoin että ruisrääkkä on äänessä. Pienen kuuntelun jälkeen muutkin totesivat samaa. Päätimme siirtyä autoilla muutama sata metriä eteenpäin, ääni kun tuntui kantautuvan sieltä suunnasta. Nopeasti autoihin ja innokkaina eteenpäin. Kolmensadan metrin päässä kiireesti auton ovet auki, ja siellähän se ruisrääkkä oli kovasti äänessä. Vieläkin tuntui että ihan kohdalla se ei ole, ja ajoimme vielä muutama sata metriä eteenpäin. Nyt osuttiin kohdalle! Tuntui että ruisrääkkä oli ihan silmien edessä, niin selkeästi se piti ääntä. Kuitenkaan emme sitä kiikareidenkaan avulla nähneet, kuuluuhan linnun luonteeseen piilottelu ja huomaamattomuus. Tämä havainto kruunasi retken ja päätimme lähteä yölevolle. Osalla oli edessä työpäivä, osalla vapaata tai kuten itselläni, kesäloman toinen päivä!

Kesäinen lintukerho

Vietimme Laruksen kerhoiltaa Erkkisjärven lintutornilla. Tuuli oli alkuillasta kohtalaisen raju, mutta tyyntyi iltaa kohden. Talvivaatteet sai suurinpiirtein olla päällä kuitenkin, jotta tuulessa tarkeni vähän pidempään lintuja havainnoida. Tuulen alkaessa tyyntyä teimme nuotion ja keitimme nokipannukahvit sekä paistoimme makkarat. Nuotion ääressä kahvittelun ja eväiden syönnin lomassa jatkoimme havainnointia järvelle ja muualle ympäristöön. Samalla keskusteltiin jo vähän syksynkin suunnitelmia sekä ideoitiin vielä ensi viikolle yölaulajaretkeä.

Järvellä lokkiyhdyskunta oli kovasti äänessä. Emot kantoivat ruokaa poikasille ja näin ihmisen silmin katseltuna muuten vain kävivät kovaäänistä keskustelua naapureiden kanssa. Isokoskelo hautoi vielä munia kaikessa rauhassa lokkien keskellä, silkkiuikku-uros uiskenteli edestakaisin, ilmeisesti pesää vartioiden vaikka se jäikin meiltä huomaamatta. Joutsenpariskunnalla oli kuusi poikasta. Välillä ne kävivät rantaheinikossa lepäämässä, välillä tulivat melkein keskelle järveä ikään kuin ylpeinä esittelemään jälkikasvuaan. Ja kyllä ne suloisia olivatkin :). Haapanoita oli parinkymmenen linnun parvi uimassa järvenselällä ja samaan joukkoon ehätti yksi telkkäpariskuntakin. Kalatiirakin saalisti järvellä pitkin iltaa. Mustakurkku-uikku jäi näyttäytymättä, vaikka sen pesä vastarannalla tiedettiinkin olevan.

Pikkukuovi oli jonkin aikaa äänessä pellolla. Siitä tulikin minulle sekä vuodari että elis. Hienon illan kruunasi tämä havainto! Monta kertaa olen käynyt tätä lintua yrittämässä, mutta aina on pitänyt siltä osin palata tyhjin käsin takaisin kotiin. Tällä kertaa se ei käynyt mielessäkään, ennen kuin useampi yhteen ääneen huudahti "pikkukuovi" ja samalla hetkellä itsekin sen kuulin. Muutaman kerran se vielä toisti huutelunsa, varmistaen että joko kaikki kuulivat ;).

Tällä videolla talitiainen laulaa kahdella eri tavalla pesäpönttönsä lähellä.

Talvilintulaskennassa

Torstaiaamuna lähdimme puoli yhdeksän aikaan kiertämään Niskakankaan lintulaskentareittiä. Alkuosa reitistä kulkee kylätiestöä pitkin, loppuosa (ja pidempi osa) kulkee maastossa. Koska meitä oli kolme henkilöä mukana, päätimme hajauttaa voimia reitin alkuosalla niin että yksi lähti kiertämään lenkin toista haaraa, ja kaksi lähti toiselle haaralle. Sää oli puolipilvinen ja tuuleskeli välillä kovastikin, mikä haittasi äänihavaintoja. Normaalien talvilajien lisäksi erikoisin havainto oli seitsemän fasaania, jotka olivat viettäneet yötä pienen kuusen suojassa ojan pientareella. Siitä ne lähtivät yksi toisensa jälkeen kävelemään kaikessa rauhassa vähän kauemmaksi.

Reilun tunnin jälkeen olimme saaneet alkuosan reitistä kierrettyä, ja oli kahvitauon paikka. Tämän jälkeen suuntasimme ryhmänä maasto-osuudelle, jossa vierähti reilu neljä tuntia. Lumen vähäinen määrä helpotti kulkemista ja tällä osuudella aurinkokin paistoi välillä tehden päivästä keväisen mukavan. Erikoisimmat havainnot tällä osuudella olivat yli lentäneet kolme laulujoutsenta sekä puukiipijät kahdessa eri  paikassa reitin varrella. Kummastakin tuli ensin kuulohavainto ja hetken jälkeen molemmat myös nähtiin.


Laskennan tulokset:

Laulujoutsen 3 kpl
Fasaani 7 kpl
Palokärki 1 kpl
Hömötiainen 11 kpl
Töyhtötiainen 2 kpl
Sinitiainen 21 kpl
Talitiainen 87 kpl
Puukiipijä 2 kpl
Närhi 8 kpl
Harakka 9 kpl
Varis 2 kpl
Korppi 1 kpl
Varpunen 41 kpl
Pikkuvarpunen 27 kpl
Viherpeippo 36 kpl
Punatulkku 4 kpl
Keltasirkku 8 kpl.

Koko reitin pituus on 14,5 km. Päivä oli erittäin hieno ja antoisa, ja yritän päästä jatkossakin mukaan tälle reitille.

Lintuvieraita ja löytöjä

Tänään aamupäivällä kävi ruokinnalla sellaisia lintuja, joita en ole siinä aikaisemmin nähnyt. Kyseessä oli tikli,  joita ainakin kaksi oli yhtä aikaa syömässä. Onhan niitä toki voinut käydä pitkin talvea, en vain ole sattunut näkemään. Kävin hetkeä aikaisemmin täyttämässä automaatit ja lintulaudat, ja menin hetken päästä ikkunasta katsomaan näkyykö vakiovieraita syömässä. Olihan siinä tali- ja sinitiaisia runsaasti, sekä pikkuvarpusia maassa pieni parvi. Seassa kiinnitti huomiota kaksi värikkäämpää lintua, jotka heti tunnistin tikleiksi. Säleverhojen raosta koitin muutaman kuvan ottaa näistä ainakin meidän ruokinnalla harvinaisista linnuista.

 

Vihervarpuset olivat myös voimakkaasti äänessä eilen ja tänään aamulla. Urpiaisparvi viipyi hetken aikaa lehtikuusen latvassa, ennen kuin jatkoi matkaa jonnekin muualle. Niistä en ehtinyt kuvia saada.

Kävin eilen kirpparilla, ja tein hyvän löydön. Lars Imby:n Suomen linnut, käyttämätön kirja, kuin uusi. Hinta yksi euro. Oli ihan pakko ostaa ;-)

Vieraita lintulaudalla

Aloitin talviruokinnan pari viikkoa sitten. Siemeniä, talipötköjä sekä talipalloja muutama metallikehikkoon. Tuskin kerkisin sisälle, kun varpuset olivat tonkimassa automaattia ja tiaiset talipötkylöissä. Tuntuipa hyvältä - hetken aikaa. Nimittäin kohta siinä oli oli kuusi harakkaa, jotka lohkoivat isoja palasia talista, meinvät lintulaudalle, söivät siemenet ja hätistivät kaikki pikkulinnut pois. Tämä oli jotakin ennen näkemätöntä.

Siirsin talipötkylän jäänteet eri paikkaan. Seuraavana päivänä siitä oli pelkkä naru jäljellä. Harakat kävivät syömässä loputkin. Ostin uuden, laitoin sen taas eri paikkaan, sellaiseen mihin harakoiden olisi vaikeampi päästä. Ei se estänyt niitä, muutamassa päivässä harakat saivat syötyä siitäkin kaksi kolmasosaa.

Nyt tällä viikolla rakensin telineen, johon ripustin uudet talipötkyt. Yhtään oksaa ei ole metriä lähempänä. Taliin työnsi ohuita tikkuja, joissa pikkulinnut voivat istua ja syödä, mutta harakoita ne eivät kestä. Lisäksi viritin katiskaverkosta esteen alapuolelle, niin että hyppimällä ne eivät pääse talin kimppuun. Kyllä siinä on harakoiden pää pyörinyt ja mahoton meteli välillä käynyt, kun ne eivät olekaan päässeet syömään pikkulintujen ruokaa. Siemenet laitoin ruokinta-automaatteihin, joten niitäkään harakat eivät nyt pääse syömään. Mahtaa niitä kismittää :).

Ruokinta keräsi heti harakoiden lisäksi talitiaisia, sinitiaisia, varpusia, pikkuvarpusia sekä keltasirkkuja. Kaikki nämä ovat olleet nyt jokapäiväisiä vieraita ruokinnalla. Tänään oli ihmeellinen päivä, sillä lähes samalla kellonlyömällä noiden vakiolajien lisäksi tuli viherpeippoja, punatulkkuja, yksi mustarastas, yksi hömötiainen sekä kaiken huippuna turkinkyyhky. Ehkä tämä johtuu siitä(kin), että kävin aamulla ostamassa aringonkukan siemeniä ja ripottelin niitä maahan ja laitoin lintulaudallekin. Harakoita ei ole tänään näkynyt kuin yksi, ja senkin säikytin tiehensä heti saman tien kun se paikalle tuli. Toivottavasti punatulkut ainakin jäisivät koko talveksi, sillä ne tuovat vähän väriä lisää lintuparveen. Tilhejäkin oli pihapuissa jonkin verran päivällä, mutta ne eivät ole ruokinnalla käyneet sentään. Hömötiainen on harvinainen näky meillä, viime talvelta minulla on yksi näköhavainto omalla ruokinnalla ja tämä oli ensimmäinen tälle syksylle. Ympäristö ei ole niiden elinympäristöä, joten ohikulkumatkalla taisi tämäkin yksilö olla.

Viidentoista joutsenen parvi lensi iltapäivällä matalalla ohi, suuntana etelä. Pihalla niitä pojan kanssa seurattiin ja laskettiin lukumäärä. Molemmat päätyivät samaan lukemaan, joten määrä oli tarkka. Tosin ne oli helppo laskea, kun niin läheltä ja matalalla lensivät, ei tarvinnut arvioida montako niitä oli. Eilen oli Raudaskylällä tien vieressä pellolla 18 joutsenta, sekä aikuisia että tämän kesän poikasia. Vielä niitä siis on, ja tämänpäiväisen havainnon voin kirjata Joutsenbongauksen sivuillekin.

Ruokinnasta vielä sellainen havainto, että talitiaisia on paljon enemmän kuin viime talvena. Sinitiaisia on suunnilleen sama määrä. Pikkuvarpusten määrä on pienempi suhteessa varpusten määrään, ainakin silmämääräisesti. En ole vielä laskenut niiden lukumääriä, täytyy sitten talvella tehdää tarkempaa laskentaa.

Aloittakaapa hyvät lukijat lintujen talviruokinta nyt, ellette ole sitä vielä tehneet. Linnuista riittää iloa koko talveksi kun ne oppivat ruokinnalla käymään!

"Kolmen tornin loukussa"

Syyskuun aluksi lähdin käymään kolmella lintutornilla. Tosin se kolmas on vasta rakenteilla, mutta hyvällä alulla jo kuitenkin. Aurinko paistoi, oli niin lämmintä että t-paidalla ja shortseilla tarkeni loistavasti, ja silti meinasi hiki tulla kävellessä.

Ensimmäinen torni on Erkkisjärven rannalla. Torni on nyt ollut muutaman vuoden käytössä, ja on paikkansa löytänyt niin lintuharrastajien kuin muidenkin kävijöiden keskuudessa. Tornin ympäristö muuttuu koko ajan, viereen on rakennettu luontopolku ja läheisen koulun yhteyteen ulkoilualue.

Erkkisjärvellä oli joutsenpariskunta poikasineen sekä muutama sorsalintu, jotka katosivat niin nopeasti ruovikon sekaan että tunnistaminen jäi vähän puolitiehen. Sinisorsia ne luultavasti olivat.

Erkkisjärven lintutorni

Erkkisjärvi

 Erkkisjärveltä matka jatkui läheiselle Vähäjärven kosteikkoalueelle. Sinne on rakenteilla luontopolku, minkä varteen on jo rakennettu muutamia katselutasanteita ja lintutornin rakentaminen on alkanut. Täällä oli lintujen osalta jo hiljaista, mutta avara peltomaisema ja veden välkkyminen tekivät levollisen olon. Täällä tunsi olevansa lintuharrastuksen ytimessä. Ei kiire minnekään, sininen taivas, viljapellot, tuulen suhina koivuissa, taivas korkeimmillaan juuri tässä kohtaa maapalloa ;-).

Ensimmäinen katselutasanne

Toinen katselutasanne

Vähäjärven kosteikkoa toiselta tasanteelta

Kolmas katselutasanne

Vähäjärven kosteikkoa kolmannelta tasanteelta

Vähäjärven kosteikkoa kolmannelta tasanteelta

Vähäjärven kosteikkoa kolmannelta tasanteelta

Rakenteilla oleva lintutorni Vähäjärven kosteikon alueella

Seuraava kohde oli kilometrin päässä sijaitseva Koistislammen lintutorni. Polun varrella sijainnut pelto oli yllättäen rakennettu lintukosteikoksi kaksi viikkoa sitten tekemäni edellisen käynnin jälkeen. Koistislammella oli myös hiljaista. Yksi tiainen äänteli harvakseltaan lintutornin takana olevassa metsässä. Syksy on tullut.

Matkan varrella sijainnut pelto oli muuttunut kosteikoksi

Polku tornille kulkee metsän läpi

Torni on lammelta päin naamioitu

Koistislampi

Koistislampi

Torni metsästä päin katsottuna

Lintuharrastus on kyllä saanut uutta avaruutta, kun kolmaskin lintutorni paikkakunnalle valmistuu. Vaikka kaikki kolme tornia ovat lähellä toisiaan, ovat biotoopit ihan erilaisia ja lintukanta erilainen. Yhden päiväsydämen saa helposti kulumaan käymällä kaikissa kolmessa kohteessa. Välimatka tornilta toiselle ei ole pitkä. 

Tämän päivän anti lintujen osalta oli vähäinen, mutta rentoutumisen ja luonnosta nauttimisen anti oli suuri. Seuraava isompi tapahtuma lintumaailmassa on kurkien muutto, josta olemme saaneet nauttia joka vuosi. Kulkeehan yksi päämuuttoreitti juuri paikkakunnan yli.

Eloralli

Elorallia vietettiin  kesäisessä säässä suurimman osan päivää. Aurinko nousi heti rallin alussa ja paistoi aamupäivän ajan välillä ihan lämpimästikin. Puolen päivän aikaan virisi kova tuuli, joka vei lintujen äänet mennessään. Juuri ennen rallin loppua alkoi vesisade, joka ei kyllä ehtinyt häiritä rallaajia yhtään.

Auringonnousu Erkkisjärven lintutornista katseltuna elorallin alussa.

Rallissa kisaili tällä kertaa neljä joukkuetta. Ilmoittautuneita oli enemmän, kuusi joukkueellista kaikkiaan, mutta työ- ja muut esteet karsivat osallistujia viime hetkellä. Rallin aikana joukkueet havaitsivat yhteensä 97 lintulajia, joukossa vuodenaikaan nähden joitakin yllätyksiäkin. Jälleen kerran havaittiin, että lintumaailmassa kaikki on mahdollista. Joitakin varmoina pidettyjä peruslajeja jäi näkemättä kokonaan ja mukaan mahtui eliksiäkin. Meidän kolmihenkiselle joukkueelle tuli kaikille elis mehiläishaukasta ja itselleni tuli lisäksi elis harmaahaikarasta. Tunnelma oli kyllä korkealla siinä vaiheessa, jos oli kyllä koko rallin ajan muutenkin!

Elorallin kierrättämisestä alueen eri kunnissa on ollut puhetta useaan otteeseen ja se tuntuu kyllä hyvältä ajatukselta. Viime vuonna ralli pidettiinkin Pyhäjärvellä, minne en itse päässyt mukaan kun olimme perheen kanssa reissusa, mutta antoisa ralli oli ollut silloinkin. Kun ralli on vuorotellen eri paikkakunnilla, se tuo lintupaikkoja tutuiksi niillekin joiden ei muuten tule lähdettyä linturetkille ko. paikkakunnalle. Mielenkiinto rallia kohtaan pysyy yllä ja toivottavasti tuo aina uusiakin harrastajia mukaan rallaamaan.

Hieman kiire tuli aamulla lähteä ja unohdin kumisaappaat kotiin, mikä kostautui aamuvarhaisella. Vähäjärven kosteikolla kastuivat lenkkarit ja sukat, mikä ei kylläkään estänyt havainnointia milllään lailla. Kävin kyllä vaihtamassa sitten kumisaappaat jalkaan kun siirryimme keskustan läpi uimarannalle päin. Mutta opin ainakin sen, että toiset sukat ja kengät kannattaa pitää mukana :).

Kävimme kahdella valmiilla lintutornilla sekä lisäksi kolmannella, vielä keskeneräisellä tornilla aamun aikana. Täytyy kyllä ihailla kotipaikkakunnan aktiivisuutta lintuharrastuksen eteen. Yksityiset ihmiset ovat saaneet aikaan kaksi lintutornia (Erkkisjärvelle ja Koistislammelle) ja kaupunki rakentaa hankerahalla kolmatta Vähäjärven kosteikon alueelle. Sinne on rakennetu myös katselutasanteita eri puolille kosteikkoa ja rakenteilla on polku lintutornin ja katselutasanteiden välille. Polku tulee osin kuorikepeitteinen, osin pitkospuut.

Kaiken kaikkiaan ralli oli huippuhieno kokemus ja rohkaisen kaikkia lintuharrastajia ilmoittautumaan mukaan seuraavana vuonna!

Tornien taisto 2013

Lauantaiaamuna nousin ennen kukonlaulua keittämään kahvit ja tekemään eväitä päiväksi. Vilkaisin lämpömittariin ja totesin siinä helpottuneena että plussan puolella on. En tullut katsoneeksi ulos ennen kuin siinä vaiheessa, kun aloin kantaa tavaroita autoon. Yllätys oli melkoinen kun tajusin että siellähän sataa vettä, ja kovasti. Sadekamppeita ei siinä kiireessä löytynyt mistään, eipä tietenkään. Nappasin nopeasti eräpuvun lisäksi toppapuvun mukaan, vaikka vaatetta oli päällä jo melkoisesti.

Tornille päästyäni totesin, että ei sitä vaatetta ainakaan liikaa ollut päällä. Raaka kylmä tuuli puhalsi läpi asti. Kannoin tavarat torniin, joka onneksi on katettu ja osittain rakennettu seiniä ympärille. Kello alkoi olla jo viisi, ja hetken kuluttua kisa käynnistyi. Ensimmäiset lajit napsahtelivat nopeaan tahtiin. Puuskittainen tuuli ujelsi välillä niin kovaa, että lintujen äänet häipyivät ihan täysin. Järvikin oli vielä osaksi jäässä, mikä vaikutti selvästi lintujen määrään.

Vesisade muuttui räntäsateeksi ja tuuli koveni. Kävin autosta hakemassa toisen toppatakin päälle. Se vaikutti sen verran paljon, että pahin tuuli ei enää tuntunut. Olo oli lähes siedettävä jo. Kolmen kisatunnin jälkeen oli aika juoda kuppi kuumaa kahvia. Mukavasti siinä sormetkin lämpenivät kuuman mukin ympärillä. Tässä vaiheessa meillä oli jo nuotio tehtynä ja ensimmäiset makkarat paistumassa. Tulet pidettiinkin sitten koko päivän ajan palamassa. Välillä itse kukin kävi lämmittelemässä ja eväitä syömässä. Aika hauska tilanne oli, kun viidenkymmenen metrin päässä jään reunalla huomattiin meriharakka kahden lokin seurassa. Kukaan ei ollut nähnyt sen tuloa, mutta siinä se hetken aikaa levähti, ennen kuin naurulokit päättivät ajaa sen pois.

Lajilista karttui tasaiseen tahtiin. Välillä oli aikaa jutella, välillä joku havainto aiheutti ryntäyksen putkien ääreen. Koko ajan kuitenkin vähintään kahdet kiikarit tai putket haravoivat maastoa.

Kellon lähestyessä kisan päättymistä sääkin alkoi seljetä. Petolinnut lähtivät liikkeelle, ja yksi havainto keskustelutti pitkään. Porukalla piti lintukirjoista tarkistaa mikä haukka olikaan kyseessä. Selvisihän se, ja niin saatiin yksi laji ruksattua listalta lisää.

Varttituntia ennen kisan päättymistä taivas oli lähes pilvetön ja sää lämpeni. Järvikin näyttäytyi ihan eri nnäköisenä kuin aamupäivän aikana. Kova tuuli ja sade olivat kuluttaneet päivän aikana jääpeitteen puoleen siitä mitä se oli vielä aamulla.

Kaiken kaikkiaan lajimääräksi tuli 53, mikä oli enemmän kuin edellisenä vuotena. Säästä johtuen moni peruslaji jäi kuulematta ja näkemättä, mutta toisaalta mukavia yllätyksiäkin tuli. Meriharakan lisäksi käenpiika lensi järven yli ja huusi kovasti mennessään. Uivelot ja mustaviklo täydensivät tavallisempien lajien listaa. Kaiken kaikkiaan päivä oli säästä huolimatta mukava eikä missään vaiheessa tullut kyllästymisen tunnetta. Joukkue oli jälleen kerran mukava, huumoriakin riitti koko päivälle ja lintuharrastajien yhteenkuuluvuus tuli todistettua. Vieraita kävi tornilla pitkin päivää tutustumassa tilanteeseen ja kyselemässä järven linnustosta sekä kertoilemassa omista havainnoistaan.

Taas pitää vuosi odottaa, ennen kuin päästään seuraavan kerran kisaamaan lajimääristä tällä tavalla. Onneksi on tulossa muutama linturalli kesän mittaan sekä tietysti paljon retkiä niin yksin kuin porukallakin.

Tulva-aikaan

Kevät saapuikin sitten vauhdilla, kun alkuun pääsi. Lumihanget hupenivat muutamassa päivässä ja vesi nousi pelloille, virtaa ojissa ja joet luovat jäitä minkä pystyvät. Joissakin paikoissa eivät pysty, ja seurauksena jää kertyy röykkiöiksi nostaen veden pois uomasta.

 

Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013

Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013

Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013

Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013

Jäidenlähtö Malisjoessa Nivalan keskustassa 19.4.2013

Varpushaukan vierailun jälkeen pikkulinnut ovat olleet kateissa. Eilen ne sitten ilmestyivät taas takaisin. Varpuset ja pikkuvarpuset, tiaiset sekä sinitiaiset kilpailevat kuka pääsee millekin talipallolle nokkimaan. Kiire on kuin sotaan lähdössä, liekkö yrittävät ottaa takaisin muutaman viikon hiljaiseloaan. Ruokaahan ne ovat saaneet toki muualtakin tämän ajan, mutta nyt tulivat tyhjentämään lintulaudat meiltäkin taas. Kiva.

Muuttolintujenkin tulva alkaa olla melkoinen. Nyt pitäisi päästä retkeilemään tulevana viikonloppuna paljon. Harmi vain kun olen kiinni AKOLin kokouksessa koko viikonlopun. Ainoa lohtu on se, että kokous pidetään Kalajoella, ja hotelli on siinä meren rannalla. Täytyy yrittää jokaisena joutilaana hetkenä lähteä kiikaroimaan rannalle :).

Turkinkyyhky tuli lähes pihalle 19.4.2013

Turkinkyyhky tuli lähes pihalle 19.4.2013

Turkinkyyhky tuli lähes pihalle 19.4.2013